lauantai 10. marraskuuta 2018

Kestotarjoilu


Kun ei osaa kantaa koruja on aina kivaa, kun keksii jonkin tavan, jolla omista käsitöistä pystyy nauttimaan itsekin. Viime aikoina olen tehnyt itselleni ainakin lompakkokorun, tuunatun valokuvakehyksen ja kirjanmerkkejä. Viimeisin itselle päätynyt värkkäily on tämä macaronpurkki, jonka idea tuli asiakkaalta.




Keväällä sähköpostiini tipahti viesti tilaustyöhön liittyen. Viestittäjällä oli suunnitelmissa herkkupurkki, jonka täytteeksi hän oli ajatellut massasta muovailtuja macaroneja, suklaita ja lakuja. Asiakkaan purkkikarkit jäivät lopulta toteuttamatta, mutta idea oli liian ihana unohdettavaksi.





Väsäilinkin eri värisiä macaroneja oman purkkini täytteeksi muutaman kuukauden ajan, muiden massailujen lomassa ja erityistä kiirettä pitämättä. Lasipurkkia ei tarvinnut onneksi erikseen metsästää, kun äidiltä sattui löytymään juuri oikeanlainen. Vähän se voisi kyllä olla isompi ja vaikka tuo uritettu pinta on kaunis, macaronit eivät näy sen vuoksi purkin läpi niin hyvin kuin voisivat.




Toisaalta voi olla ihan hyväkin, että purkin pinta sumentaa sisältöä hieman. Aina kun massailen itselleni (varsinkin tällaista projektia, jota ei kukaan ihan läheltä tarkastele tai jota ei ylipäänsä kovin moni näe livenä) en ole turhantarkka lopputuloksen suhteen. Rypytysreunat ovat siksi joissain macaroneissa vähän miten sattuu ja löytyy kuplia sekä halkeamia.

Nuo ilmakuplat on kiusanneet mua massaillessa aika lailla, varsinkin mankelia käyttäessä. Ne ovat inhottavia, koska kupla valmiissa työssä on ruma ja joskus ne saattavat jo paiston aikana poksahtaa koloiksi ja halkeamiksi. Luulen, että ilmakuplatkin johtuvat osittain vetelästä massasta (Fimo soft), jota on usein vaikea saada tiiviiksi. Softia olen siis ennenkin moittinut, vaikka siinä paljon hyvääkin on.


perjantai 2. marraskuuta 2018

Pinkkiä ja mustaa


No nyt on niin yhteensopivaa, että! Tilaustöitä on tullut kivasti tänäkin vuonna ja tässä taas jokunen niistä. Näiden ansiosta sain taas hetkeksi nostaa nenäni massailuista ja siirtyä esimerkiksi helmeilyjen pariin. Tämän postauksen värkkäykset menivät viidelle eri tilaajalle, joten on jännä, miten värimaailmasta tulikin näin yhtenäinen.





Ei nämä minun flamingot taida ihan kamalia olla, kun niitä ihan avainkoruunkin tilattiin. Lähdin innolla muovailemaan, vaikka hahmo oli minulle uusi ja siten aika vaikea saada oikean kokoiseksi. Vielä vaikeampaa oli saada aikaan ainakin seitsemän (mieluiten enemmän, jotta valinnanvaraa) samankokoista flamingoa. Helmiväriksi tahdottiin neutraalia mustaa ja vielä tavallista pienemmässä koossa jotta linnut erottuvat kunnolla ja saavat olla korun pääosassa. Nämä massahahmoavainkorut ovat aina niin ihania projekteja!






Tein ensimmäisten, liian suurten tilalle uusia ja sirompia macaroneja, tällä kertaa ihanissa punaisen sävyissä. Reiän kokoa puolestaan suurennettiin. Samaan osoitteeseen lähti myös rusetti-macaronavaimenperä - samanlainen oli taannoisessa arvonnassa palkintona.







Eräälle vakkaritilaajalle tein kaksi lyhyttä kaulakorua; mustan ja vaaleanpunaisen. Aluksi en saanutkaan muita ohjeita pituuden ja värin lisäksi, mutta tunnen hänen korumakunsa jo melko hyvin, joten sitä kautta oli helppo lähteä yksityiskohtia hiomaan. Vaaleanpunaisen korun kristallirondellit eivät ole oikeasti yhtään niin hailakan ja tympeän värisiä kuin kuvassa ja sävy sopii luonnossa myös paljon paremmin yhteen tuon riipuksen sisällä olevan helmen kanssa.






Muoviakin kutistelin taas kahden tilaustyön verran. Ensimmäinen kaulakoru tilattiin rippilahjaksi ja toinen (noita-akan hattu) asusteeksi Halloween-juhliin. Tämä musta kutistemuovi on niin hauskaa, että olen pitkään suunnitellut tekeväni siitä jonkinlaisia siluettikorvakoruja. Sopivia hahmoja on vaan vaikea keksiä..


torstai 25. lokakuuta 2018

Häivytyksiä


No niin, nyt päästään näihin mun liukuvärifiilistelyihin, jotka mainitsin ensi kerran täällä. Sateenkaarimatosta jäi siis käteen ylimääräisiä paloja, joissa raidat olivat jotenkin vinksallaan tai matosta ei jostain muusta syystä saanut leikattua nättejä sydämiä. Rullailin näitä paloja vielä mankelissa niin kauan, että raidat häivyttyivät toisiinsa ja leikkasin kuvioita vasta sitten. Ihan kaikki riipukset ei vielä päässeet käyttöön, mutta osasta tein esimerkiksi tällaisia korviksia.




Näistä tuli mun mielestä jotenkin tosi kivan ja iloisen väriset. Oranssi ja keltainen ei yleensä miellytä mua, mutta ehkä tuo punainen tuossa seassa tekee näistä omaa silmääni miellyttävät. Mieleen tulee liekehtivät sydämet ja ehkä myös (vuodenaikaan sopivasti) candy corn -makeiset.






Ovaali ja salmiakin muotoinen massamuotti ovat ihan mun suosikkeja nykyisin, sydämen ohella tietenkin. Kaikkia kolmea käytin nytkin ja yhdistelin raitoja eri järjestyksessä, jotta saisin erilaisia värimaailmoja. Näihin sydämiin taisi kuitenkin päätyä ihan kaikki sateenkaaren värit, yhteensulautuneina.





Tämä jännä ja psykedeelinen pintakuvio syntyi ihan vahingossa, enkä ole enää edes täysin varma koko syntyprosessista. Aion silti kokeilla kuvioinnin tekoa vielä joskus uudelleen, vaikka tiedän, että ihan samanlaista siitä ei tietenkään tule. Ehkä se onkin parempi niin; on hauska yllättää itsensäkin sillä, millainen kuva sieltä lopulta paljastuukaan. Kuvion kääntöpuoli ei kyllä ole mikään kovin ihana ja mietinkin, peittäisinkö taustan esimerkiksi mustalla kynsilakalla. Tällä tekniikalla voisikin valmistaa vaikkapa helmiä, jolloin tuo taustapuoli piiloutuisi helmen sisään.




Kahdesta eri sävyisestä pikkuovaalista ja lankahelmestä tein pidemmät korvakorut, jotka poikkeavat aika lailla viime aikaisesta tyylistäni. Tuli ihan tunne, että näissä on ihan hirveästi kaikkea sälää, koska olen jo tottunut tekemään liukuhihnalta korvakoruja, joissa on vain yksi riippuva osa. Tykkään kyllä näistä ihan tosi paljon ja on kiva saada välillä noita lankahelmiä omiinkin koruihin.


sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Mahan täydeltä


Ihania tilauksia saapui taas jokin aika sitten; pääsin massailemaan pienen kasan herkkuja! Itselleni oonkin jo tehnyt paljon esimerkiksi macaroneja, mutta vielä intoa piisaa. Kiva siis päästä herkuttelemaan tilaustöidenkin muodossa.





Fimoilin muutaman macaronin näppärälle asiakkaalle, joka halusi itse koota niistä kaulakorun. Macaronit olivat valitettavasti lopulta vähän liian muhkeita, joten ne päätyivätkin asiakkaan tyttären leikkeihin. Teinkin tilalle sitten pienempiä yksilöitä, jotka ilmestynevät blogiin kohtapuoliin. Kuvassa macaronien reiät eivät näytä olevan lainkaan keskellä, mutta se johtuu luultavasti vain kuvakulmasta.




Tämä karkkikasa lähti asiakkaalle, joka myös jalosti herkut itse eteenpäin. Näistä tuli koristeita hänen häidensä karkkibuffetiin. Vaahtiskapussit päätyivät valkokuvakehystä koristamaan ja muihin herkkuihin tuli reikä ripustamista varten. Pikkulakut olivatkin jo valmiina, sillä ne jäivät yli lakupallosta.






lauantai 29. syyskuuta 2018

Syksyn satoa




Kaunein vuodenaika on täällä taas ja ihanasta ruskasta ei voi olla ammentamatta koruihinkin. Tämä sama pakkomielle pukkaa päälle joka syksy ja tänä vuonna ruskailut syntyivät tietenkin enimmäkseen Fimosta.





Voihan macaron, näitä ei vaan voi olla koskaan liikaa. Itse en oo ainakaan vielä lähellekään kyllästynyt tekemään tai katselemaan macaroneja. Tekniikoissakin riittää vielä hiomista. Tällä kertaa puin leivokset syksyn väreihin ja kokeilin täytteeseenkin ensimmäistä kertaa jotain muuta kuin valkoista. Tuplaruskeasta pikkumacaronista tuli mun mielestä herkullisen suklaisen näköinen. Keltaoranssi macaronrimpsu pääsi äidin uuteen lompakkoon roikkumaan.







Tässä on nyt se rannekoru, jonka mainitsin jossain aiemmassa postauksessa. Silloin sivusin Skinner blend -tekniikkaa, jota olen siis mukaillut noita lehtiä tehdessä. Oikeassa Skinnerissä ilmeisesti käytetään nimenomaan kolmion muotoisia värialueita, kun taas itse oon kokeillut toistaiseksi tasaisten pötkylöiden sekoittamista. Ihanaa liukuväripintaa tuntuu syntyvän ihan molemmin tavoin, vaikka omalla (=laiskalla) tyylilläni eri värien rajat jäävät joskus hieman liian terävästi näkyviin. Tein parista ylimääräisestä, punaisesta lehtiriipuksesta vielä korvikset.








Äiti tilasi itselleen simppelin, syksyisen puuhelmikorun ja ruskan sävyiset lehtikorvikset, joissa oranssi saisi olla pääosassa. Lehtikorvisten idean äiti löysi sannArtin nettikaupasta. Käytin lehtiin silikonimuottia, joka ei ollut kovin yhteistyöhaluinen, mutta kai niistä lopulta ihan kivat tuli. Sekamassaa jäi vielä vähän jäljelle ja käytinkin sen heti simppeliin riipukseen, jonka ripustin samettinaruun kaulakoruksi.


sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Vuodenaikahaaste: syksy


Rusettiarvonta on nyt päättynyt, kiitos kaikille osallistuneille ja onnea voittajille! Tulokset voi käydä kurkkaamassa arvonnan kommenttiosiosta. Valkoinen rusettikoru oli ihan ylivoimainen suosikki, mutta onneksi vihreällekin löytyi omat kannattajansa. Seuraava arvonta pärähtää käyntiin tammikuussa, saatte jäädä arvailemaan mikä mahtaakaan olla juhlan syy silloin..




Mutta mikäs se täällä möllöttää! Sehän on tietysti syyskakku ja homman nimi on Pipo-otuksen vuodenaikahaaste. En tiedä kiinnostaako ketään näiden kakkujen katselu, mutta ai että kun näitä on kiva tehdä. Etenkin koristelu on vaan niin hauskaa!





Valitsin kaksikerroksisen syyskakun päälle suklaan makuista sokerimassaa (=tummanruskeaa Fimoa) ja reunuksia varten sekoitin ihan omaa, murrettua punaista. Koristeita olisi voinut keksiä vaikka millä mitalla ja teki mieli tunkea kaikki samaan kakkuun, mutta oli pakko vähän yrittää rajata. Ylempään kerrokseen jäi sitten muutama sieni, jotka putkahtavat sammalpeitteestä ja toisella tasolla on lehtiä ruskan sävyissä sekä tietenkin mustikoita. En ajatellut taaskaan koristeiden keskinäisiä kokosuhteita, joten nuo mustikat näyttävät aika jättikokoisilta. No mutta, kukapa ei haluaisi maistaa jättimustikkaa!





En taaskaan malttanut olla tekemättä ruskakoruja, joten niistä lisää ensi kerralla.


perjantai 14. syyskuuta 2018

Head all full of rainbows


Ai että miten kivoja tilaustöitä pääsin taas näpräämään; söpöjä ja värikkäitä, vähän haastaviakin mutta ihania yhtä kaikki. Nämä olivat myös hauskoja kuvattavia!




Koruilijatoveri tiedusteli, onko mahdollista saada Fimosta tehtyjä sydänriipuksia sateenkaaren väreissä. Tarjosin malliksi kuvaa edellisen postauksen sydänkorviksista ja ne olivatkin juuri hyvä lähtökohta. Kävin tuumasta toimeen, vaikka vähän jännitti taas mihin olin lupautunut - olin vasta aloitellut raitailun parissa enkä esimerkiksi tiennyt, miten paljon raitamattoa pitäisi tehdä jotta siitä tulisi tilatut 20 sydäntä. Raidat eivät aina halua olla niin kovin tasaisiakaan, varsinkaan takapuolelta.








Musta näistä tuli lopulta sitten tosi kivoja. Sydämiä taisi tulla ainakin 30kpl yhteensä (hyvä niin, sillä sain taas poimia parhaat päältä tilaajalle) ja sain vielä muutaman tähdenkin matoista leikattua. Isommilla muoteilla leikattujen kuvioiden väliin jäi pieniä alueita, joista sai kivasti napattua vielä minisydämiä. Siltikin matosta jäi aika lailla hukkamassaa käteen, mutta olen saanut jo melkein kaiken siitä käytettyä vuodenaikahaasteen kakkuihin.

Osan jämäraidoituksesta (=epätasaiset osuudet) muutin liukuvärimatoiksi Skinner blend -tekniikkaa mukaillen. Näistä matoista sai leikattua tosi jännän näköisiä riipuksia, jotka esittelen myös joskus kunhan saan ne siistittyä ja ehkä jopa koruiksi asti. Samalla liukuväritekniikalla tein hiljattain yhden ruskakorun (sekin on vielä tuloillaan blogiin). Liukuvärjätty pinta näyttää aivan ihanalta, enkä tiedä miksen ole aiemmin moista kokeillut - ehkä kuvittelin sitäkin kamalan vaikeaksi. No sitä se ei todellakaan ole!





Sydänten tilaajalle lähti myös sateenkaaria. Mitään tarkempia ohjeita tai toiveita ei tullut, joten sain itse pähkäillä millaisia teen. Pastellipäissäni valitsin hempeitä sävyjä voimakkaiden värien sijaan ja mallista muotoutui hyvin yksinkertainen, helposti sarjatyönä toistettava.






Näitä tehdessä haaveilin taas kunnon pursottimesta, jolla saisi tehtyä helposti samanpaksuisia massapötköjä. Joululahjaksi saamaani Makin'sin pursotinta en voi suositella kenellekään. Sormin pitää siis pötkylät pyöritellä edelleen, vaikka se hidasta onkin - ja välillä pötköt eivät ole tasapaksuista nähneetkään. Niin sateenkaarien kuin sydäntenkin kanssa oli hauska leikkiä kuvatessa. Jo tekovaiheessa odotin innolla, että pääsen näitä kuvaamaan.

Vaihdoin muuten kommentti-ilmoitusten sähköpostiosoitetta ja nyt olen taas saanut ilmoituksia uusista kommenteista. Toivottavasti ne tulevat myös jatkossa.

Muistattehan osallistua rusettiarvontaan, voittajia jänskätään vielä noin viikon verran. ♥