Haaste 365: Viisi muistokorua

On aika saattaa tämänvuotinen blogihaaste päätökseen. Kyseessähän on siis Korukoukussa-blogin Haaste 365, jota sai lähteä tulkitsemaan ja toteuttamaan haluamallaan tavalla. Itse jaoin haasteen otsikon perusteella kolmeen postaukseen (3+6+5). Ensimmäisessä postauksessa saatoin loppuun kolme keskeneräistä projektia, toisessa esittelin kuusi neulomaani barbinvaatetta ja tätä viimeistä varten askartelin otsikon mukaisesti viisi muistokorua.

Koruilualustallani on jo pitkään pyörinyt sekalainen satsi aarteita lapsuudestani 90-luvulta ja nyt pääsin viimein väkertämään niitä uuteen uskoon. Oikeastaan osa tavaroista saattaa olla peräisin 2000-luvun alkupuolelta tai jopa 80-luvulta, mutta lapsuuteni rakkaita esineitä ne kuitenkin ovat.

Avaimenperiä tein kaksin kappalein ja niistä ensimmäiseen pääsi riipus, joka on jäänyt jäljelle kaulakorusta. Riipuksessa on pieni peili, jota kehystävä kuvasto mielestäni viittaa horoskooppimerkki jousimieheen. Muistelinkin, että kaulakoruja olisi ollut myynnissä erilaisia horoskoopeittain ja olen luultavasti ostanut korun joltain markkinoilta. Tosin en itse ole edes jousimies, joten.. ehkä vaan halusin tällaisen, mutta oikeaa horoskooppimerkkiä ei ollut saatavilla. Varmasti muistan vain sen, että koru oli minulle tärkeä. Lisäsin avaimenperään vielä pienen riipuksen, jossa komeilee Tenavat-sarjakuvan Tellu. Myös Tellu-korua on kovasti rakastettu, kuten sen kunnostakin näkyy. Muistaakseni olen saanut sen ihan tosi pienenä.

Toinen avaimenperä syntyi Muumi-riipuksesta, joka myös on jostain lapsuusajan kaulakorusta jäänyt jäljelle. Teksti riipuksessa kertoo sen olevan Iberon tuotantoa vuodelta 1993. Muistan oikein hyvin käyttäneeni kaulakorua, mutta siinä olleesta narusta (tai ehkä ketjusta) ei ole jäänyt muistikuvaa. Muumien kaveriksi laitoin yhden muovitutin, joka on ihka aito ysäritutti. Tuossa postauksen ensimmäisessä kuvassa on myös pari uudempaa tuttihankintaa, mutta tämä oranssi on ainoa, jonka lapsena sain. Muistan vieläkin miten paljon harmitti, kun kavereilla oli tutteja paljon enemmän. Mikä ihmeen juttu se muovituttibuumikin oli ja kuka sen aloitti? Niitähän ripustettiin siis esimerkiksi kaulaan.

Päiväkirjoja olen kirjoittanut lapsuus- ja nuoruusiässä useita ja onhan noita lukkojakin sitten kertynyt. Maalasin pari kauneinta kynsilakoilla ja nekin pääsivät sitten uusiokäyttöön. Kaulakoru on vähän siinä ja siinä tulenko sitä koskaan käyttämään, mutta minusta tuo palloketju vaan sopii niin hyvin tuohon lukkoon, että idea oli pakko toteuttaa. Laukkukorun sydänlukkoon liimasin vielä mielialasormuksesta jäljelle jääneen osan. Komeasti sormus jaksaa vielä vaihtaa väriä, harmi etten muistanut kuvata kaikkia värivaihtoehtoja. Postauksen ensimmäisessä kuvassa sormus on nähtävissä sinertävän sävyisenä.

Etsiskelin kovasti vanhaa Spice Girls-kaulakoruani tätä postausta varten - paremman puutteessa olisi kelvannut myös Leo DiCaprio-riipus. Kumpaakaan ei löytynyt, mutta sentään vanhan nimikoruni kirjaimet olivat jääneet talteen. Niistä askartelin itselleni uuden kuminauhakirjanmerkin. Olipa kiva nostalgisoida näitä töitä väkerrellessä ja kaappeja penkoessa löytyi kaikenlaista mielenkiintoista kamaa. Mitä lapsuuden aarteita sulla on jemmassa? Näkyykö postauksessa tuttuja esineitä?

Merkillisiä joulupaketteja

Laitoin viime vuonna joulukorttien mukaan pieniä joulumuistamisia kirjanmerkkien muodossa. Ihastuin kovasti kuminauhallisten merkkien kätevyyteen - onneksi värivalikoimaa nauhoissa löytyy! Koristeiksi laitoin fimoiluja ja aikas vakkarikamaa näihin päätyi: suklaita, macaroneja, rusetteja ja yksi flamingokin.

Rusetit jakoon (arvonta)

Etsiskelin Youtubesta uusia fimoiluideoita ja löysin ohjevideon rusettien tekoon.  Silikonimuotilla olen rusetteja tehnyt useasti ennenkin ja vapaalla kädelläkin jonkinlaisia, mutta tätä tyyliä kokeilin ihan ensimmäistä kertaa. Musta näistä tuli ihan kivoja, vaikka osa toki onnistui paremmin kuin toiset ja eri kokoisiakin näistä tuli, mutta se on aina vähän sellaista totuttelua kun alan jotain uutta massajuttua kokeilla. En ole enää ihan varma, mitä videota käytin rusettien tekoon vai yhdistinkö kenties eri ohjeita, joten linkitys saa nyt jäädä. Polymer clay bow tutorial lienee oikea hakusana, jos ohjeita tahtoo Youtubesta etsiä.

Violetti rusetti, jota ei ekasta kuvasta löydy, päätyikin melkein heti valmistuttuaan kirjanmerkkiin, joka on jo täällä ollutkin näytillä. Sinisen rusetin yhdistin lasipalloon, jonka sisällä on kuivattu kukka. Näin syntyi kivan romanttinen kaulakoru.

Kokosin ruseteista ja pallomacaroneista pari avaimenperää, jotka aion nyt arpoa. Avaimenperien materiaaleina ovat siis polymeerimassa ja korumetalli. Korua voi käyttää myös esimerkiksi laukku- tai kalenterikoruna.

Suoritan kaksi korukohtaista arvontaa ja valitsen näin ollen myös kaksi voittajaa. Kommentoi alle, kumman avaimenperän arvontaan tahdot osallistua (vihreä/ valkoinen). Jätä myös sähköpostiosoitteesi, jos en muuten sinua tunnista. Jos et tahdo ilmoittaa sähköpostiasi julkisesti, voit ''tunnistautua'' kommentin jättämisen jälkeen lähettämällä minulle viestin osoitteeseen marikankoruilut@gmail.com tai ottamalla yhteyttä Facebookin kautta. Viimeinen osallistumispäivä on lauantai 22.9.2018.

P.S. Palkintojen postitus ainostaan Suomen sisällä. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Onnea matkaan. ♥

Pelottavan söpöä

Tilatessani viime vuonna joululahjoja netistä lisäsin ostoskoriin jotain pientä itsellenikin. Nettikaupasta löytyi pitkään himoinneeni Stephen Kingin kirja (On writing: a memoir of the craft). Tämän ostoksen ansiosta vuosia uinunut lukuintoni heräsikin sitten uudelleen.

Oon fanittanut Kingiä jo parikymmentä vuotta. Ensimmäinen kirja, jonka häneltä luin, oli Piina ja jäin heti koukkuun. Oon tutustunut kauhukirjallisuuteen vähän laajemmaltikin (Poe, Lovecraft, Koontz jne.) mutta King on aina ollut ykkösrakkauteni.

On writing olisi ollut tarjolla myös suomeksi, mutta koin, että kirjaan, joka on suuressa määrin muistelmateos, saisi henkilökohtaisemman otteen lukemalla sen alkuperäiskielellä. Pidin lukukokemuksesta niin paljon, että luen Kingiä jatkossakin paljon mieluummin englanniksi. Tietyt asiat eivät vaan käänny tarpeeksi hyvin suomeen, kuten vaikkapa jotkin vitsit, sanaleikit ja homonyymit - kirjailijan omasta tyylistä puhumattakaan. Kingillä on esimerkiksi hyvin omintakeinen huumorintaju, joka ei tunnu aina välittyvän käännökseen. Joskus alkuperäisteoksen rikas kieli onkin käännöstekstissä hyvin yksinkertaisen ja jopa typerän oloista. Nämä asiat ovat tietenkin usein ainakin jossain määrin kääntäjäkohtaisia.

Lukuinnostus toi mukanaan kuitenkin myös ongelman; mulla ei ollut mitään kivaa kirjanmerkkiä. Sellainen oli luonnollisesti askarreltava itse ja kun pääsin alkuun, oli hauska kokeilla eri tyylejä ja materiaaleja.

Ihan ensimmäiseksi aloin pohtia, millaisia helppoja kirjanmerkkejä Fimosta voisi loihtia. Sydänmuotti pääsi taas käyttöön. Tykkään ihan hirveästi tällaisista reikä- / kehyssydämistä, joita olen ennenkin täällä esitellyt, tosin pienemmässä koossa.

Kolme marjapuuron väristä sydänmerkkiä menivät lahjoiksi ja tuo söpön pastellisävyinen jäi itselleni. Laitoin merkkeihin muliinilankahännät. Sydänten pintaa kuvioin hieman hiomapaperilla ja kokeilin koristaa niitä hyvin vaalealla luomivärillä saadakseni pintaan kimalletta. Luomiväri ei kuitenkaan kiinnittynyt paiston aikana, vaikka oletin niin. Kun lakkasin yhden ylimääräisen, luomivärillä koristellun sydämen, fimolakka kuivui tosi epätasaisesti. Pesin näistäkin sitten luomivärit huolellisesti pois, mutta kaikkiin jäi siitäkin huolimatta vielä kiva, pienen pieni ripaus kimallusta.

Yhtä luonnollisesti kuin lukeminen ja kirjanmerkit kulkevat käsikkäin, sopivat minusta söötti ja pelottava yhteen - tykkään molemmista, joten miksi en yhdistäisi niitä? Mikä olisikaan hauskempi kaveri karmivalle kummitustarinalle kuin ylisöpö pastellisydän minivaahtokarkeilla. Yhdistelmä on herkullinen ja vaaleanpunainen satiininauha on kuin piste iin päälle. Oonhan jo kertonut, että rakastan satiininauhoja!

Tämä kirjanmerkki ei kuulu suosikeihini, vaikka sen värit ovat kyllä kohdillaan. Tässäkin on muotilla tehty massasydän ja kuten tuohon vaahtokarkkisydämeen, toin tähänkin hieman mielenkiintoa painelemalla sen täyteen erikokoisia reikiä. Massan rei'itys on muuten hauskaa!

Sydämen päällä roikkuvan, kauniin kukan tein uudella, kuvioivalla jousimuotillani. Merkin häntänä toimiva, kaksoistasosolmuilla solmittu puuvillanaru tuntuu käytössä ikävän jäykältä ja turhan paksultakin. Ehkä vaihdan sen vielä joskus satiininauhaan...

Mun sormet syyhyää silloin tällöin leikkimään aina yhtä hauskalla kutistemuovilla. Nyt siihenkin tarjoutui taas tilaisuus - tai hyvä tekosyy. Tällä kertaa en askarrellut mitään hauskan muotoista kutistemuovihahmoa, vaan kokeilin leimaamista.

Painoin siis pöllöjen kuvat leimasimella muoviin ennen sen kutistamista, mutta koska käyttämäni muste oli aika haalean näköistä mustalla pohjalla enkä ollut varma sen kestävyydestä, vahvistin leimasinkuvia vielä Sharpie-tussilla. Sen vuoksi pöllöt ovat paikoitellen aika epätasaiset. Kolmesta erivärisestä muliinilangasta syntyi hauska letti hännäksi.

Tuore massailuinnostus on saanut mut kokeilemaan kaikkea uutta ja hauskaa, kuten blogissa jo nähtyjä herkkuja sekä rusetteja, jotka tulevat myöhemmin näytille. Osa ruseteista on päässyt jo käyttöön asti ja violetista yksilöstä tahdoin ehdottomasti itselleni kirjanmerkin. Sopivan värinen satiininauhakin löytyi kaapista, kuten myös aivan ihanan sävyinen hartsiruusu, joka pääsi avainriipusta kaunistamaan.

Olen muovaillut jonkin verran hevosia Fimosta ja mietin, onnistuisiko samalla kaavalla myös yksisarvinen. Koska en itse käytä koruja eikä esimerkiksi avaimenperillekään ole loputonta tarvetta, kirjanmerkit ovat oiva tapa saada viimein omia aikaansaannoksia käyttöön myös itselle. Siksi kai näistä niin kovasti innostuinkin.

Löysin paikallisesta kangaskaupasta paketin iloisen värisiä, pyöreitä kuminauhoja. Valitsin paketista ensin pinkin nauhan, johon ripustin pinkkejä ja vihreitä helmiä. Lopputulos oli jotenkin tunkkainen ja vaikka en keltaisesta hirveästi pidäkään, on tämä kakkosversio yksisarvismerkistä huomattavasti pirteämpi ja raikkaampi.

Tämä kirjanmerkki on ollut mulla eniten käytössä, sillä se on paitsi söpö myös tosi käytännöllinen. Merkki pysyy varmasti paikoillaan jopa kirjan kanssa matkustaessa. Jos vielä joskus teen itselleni kirjanmerkin, se tulee ehdottomasti olemaan juuri tällä tyylillä toteutettu.

Yhdeltä Facebook-kirppikseltä löytämäni Edgar Allan Poe -riipuskin pääsi viimein ulos laatikosta ja pitämään paikkaa kokoelmateokseni väliin. (Jadehelmet ovat vieläkin siellä NERIK-laatikossa.) Tätä merkkiä en aio käyttää muiden kirjojen kanssa, koska Poe ja Poe ne yhteen sopii. Poistin kapussipohjan takaa riipuspidikkeen ja liimasin komeuden leveään kuminauhaan. Sitten kävin jälleen hartsiruusurasialla toistaakseni kapussipohjan ruusuja nauhaosuudessa.

Mikäli menitte jo sekaisin laskuissa, olen tehnyt siis (tähän mennessä) itselleni seitsemän kirjanmerkkiä. Enkä ole edes sellainen, että pystyisin keskittymään useampaan kirjaan samanaikaisesti (tai siis lukemaan niitä vuorotellen) kuten jotkut. Sanotaan, että vaihtelu virkistää ja sanonnalla on helppo perustella tätäkin hurahdusta. Saattaa kuitenkin olla, että osa kirjanmerkeistä löytääkin itselleen uuden omistajan jos tuntuu, että niitä ei tule käytettyä.

Minkälaista kirjallisuutta te tykkäätte lukea? Käykö kirjanmerkiksi vaikkapa pakasta eksynyt pelikortti tai yksinäinen narunpätkä vai onko kaunis kirjanmerkki tärkeä osa lukukokemusta?

Muistoa kunnioittaen

Tämä on yksi isoimmista tilaustöistä, joita olen saanut - ei niinkään fyysiseltä kooltaan tai edes työmäärältään, vaan ennen kaikkea merkitykseltään. Olin hyvin otettu siitä, että tämä projekti uskottiin minun käsiini. Työ oli paitsi mielenkiintoinen ja antoisa, myös vähän jännittävä, koska kyseessä oli niin tunnepitoinen koru.

Tilauksen sain jo viime vuoden marraskuussa, kun asiakas kertoi törmänneensä edesmenneen isänsä armeija-aikaiseen tunnuslevyyn laatikoita läpikäydessään. Hän toivoi saavansa levyn uudelleen käyttöön korun muodossa, vaikkapa kaulakoruna. Asiakkaan toive oli, että korusta tulisi pidempiaikainen projekti, jota miettisimme kaikessa rauhassa yhdessä ja jätimmekin ajatuksen hautumaan joulun yli. Alkuvuodesta olinkin sitten monta viikkoa kipeänä, joten palasimme suunnittelupöydän ääreen vasta helmikuussa. Maaliskuun lopulla käsissäni oli vihdoin valmis koru.

Asiakkaan ensimmäisiä ajatuksia olivat, että koru ei saisi olla liian säihkyvä, mutta kuitenkin juhlava ja arvokas - kunhan ei liian juhlava. Se ei saisi olla myöskään liian arkipäiväinen tai mitenkään armeijatyylinen saati kovin värikäs. Lähdin miettimään arvokkuutta helmien kautta ja ehdotinkin lasisten sijaan makeanvedenhelmiä. Asiakas tykästyi nugettimuotoon ja löysinkin aivan ihanan värisekoitusnauhan Helmimaailmasta. Eri värejä tuli lopulliseen koruun ehkä hieman aiottua enemmän, mutta mielestäni lopputulos ei silti ole mitenkään räikeä, vaan hyvin harmoninen kokonaisuus.

Helmet oli ensin tarkoitus solmia helmisilkkiin, mutta koska solmuharjoitukseni eivät ottaneet sujuakseen, päädyimme hopeoituun metallilankaan. Korusta toivottiin pitkää ja sellainen siitä tulikin; lopullinen pituus ilman riipusosaa on muistaakseni noin 80 cm. Riipusosan valkoiset helmet kuvastavat levyn alkuperäisen omistajan neljää lasta, minkä asiakas toivoi korusta myös jotenkin näkyvän.

Vaati melko monia muutoksia ja välivaiheita, lisäyksiä, poistoja ja muokkauksia ennen korun lopullista muotoa. Asiakkaalla oli todella hyviä ehdotuksia ja parannuksia koruun matkan varrella ja hän sanoikin, että lopputulos taisi olla hänellä itsellään selkeänä mielessä. Ensimmäinen versio, johon pyysin mielipidettä asiakkaalta, oli hyvin erilainen kuin tämä valmis koru ja täytyy sanoa, että hyvä niin.

Asiakkaan ajatus pienestä laatasta isomman alla oli aivan mainio, ja Helmimaailmasta löytyikin kaunis, sydämen muotoinen riipus isä-tekstillä. Helmiosan metallilehdetkin olivat asiakkaan idea, kuten myös ''sisarushelmien'' ripustaminen allekkain alkuperäisen ehdotuksen sijaan, jossa ne riippuivat vierekkäin yhtenä ryppäänä. Tunnuslevy on luonnollisesti oikein päin korun ollessa kaulassa, mutta käänsin sen kuvauksen ajaksi ympäri, jotta levyn henkilötunnus pysyy piilossa.

Muistokoruun alun perin kaavailtu enkeli olikin koonsa puolesta aivan liian iso, mutta asiakas toivoi siitä tehtävän jotain omalle äidilleen. Päädyimme kirjanmerkkiin ja tyyliksi valikoitui satiininauhakirjanmerkki, jollaisia olen tehnyt muutaman aiemminkin. Enkelin (kirjaimelliseksi) vastapainoksi tarvittiin jokin toinen riipus ja ehdotin, että tilaisin isä-laatan lisäksi vastaavan äiti-tekstillä. Pidän tästäkin tosi paljon, satiininauha on mielestäni kaunista melkein missä vaan työssä ja tilaajan toivoma turkoosi väri sopii ihanasti enkeliaiheeseen.

Legoja ja siluetteja

Viime vuodelta jäi aika lailla tilaustöitä, joita en ehtinyt blogiin laittaa. Niitä on niinkin paljon, että päätin jakaa ne kahteen osaan. Toisessa tilaustyöpostauksessa esittelen viime vuoden massailuja ja tässä ensimmäisessä sitten niitä muita tilaustöitä.

Nämä kutistemuovikorut mainitsin jo joulukalenterin luukussa 2. Sain siis tilauksen kahdesta kaulakorusta, joihin haluttiin melko suuriksi riipuksiksi kutistemuovikissa ja -hevonen. Nauhaksi toivottiin jotain säädettävissä olevaa, joten käytin vahattua puuvillanarua, johon tein yksinkertaiset liukusolmut.

En oo koskaan osannut piirtää hyvin ja siksi riipuksista tulikin eläinten siluetit, joihin pöllin mallit törkeästi netistä. Tuo musta kutistemuovi on kyllä jännää; se on ennen paistoa toiselta puolelta sileä ja toiselta karhea. Tuo karhea puoli muuttuu paistossa sitten ihanan pehmeäksi ja nukkaiseksi pinnaltaan. En edes tiedä, kumpi puolista on sitten se oikea, mutta minusta nukkapuoli on ainakin kauniimpi.

Myös tästä heijastinpallosta puhuin joulukalenterin aikana; tästä lähti liikkeelle se helmipalloinnostus, joka näkyy luukussa 10 ja jatkuu edelleen. Joulukuun värihaastepostauksessakin helmipalloja esiintyy. Tämä heijastinpallo ei kylläkään ollut mikään tilaustyö, vaan lähti omasta aloitteesta, mutta otan sen kuitenkin mukaan tähän postaukseen - muuten se jäisi yksinään pyörimään arkistoihin.

Tilasin heijastavia akryylihelmiä sen kummemmin ajattelematta, miten niitä käyttäisin. Aina fiksu lähtökohta, eikö? Muistin sitten nähneeni jossain hauskan näköisiä helmipalloja ja mietin, osaisinko tehdä sellaisia. Ohjekin löytyi ja kunhan pallon tekoon pääsi sisään, se olikin tosi helppoa - ja ai että, miten koukuttavaa.

Helmitilauksen kanssa kävi munkki, olin nimittäin sattumalta tilannut juuri helmipalloon tarvittavat 30 helmeä. Kokoamiseen käytin pehmeää ja ohutta, mustaa Artistic wirea, joka on mielestäni juuri passelia suunnilleen tämän kokoisten pallojen tekoon. Lanka joustaa mutkissa, mutta on kuitenkin tarpeeksi jämäkkää, jotta pallosta ei tule liian vetelää. Kiinnittimeksi laitoin mustan avainclipsin ja väliin pätkän vahattua puuvillanarua puuhelmen kera.

Hartsiruusukirjanmerkkejä olen tehnyt ennenkin ja nyt niitä tilattiin muutama lisää. Mukavan simppeliä ja nopeaa puuhaa liimata ruusu valmiiseen pohjaan - eikä Lego-korvistenkaan tekoon kauaa mennyt. Lego-korut on pyörineet mielessäni vuosikaudet, mutta niitä ei oo vaan sitten tullut tehtyä, joten tosi kiva, että niitä nyt pyydettiin. Onhan nuo vaan tosi hauskoja! Vaikeuksia oli kyllä löytää jemmasta tarpeeksi hyväkuntoisia palikoita, niin innokkaasti niillä on isoveikkojen kanssa pieninä leikitty.

Vähän ''perinteisempiäkin'' koruja pääsin viime vuonna tilauksesta tekemään. Lego-korvisten tilaajalle lähti myös pitkähkö, ruskea-turkoosi kaulakoru sekä rannekoru violeteilla helmillä ja ruusukullan värisellä metallilangalla. Ihanan vaihtelevia tilaustöitä olen saanut tehdä - jotain uutta ja jotain vanhaa, nopeita ja pidempikestoisia töitä, haastavaa ja helpompaa. Toivottavasti pääsen tänäkin vuonna toteuttamaan mahdollisimman monipuolisesti asiakkaiden toiveita.