Merkillisiä joulupaketteja

Laitoin viime vuonna joulukorttien mukaan pieniä joulumuistamisia kirjanmerkkien muodossa. Ihastuin kovasti kuminauhallisten merkkien kätevyyteen - onneksi värivalikoimaa nauhoissa löytyy! Koristeiksi laitoin fimoiluja ja aikas vakkarikamaa näihin päätyi: suklaita, macaroneja, rusetteja ja yksi flamingokin.

Syksyn satoa

Kaunein vuodenaika on täällä taas ja ihanasta ruskasta ei voi olla ammentamatta koruihinkin. Tämä sama pakkomielle pukkaa päälle joka syksy ja tänä vuonna ruskailut syntyivät tietenkin enimmäkseen Fimosta.

Voihan macaron, näitä ei vaan voi olla koskaan liikaa. Itse en oo ainakaan vielä lähellekään kyllästynyt tekemään tai katselemaan macaroneja. Tekniikoissakin riittää vielä hiomista. Tällä kertaa puin leivokset syksyn väreihin ja kokeilin täytteeseenkin ensimmäistä kertaa jotain muuta kuin valkoista. Tuplaruskeasta pikkumacaronista tuli mun mielestä herkullisen suklaisen näköinen. Keltaoranssi macaronrimpsu pääsi äidin uuteen lompakkoon roikkumaan.

Tässä on nyt se rannekoru, jonka mainitsin jossain aiemmassa postauksessa. Silloin sivusin Skinner blend -tekniikkaa, jota olen siis mukaillut noita lehtiä tehdessä. Oikeassa Skinnerissä ilmeisesti käytetään nimenomaan kolmion muotoisia värialueita, kun taas itse oon kokeillut toistaiseksi tasaisten pötkylöiden sekoittamista. Ihanaa liukuväripintaa tuntuu syntyvän ihan molemmin tavoin, vaikka omalla (=laiskalla) tyylilläni eri värien rajat jäävät joskus hieman liian terävästi näkyviin. Tein parista ylimääräisestä, punaisesta lehtiriipuksesta vielä korvikset.

Äiti tilasi itselleen simppelin, syksyisen puuhelmikorun ja ruskan sävyiset lehtikorvikset, joissa oranssi saisi olla pääosassa. Lehtikorvisten idean äiti löysi sannArtin nettikaupasta. Käytin lehtiin silikonimuottia, joka ei ollut kovin yhteistyöhaluinen, mutta kai niistä lopulta ihan kivat tuli. Sekamassaa jäi vielä vähän jäljelle ja käytinkin sen heti simppeliin riipukseen, jonka ripustin samettinaruun kaulakoruksi.

Sinistä ja valkoista

Vanha koulukaverini löysi viime vuoden lopulla korumyyntisivulleni ja tykästyi massahahmoisiin avainkoruihini. Hänen massakissakorunsa valmistui alkuvuodesta ja onkin ollut jo näytillä täällä. Kisukorun jälkeen sain vielä väkertää monta herkkää rannekorua samaan osoitteeseen.

Korupiikeillä linkitettyjä rannekoruja syntyi kaikkiaan neljä hieman eri tyylistä, arkisiin ja juhlavampiin tilanteisiin. Valkoisten helmien materiaali vaihtelee lasista puuhun ja kiveen. Rapulukko osoittautui käytössä turhan hankalaksi, joten kokeilimme myös magneettilukkoja, vaikka epäilin, että omani olisivat liian heikkoja. Tilaaja vaihtoikin ne lopulta itse vahvempiin yksilöihin.

Hieman haastavampaakin projektia saapui, kun hän pyysi kolminkertaista vaijerirannekorua työkaverinsa vastaavanlaisen käsikorun pohjalta. Väritoiveet olivat valkoinen ja roosa. Jälkimmäistä ei valitettavasti varastoistani löytynyt oikeassa koossa, joten päädyimme sen sijaan hentoon persikanoranssiin. Haastavan korusta teki se, että helmet piti saada pysymään paikoillaan, tiukasti lähekkäin. Erityisen haasteen, etenkin päättelyvaiheessa, loi myös koruvaijerin pujottaminen kuusi kertaa saman kiinnityshelmen läpi.

Eräs vakiotilaaja kertoi tarvitsevansa kesän juhliin uuden korusetin, jota aloimmekin yhdessä pohdiskella. Hänen juhlamekkonsa edustan kannalta pitkä kaulakoru olisi paras ratkaisu. Toiveissa oli myös kaulakoruun sopiva rannekoru sekä korvikset.

Olin juuri ennen tilausta ostanut sinisiä makeanveden- ja kivihelmiä, jotka sopivat sävyiltään loistavasti yhteen asiakkaan mekon kanssa. Pitkä kaulakoru sai mukavaa keveyttä hopeoidusta kuparilangasta ja kauniit korulinkit toimivat mielenkiintoisina yksityiskohtina. Riipukseksi valitsimme hauskan lasipallon, jonka sisällä on oikea kukka. Tämä kesäinen riipus oli myös hyvin tuore hankinta - aivan kuin olisin ennustanut tilaustyön saapumisen.

Rannekoru ja korvikset valmistuivat sukkelaan kaulakorun vanavedessä. Ihan loppumetreillä asiakas toivoi vielä rypässormusta setin täydennykseksi. Vastaavanlaisen sormuksen olen tehnyt hänelle jo aiemminkin.

Joulukoristekalenteri, luukku 23

Enkelikoristeet ovat niin ihania, että niitä liihottelee vielä toisessakin luukussa. Tämänkertaiset siivekkäät ovat tietenkin ihan eri tavalla toteutettuja.

Enkeleiden pää ja mekko ovat puuhelmiä, ripustin vahattua puuvillanarua ja siivet heijastinkangasta. Puiset helmet eivät ole koskaan olleet mitenkään erityisen lähellä sydäntäni, mutta näitä joulukoristeita tehdessä olen kyllä tykästynyt niihin. Puuhelmillä saa kivasti näyttävyyttä ilman, että koristeesta tulee liian painava - ja kyllähän ne kestävät käytössä paljon paremmin kuin lasihelmet.

Näitä  voisi taas ripustella melkein minne tahansa, mutta minusta ne ovat ihanimmat joulukuusessa. Voisipa joku kiinnittää tällaisen heijastavasiipisen kaverin ulkoilutakkiinkin - ihan oikeiden heijastimien lisäksi tietenkin.

Marraskuun synkät?

Kylläpä tämä värihaastepostausten otsikointi käy kerta kerralta hankalammaksi. Sen siitä saa, kun yrittää olla näppärä, eikä voi yksinkertaisesti laittaa vaan sitä väriä otsikkoon. Kysymysmerkkikin siihen jäi, koska ''synkkä koru'' tuntuu lähes mahdottomalta yhtälöltä. Mutta, minun marraskuuni on ollut siis korujen osalta musta. Eipä täällä silti juurikaan synkistellä; iloisemman väriset helmet kuiskivat laatikoista, enkä sitten malttanut tyytyä ihan pelkkään mustaan.

Verkkoputkea käytin viimeksi viime vuoden maaliskuussa. Intoilin silloin minulle uudesta materiaalista, mutta putkihommat jäivätkin sitten unholaan. Suurin syy tähän on se, että putken päiden kaunis ja kestävä päättely tuntuu musta ihan liian hankalalta. Toinen putkikoruista syntyi, kun pujotin vaaleanvihreitä helmiäislasihelmiä verkkoputken sisään. Näitä kuvia katsellessa korusta tuli mieleen toukka, joka on pukeutunut verkkosukkaan.

Tällä kertaa kaikki korut ovatkin kaulakoruja, kappas vaan. Pitkässä kaulakorussa on upeiden, mustien akaattien lisäksi ruusukvartsia ja mintunvihreää kiveä, jonka lajia en muista. Korunjakajan voi asettaa kaulalle haluamaansa kohtaan, mutta itse käyttäisin sitä jommalla kummalla puolella edustaa, noin keskikohdalla.

Enää yksi haastepostaus jäljellä, mutta sitä ennen on luvassa kuitenkin tämänvuotinen joulukalenteri. Nähdään siis ihan pian!

Heinäkuun herkät

Vuosi väriterapiaa -haaste on edennyt heinäkuulle. Tällä kuulla koruni sisältävät valkoista ja vaaleita sävyjä - jälleen jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Vaaleat sävyt ovat nimittäin sellaisia, joita käytän koruissa aika vähän, koska pidän enemmän näyttävistä väreistä. Kuitenkin aina hämmästyn, miten kauniita ja herkkiä koruja esimerkiksi valkoisista helmistä voi saada aikaan. Valkoiset korut ovat mielestäni myös hyvin käytännöllisiä, niitä kun voi yhdistää kaikenvärisiin vaatteisiin.

Ihan ensiksi halusin tehdä jotain kaunista ihkauusista kissansilmälasihelmistäni. Mietiskelin taas oikeaa yhdistelmää pitkään ja lopulta paritin kolikkohelmet valkoisten helmiäislasihelmien ja hopeoidun ketjun kanssa. Kaulakorusta tuli pidempi kuin oli tarkoitus, taisin innostua liikaa. Toisaalta olenkin viime aikoina tehnyt suurelta osin lyhyitä tai keskipitkiä kaulakoruja, joten pidempi malli on vain hyvää vaihtelua.

Löysin näitä kivoja puuhelmiä Helmipöllön varastosta (Facebookista) ja mun oli ihan pakko saada pieni satsi. Ajattelin kyllä, että ne saattaisivat jäädä käyttämättä suuren kokonsa vuoksi, minä kun en oikein osaa isoista helmistä mitään askarrella. Olen kuitenkin huomannut, että muhkeissakin helmissä on puolensa; niistä saa hyvin vähällä vaivalla tehtyä tosi näyttäviä koruja. Isot, kauniit helmet eivät tarvitse rinnalleen mitään kovin kummallista, koska ne ovat itsessään ''se juttu''. Itse pidän hirmuisen paljon tästä simppelistä kaulakorusta - eikä mun tarvinnut kuin ripustaa helmet satiininaruun ja tehdä muutama solmu.

Koruilijatoverille tehdyt valkoiset massakissat sopivat hyvin tähän postaukseen.

Vaaleita sävyjä edustavat kaksi korua ja ensimmäinen niistä on tämä avainkoru kauniin kermaisilla helmiäislasihelmillä. Siitä onkin aikaa, kun oon viimeksi askarrellut perusavainkoruja vaijeriin, enkä muistanut, miten kivaa se onkaan. Tämän korun pidin hyvin yksinkertaisena, ainoa väri kerman lisäksi on antiikkihopea. En käyttänyt edes välihelmiä helmiäislasihelmien välissä, kuten yleensä. Pujotin helmiäisten väliin ainoastaan jokusen kauniin metallihelmen, tarkoituksellisen epätasaisesti.

Joku kysyi minulta joskus, millaisia koruja teen eniten ja vastausta ei tarvinnut edes miettiä. Jostain syystä tykkään eniten askarrella kaulakoruja, varsinkin niitä suht lyhyitä. Olen huomannut jokaista värihaastepostausta tehdessä, että taas kaikista haastekoruista tahtoo tulla kaulakoruja. Mun pitää ihan tietoisesti viedä ajatukset muihinkin koruihin.

Esimerkiksi rannekoruja en tee juuri koskaan spontaanisti, vaan sitten vasta, kun huomaan, että niitä pitäisi tehdä (kaupassa ei ole montaa tarjolla ja/tai en ole pitkään aikaan niitä tehnyt). Tämäkin rannekoru syntyi ihan vaan siksi, ettei heinäkuu olisi pelkkä kaulakorukuu. Laitoin rannekoruun vaalean beigen värisiä, fasettihiottuja lasirondelleja. Mausteeksi heitin kauniita, pikkuisia helmihattuja ja viimeistelin korun nätillä sydänsalpalukolla.

Teinpäs sitten vielä senkin, mitä lupailin huhtikuun värihaastetekstissä, eli lisäsin violettiin massariipukseen vielä pienen strassin. Riipuksen ilme piristyi kummasti pienellä blingillä - ja se ruma kohtakin peittyi samalla.

Blogi on jäänyt viime aikoina hieman hunningolle, kun suuri osa vapaa-ajasta on mennyt lankailuun. Tein pitkästä aikaa monta lankahelmisatsia myyntiin ja niiden johdosta tulee aina useampi lisätilaus. Korumyyntisivullakin on pitänyt vaihteeksi vipinää, kun lisäsin sivulle Alelaari-kansion. Käykäähän rohkeasti kurkkimassa, mitä kaikkea kivaa olen laittanut myyntiin poistohinnoilla. Myyntisivulle pääsee bannerin alapuolella olevasta Facebook-nappulasta. Tavoitteenani on karsia koruvarastoja rajusti kesän aikana, eli alelaari täydentyy tämän tästä.