Lisänäkyvyyttä

Innostuin pitkästä aikaa askartelemaan jokusia heijastinkoruja. Lisänäkyvyys ei näin pimeään aikaan ole ollenkaan pahitteeksi tuolla liikenteessä ja sitä näistä koruista saa oikein mukavasti, vaikka ne eivät yksinään vielä ihan riitäkään.

Helmipallerot kiinnostelee edelleen ja heijastavat helmet sopivat palloihin oikein kivasti. Ensimmäisen heijastinpalleron tein yli vuosi sitten joten oli jo aikakin askarrella lisää. Helmien ansiosta heijastimesta saa helposti sen värisen kuin tahtoo; minä käytin hopean sekä vaaleansinisen ja -punaisen värisiä helmiä. Värit pääsevät kunnolla oikeuksiinsa vasta heijastaessaan valoa, sillä esimerkiksi vaaleanpunaisina hohtavat helmet ovat luonnonvalossa lohenpunaisia.

Mietiskelin mitä muita muotoja helmistä voisi saada aikaan ja löysin kivan ja helpon ohjeen helmisydämen tekoon. Pinkki heijastinsydän sai seurakseen muotoa toistavan avainrenkaan.

Tein myös muutaman uuden rusetin heijastinkankaasta ja yhdistin niihin satiininauhaa. En tiedä vielä, mitä näistä tulee vai olisivatko kuitenkin tällaisenaan hyviä esimerkiksi ommeltaviksi kiinni johonkin tekstiiliin.

P.S. Vielä on melkein viikko aikaa osallistua edellisen postauksen arvontaan.

Legoja ja siluetteja

Viime vuodelta jäi aika lailla tilaustöitä, joita en ehtinyt blogiin laittaa. Niitä on niinkin paljon, että päätin jakaa ne kahteen osaan. Toisessa tilaustyöpostauksessa esittelen viime vuoden massailuja ja tässä ensimmäisessä sitten niitä muita tilaustöitä.

Nämä kutistemuovikorut mainitsin jo joulukalenterin luukussa 2. Sain siis tilauksen kahdesta kaulakorusta, joihin haluttiin melko suuriksi riipuksiksi kutistemuovikissa ja -hevonen. Nauhaksi toivottiin jotain säädettävissä olevaa, joten käytin vahattua puuvillanarua, johon tein yksinkertaiset liukusolmut.

En oo koskaan osannut piirtää hyvin ja siksi riipuksista tulikin eläinten siluetit, joihin pöllin mallit törkeästi netistä. Tuo musta kutistemuovi on kyllä jännää; se on ennen paistoa toiselta puolelta sileä ja toiselta karhea. Tuo karhea puoli muuttuu paistossa sitten ihanan pehmeäksi ja nukkaiseksi pinnaltaan. En edes tiedä, kumpi puolista on sitten se oikea, mutta minusta nukkapuoli on ainakin kauniimpi.

Myös tästä heijastinpallosta puhuin joulukalenterin aikana; tästä lähti liikkeelle se helmipalloinnostus, joka näkyy luukussa 10 ja jatkuu edelleen. Joulukuun värihaastepostauksessakin helmipalloja esiintyy. Tämä heijastinpallo ei kylläkään ollut mikään tilaustyö, vaan lähti omasta aloitteesta, mutta otan sen kuitenkin mukaan tähän postaukseen - muuten se jäisi yksinään pyörimään arkistoihin.

Tilasin heijastavia akryylihelmiä sen kummemmin ajattelematta, miten niitä käyttäisin. Aina fiksu lähtökohta, eikö? Muistin sitten nähneeni jossain hauskan näköisiä helmipalloja ja mietin, osaisinko tehdä sellaisia. Ohjekin löytyi ja kunhan pallon tekoon pääsi sisään, se olikin tosi helppoa - ja ai että, miten koukuttavaa.

Helmitilauksen kanssa kävi munkki, olin nimittäin sattumalta tilannut juuri helmipalloon tarvittavat 30 helmeä. Kokoamiseen käytin pehmeää ja ohutta, mustaa Artistic wirea, joka on mielestäni juuri passelia suunnilleen tämän kokoisten pallojen tekoon. Lanka joustaa mutkissa, mutta on kuitenkin tarpeeksi jämäkkää, jotta pallosta ei tule liian vetelää. Kiinnittimeksi laitoin mustan avainclipsin ja väliin pätkän vahattua puuvillanarua puuhelmen kera.

Hartsiruusukirjanmerkkejä olen tehnyt ennenkin ja nyt niitä tilattiin muutama lisää. Mukavan simppeliä ja nopeaa puuhaa liimata ruusu valmiiseen pohjaan - eikä Lego-korvistenkaan tekoon kauaa mennyt. Lego-korut on pyörineet mielessäni vuosikaudet, mutta niitä ei oo vaan sitten tullut tehtyä, joten tosi kiva, että niitä nyt pyydettiin. Onhan nuo vaan tosi hauskoja! Vaikeuksia oli kyllä löytää jemmasta tarpeeksi hyväkuntoisia palikoita, niin innokkaasti niillä on isoveikkojen kanssa pieninä leikitty.

Vähän ''perinteisempiäkin'' koruja pääsin viime vuonna tilauksesta tekemään. Lego-korvisten tilaajalle lähti myös pitkähkö, ruskea-turkoosi kaulakoru sekä rannekoru violeteilla helmillä ja ruusukullan värisellä metallilangalla. Ihanan vaihtelevia tilaustöitä olen saanut tehdä - jotain uutta ja jotain vanhaa, nopeita ja pidempikestoisia töitä, haastavaa ja helpompaa. Toivottavasti pääsen tänäkin vuonna toteuttamaan mahdollisimman monipuolisesti asiakkaiden toiveita.

Heijastuksia

Ulkona pukkaa pimeää ja niinpä heijastinkausi pääsee taas alkamaan. Erilaisia heijastimia on nykyään valtavasti ja on ihme, ellei niistä löydy sopivaa ihan jokaiselle halukkaalle. Kaupoista saa todella kauniita, ripustettavia heijastimia kaikista muista heijastintuotteista puhumattakaan. Löytyy liivejä ja muita vaatteita, asusteita kuten laukkuja, perinteisiä nauhoja... jopa vaatteisiin suihkutettavia heijastinsuihkeita on saatavilla. Persoonallisia, käsityönä tehtyjä heijastimia löytyy myös melkein laidasta laitaan. Jos valmiista tuotteista ei sitten kuitenkaan löydy mieleistä, yksi vaihtoehto on tietenkin askarrella heijastimet itse.

Sudenkorentoheijastimet jäivät mun osalta viime vuonna niin vähälle teolle, että päätin tänä vuonna näpertää muutaman lisäkorennon. Kaksi ensimmäistä menivät myyntiin ja tuon viimeisen tein oman takkini koristukseksi. Oon huomannut, että nuo mun korentojen siivet on pyöreämpiä kuin muiden koruilijoiden tekemät. Ne on ehkä enemmän perhosmaiset, mutta pidän niistä noin.

Ohuesta heijastinnauhasta tehdyt tupsut taitavat olla tänä vuonna hyvinkin pop, niin paljon niitä on tullut viime aikoina vastaan netissä ja lehtien sivuilla. Pitihän munkin sitten kokeilla! Hapsun tekoon on ainakin kaksi tapaa; valmiin nauhan käyttö ja kankaan ''hapsutus'' itse, saksimalla. Mä en uskonut kykyihini leikata suoraan (edes viivaa pitkin) joten käytin valmista, hyvin ohutta nauhaa. Ei ollut sekään ihan niin yksinkertaista kuin luulin, koska nauha oli ihan säkkärää ja pätkät oli pakko silittää ennen korun tekoa, sillä muuten ne olisi sojottaneet joka suuntaan. Hyvin simppeleitä näistä lopulta tuli, vaikka mulla oli aluksi tarkoituksena ripustaa tupsun kylkeen muutama helmi.

Halusin tänä vuonna kehittää myös jotain ihan omaa heijastinrintamalla. Oon katsellut kateellisena toisten ompelemia kaunokaisia, varsinkin kettuja ja pöllöjä. Itse kun en koskaan kehittynyt mihinkään ompelutaitojeni suhteen. Jotain helppotekoista piti siis keksiä ja jostain päähäni pälkähti heijastinkangasrusetti. Tämä rusetti tarvitsi tietenkin seurakseen jotain värikästä, onneksi siis olin juuri ostanut ihania, puisia karkkipöllösiä.

Viuh ja vauh, rusettipöllöheijastinkavalkadi valmistui. Ja jos ne ei jonkun mielestä ole nättejä, niin ovatpa ainakin täysin omasta päästäni. Eihän näistä pikkuisista koruista yksinään ole tietenkään pimeää taltuttamaan, mutta muiden heijastintuotteiden kaveriksi ne sopivat oikein passelisti.

Joululahjukset

Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, vai miten se meni? Viikolla olin pienessä lenssussa, mutta nyt pääsen viimein esittelemään niitä viime vuoden joululahjoja. Aika vähän tuli itse tehtyä lahjuksia, mutta toisaalta lahjan saajiakaan ei ollut kovin montaa - ainakaan sellaisia, jotka pitävät käsintehdyistä lahjoista.

Tein yhdelle ystävälle siilikorvikset massasta. Toive korviksista tuli häneltä itseltään ja näpersin kylkeen vielä avaimenperän, johon tuli erityylinen siili.

Toinen ystävä sai lahjaksi tyylisensä kaulakorun. Malli on hyvin lyhyt ja siinä yhdistyvät hopeoitu metalli sekä hennon siniset helmiäislasihelmet.

Äidille askartelin sudenkorentoheijastimen ja huivikorun - molemmat viime vuoden ''hittejä''. Korentoja tein tämän lisäksi pari muutakin, mutta ne valmistuivat niin viime tipassa, etten ehtinyt niitä kuvata. Tykästyin noihin heijastimiin kyllä kovasti (kuten niin moni muukin näpertäjä viime vuonna) ja pitäisi vielä tehdä niitä myyntiinkin.

Siinäpä ne lahjat sitten jo olivatkin, käsitöiden osalta siis. Viime aikoina oon taas pikku hiljaa kasvattanut lankahelmivarastoja, niitä kun ei oo ollut myynnissä aikoihin. Myös värityskirja on vetänyt puoleensa yhä useammin. Tammikuu on ollut tilaustöidenkin osalta vilkasta aikaa - ensi kerralla lisää niistä. Mukavaa alkavaa viikkoa, mussukat.