sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Kesän makuja


Palataanpa hetkeksi kesäisiin tunnelmiin ja makustellaan näitä viilentäviä herkkuja. Makustelu tapahtuu tietenkin vain silmillä, sillä nämä kesäherkut on valmistettu Fimosta.





Mun oli ihan pakko kokeilla tehdä pikkuisia Twister-mehujäitä. Se ei taida ihan lempparimehujääni kuitenkaan olla, mutta varmasti yksi hauskimmista massailla. Jäätelötuutteja olen tehnyt ennenkin, mutta en näissä väreissä. Nyt makuja on yhteensä kuusi: vanilja, mansikka ja päärynä sekä uusina tuttavuuksina banaani, minttu ja suklaa.




Jäätelökeksit on vaan niin hyviä! Ja tällaisina miniversioina ihan tuhottoman söpöjä, vai mitä?





Tein muutaman pirtelön testimielessä ja näistähän tulikin ihan kivoja. Yksi pirtelötilauskin jo saapui. Tilaustöitä on tippunut muutenkin hyvin runsaasti tässä muutaman kuukauden aikana, joten postausaiheet ei ainakaan heti lopu kesken. Tosin tästä syystä en usko ehtiväni pitää tänä vuonna blogijoulukalenteria, vaikka kovasti tahtoisinkin. Se ei vaan oo mahdollista ainakaan siinä muodossa johon oon tottunut, mutta ehkä keksin jotain yhtä kivaa, mikä ei vie niin paljoa aikaa.


torstai 12. syyskuuta 2019

Karkkikimara





Kuten sanottu, massaherkut ovat suosituimpia tilaustöitäni nykyisin ja niitä on luvassa tälläkin kertaa. Mitään uutta herkkua ei tästä postauksesta löydy, vaan kaikki ovat vanhoja suosikkeja. Olen askarrellut muun muassa eri makuisia suklaapusuja, yksittäisinä ja yhtenä kolmen pusun riipuksena, jonka asiakas tahtoi ripustaa omaan nauhaansa.






Olen muovaillut taas jokusia tilaushattaroita, kuten myös ikisuosikeita vaahtokarkkeja. Jätskituutit ovat yhdet omat lempparini massaherkkujen joukossa.






Kahvipapuja lähti kahdelle eri tilaajalle ja pienen satsin salmiakkejakin pääsin väsäämään pitkästä aikaa.





Suklaiset herkut ovat aina suosittuja. Konvehteja teen nykyisin itse mieluummin nestemäisellä kuorrutteella, mutta tilauksesta toki näitä ''täysmuovailtujakin'' versioita toteutan.


keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Keksiviikko





Testailut uusien massailuaiheiden parissa jatkuvat ja tällä kertaa vuorossa on keksikokeiluja. Vielä monta keksimallia jäi testaamatta, mutta onhan näitä jo mukavasti yhteen postaukseen. Näihin Doriksiin ja Prinsessa-kekseihin olen tosi tyytyväinen, varsinkin kun muistelen miten paljon aikaa kulutin pienten nonparellien tekoon. Kyllä kannatti nyhrätä! Kuka muistaa Prinsessa-keksit vielä Hannun ja Kertun pipareina?






Olen tehnyt oman mallini mukaisia, pieniä Domino-henkisiä keksejä kahtena eri versiona. Kokonaisessa keksissä on reikä ja puraistussa versiossa ripustussilmukka.




Carneval-keksejä sai aina lapsena kaverisynttäreillä, ihan kuten Prinsessojakin. Mahtavatkohan enää maistua yhtä hyviltä kuin silloin? Suloisia ja kauniin värisiä ne ovat ainakin, joten niistä saa myös sööttejä riipuksia. Pääsinpä taas leikkimään nestemäisellä massallakin.





Nämä Jaffa-keksit onnistuivat yli odotusten, vaikka oikeiden keksien sisälmys ei kyllä taida olla noin.. valuvaa. Näitä pitää kokeilla vielä vähän pienemmässäkin koossa! Makuvaihtoehtojakin riittää.





Ballerina-kekseistä ei tullut niin aidon näköisiä kuin oli tarkoitus, mutta suklaatäytteiset herkkukeksit onnistuivat sitten paremmin. Mikä on sun lempparikeksi? Ehkä se on joku, jonka tekoa voisin vielä kokeilla. Yksi joka ei päätynyt tähän postaukseen on suklaahippukeksi. En saanut siihen oikeanlaista tekstuuria, mutta ehkä joskus kokeilen vielä uudelleen. Kerrosvohvelit voisivat myös olla kivoja kasattavia.


maanantai 19. elokuuta 2019

Fisuja ja kisuja


Saan aina vaan harvemmin tilauksia perushelmikoruista, kun taas massailuja tilataan yhä enemmän. Fimoherkut ovat tällä hetkellä suosituimpia tilattavia, mutta vielä mukaan mahtuu jokunen elukkakin.






On aina jännittävää, kun asiakas toivoo jotain uutta massahahmoa. Ellen suorilta käsin voi sanoa, etten osaa jotain tehdä, lupaan ainakin yrittää. Monet suosituimmista massahahmoistani ovat joskus olleet tällaisia kokeiluja, vaikka yleensä ne sitten vielä kehittyvät vuosien saatossa. Tällä kertaa palaava asiakas toivoi vuokkokala-avainkorua, jota lähdin suurella jännityksellä toteuttamaan. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, mutta ei nämä fisut taida ihan vakiokalustoon päätyä kisujen, pöllöjen ja muiden elukoideni rinnalle. Tähän koruun sain käyttää helmivarastoakin, joten ei tämä postaus ihan täysin massailuksi mennytkään.






Tein hiljattain pikkuiset kissaparit mustana ja oranssina. Nämä tilattiin neljä vuotta vanhan kuvan perusteella, joten siksi kisut ovat vähän hupsun näköisiä - ja hyvin erilaisia kuin nykyiset kattini. Mallikuvan kisut olivat ensimmäiset tekemäni massakissat, tai ainakin ensimmäisten joukossa. Tein ne silloin tilaustyönä, enkä ole samanlaisia valmistanut toiste. Asiakas kuitenkin tykästyi malliin, joten toki sellaiset hänelle muovailin.





Nämä eripariset heppakorviksetkin tilattiin aiemman tilaustyön perusteella. Ihan ensimmäiset heppani tein myös nelisen vuotta sitten tilaustyönä ja vaikka ne eivät suosituimmat elukkani olekaan, on heppojakin tilattu muutama kymmentä.


sunnuntai 4. elokuuta 2019

Haaste 365: Kuusi asua barbinukelle


En ole superhyvä neulomisessa, mutta pidän siitä tosi paljon. En kylläkään neulo kovin usein, mutta muutaman vuoden välein saatan saada yhtäkkiä inspiraation ja sitten voikin mennä useampi kuukausi puikkoja heilutellessa - jos vaan oikeanlainen projekti löytyy. Tällä kertaa innostus sai alkunsa Paavo-kissan hammaspesukiukuttelusta!

Paavo ei varsinaisesti raavi ja käy päälle hammaspesun aikana, vaan asettaa toistuvasti tassunsa (kynnet ulkona) käteni päälle kuin ilmoittaen, että nyt alkaisi riittää. Leikkaan Paavon kynnet säännöllisesti, mutta varsinkin ''peukalon'' kynnet teroittuvat nopeasti uudelleen. Naarmuihin turhautuneena keksin sitten neuloa pienen tumpun, jonka puen kisulle aina hammaspesun ajaksi. Toimii kuin unelma!

Neulominen oli niin hauskaa pitkästä aikaa, etten malttanut lopettaa tumppuun. Piti vaan keksiä tarpeeksi pieniä projekteja; melkein aina kun olen aloittanut jotain isompaa, se on jäänyt kesken kun neulomisinto on lopahtanut. Kaapista löytyy päättelemättömiä tumppuja ilman peukaloita ja mitä lie muita keskeneräisiä yritelmiä.. En enää muista mistä idea lähti, mutta päätin neuloa muutaman barbinvaatteen. Ne tuntuivat kivan nopeilta pikkutöiltä, joita saattaisin jopa osatakin! Lisäksi vaatteet sopivat mainiosti osaksi Korukoukussa-blogin kässähaastetta.





Vaatteita syntyi lopulta paljon enemmän kuin tähän postaukseen tarvitsin, vaikka jotkut toki onnistuivat paremmin kuin toiset. Luultavasti esittelen osan lopuista asuista vielä joskus täällä blogissa ja Instaan yksi ''ylimääräinen'' asu jo eksyikin. Näiden kuvaaminen oli minulle haastavaa, mutta ihan hauskaa. Olen tottunut kuvaamaan pieniä kohteita hyvin läheltä sisätiloissa, pienen kuvausstudion avulla. Nyt piti ottaa huomioon monta uutta asiaa, kuten suurempi kuvauskohde ja erilainen valo.






Valitsin ihania kangasrusetteja asujen yhdistäväksi teemaksi ja yritin keksiä muitakin hauskoja yksityiskohtia kuten helmiä ja palmikkoneuletta, jotta vaatteet eivät olisi niin tylsiä. Kokeilin hihoja yhteen neulepaitaan, mutta ne eivät näyttäneet kovin hyviltä, joten muista luomuksista tuli sitten hihattomia.






Tein tosi moneen asuun yläosan, joka jättää olkapäät paljaiksi. Tykästyin myös olkaimettomiin mekkoihin, joissa on muhkea helma. Mekkoja onkin mielestäni kivoin tehdä, mutta vaihtelun vuoksi kokeilin myös hauskaa haalariasua.






Itseltäni ei juurikaan neulelankoja löydy, mutta äidin varastoilla voisi perustaa vaikka pienen lankakaupan. Kävinkin penkomassa hänen jemmojaan ja löysin muun muassa ihanaa kimallelankaa, josta syntyi yhteensopivat asut isolle ja pienelle nukelle. Barbinvaatteisiin on muuten kätevä hävittää jämälankoja ja voisihan sitä joskus kokeilla vaikka jotain kuvioneuletta, jos vielä innostun näitä tekemään. Siitä on jo ainakin kuukausi kun viimeinen asu valmistui, mutta lankalaatikko on jäänyt vielä hollille.


perjantai 26. heinäkuuta 2019

Suklaataivas


Viime aikoina olen intoillut erityisen paljon nestemäisestä Fimosta, jolla saa lisää eloa massatöihin. Pari ensimmäistä kokeiluani Fimo liquidilla olivat karmeita, mutta kyllä siihen sitten hyvin nopeasti tottui ja nyt käyttö tuntuu jo tosi helpolta. Tajusin, että ensimmäiset kuorrutteeni olivat yksinkertaisesti liian paksuja; siksi ne levittyivät huonosti ja jäivät epätasaiseksi. Enää en sotkekaan paikkoja ja itseäni niin pahasti, kun olen jo tottunut kuorrutteen käsittelyyn. Toki kuorrutettava työkin vaikuttaa levitykseen; mitä tasaisempi pinta, sitä helpommin kuorrute levittyy.




Nestemäisen massan avulla saa tehtyä esimerkiksi ihanaa suklaakastiketta, joka sopii mainiosti erilaisiin massaherkkuihin. Olen laittanut sitä muun muassa näihin pieniin mokkapaloihin. Välillä tuntuu rasittavalta, että pitää ensin muovailla jotain, jotta pääsee siihen kivoimpaan vaiheeseen, eli kuorrutteella leikkimiseen.







Kuorrute luo uutta ilmettä myös fimokakkuihin, joten päätin leipoa sellaisen - suklaisen tietty! Käytin aluksi liian isoa ympyrämuottia, sillä edellisestä kakusta oli jo aikaa ja muistin koon väärin. Ensimmäisistä suklaakakkupaloista tuli siis liian isoja, enkä  myöskään lopulta pitänyt väristä, jota olin valinnut kakun sisälle. Palat meinasivat jäädä kaapin uumeniin, mutta otin ne kuitenkin yksi ilta kuorrutukseen ja löysin niiden koristeiksi jemmastani kiekuroita, joita joskus askartelin jonkin toisen työn ylijäämämassoista.

Pienemmistä, ''oikean'' kokoisista kakkupaloista pidän hurjan paljon. Ne ovat oikea suklaan ystävän unelma, sillä sekä kakku että kuorrute ovat suklaata ja pinnalta löytyy vielä suklaapaloja. Näitä kakkuja tein kaksi, sillä paloja tilattiin lisää.




Youtubessa tuli vastaan kiva ohjevideo suklaaneliöiden tekoon, joten kokeilin huvikseni niitäkin. Kun työläämmät massatyöt ahdistavat on kiva tehdä välillä jotain nopeaa ja helppoa vaikkapa sarjatyönä.






Suklaavalikoima ei liene täydellinen ilman muutamaa konvehtia. Näitä tulee varmasti lisääkin jossain vaiheessa, kunhan olen saanut kehiteltyä oman ''konvehtimallistoni''. Tähän mennessä olen kokeillut kahta eri mallia nestemäisellä kuorrutteella; hyvin yksinkertaisia sydänkonvehteja reiällä sekä kinuskisuklaariipuksia, jotka olivat hieman työläämpiä. Jälkimmäisiä todennäköisesti vielä kehittelen parempaan suuntaan, mutta noista sydämistä pidän ihan tuollaisinaan.

Haaste 365 -sarjan toisen osan työt ovat olleet valmiina jo hyvän aikaa, mutta olen vihdoin saanut ne myös kuvattua. Ensi kerralla esittelen siis niitä ja luvassa onkin sitten jotain ihan muuta kuin koruja.