Helmeilevää

Hyvää tätä vuotta! En ole tehnyt tai edes ajatellut koruhommia muutamaan viikkoon. Kaipa se pitää kuitenkin taas potkaista uusi koruvuosi käyntiin, etenkin kun postattavana on vielä viimevuotisia töitä. Ensimmäisenä vuorossa ovat viime vuoden ainoat helmikorutilaukset, jotka toteutin joulukuussa. Samaan osoitteeseen lähti myös yksi muovailtu korusetti, joten otetaan tähänkin postaukseen vähän fimoiluja mukaan. Vaikka niin kovasti massailusta pidänkin, oli kyllä todella virkistävää päästä välillä hypistelemään lasihelmiä, vaijeria ja metallilankaa.

Toteutin siis asiakkaalle kolme erilaista korusettiä, joista ensimmäinen on tämä hehkuvan punainen setti. Lempparini tässä ovat nuo upeasti säihkyvät Swarovskin sydänriipukset. Kuviin oli hankala säihkettä vangita, tilaustyöt on kuvattava ennen niiden lähettämistä usein tiukallakin aikataululla ja silloin ei voi odotella valoisampaa päivää.

Toiseen korusettiin toivottiin vihreää ja kuparia ja rannekorussa saisi olla useampi rivi. Oli ihana päästä pitkästä aikaa kieputtelemaan kuparilankaa. Sormuspohjassa oli useampi silmukka helmien kiinnittämistä varten ja aluksi tarkoitukseni olikin tehdä siitä samankaltainen kuin punaisessa setissä. Idea tällaiseen sirompaan ja ''tyylikkäämpään'' sormukseen syntyikin ihan yllättäen. Kiinnitin sormuksen helmet paikoilleen kuparilangan avulla

Kolmanteen korusettiin asiakas tilasi sinivalkoisia fimokierteitä - vähän kuin vaahtokarkkeja, mutta kahdella pötköllä kolmen sijaan. Miten kivan näköisiä niistä tulikaan - enkä ollut koskaan edes ajatellut, että sellaisia voisi tehdä! Ostin kierteitä varten ihan ensimmäistä kertaa tumman sinistä Fimoa, mikä tuntui vähän hassulta. En kai ole aiemmin tarvinnut sitä niin suurta määrää, joten olen sekoittanut itse sopivaa sävyä.

Sinistä ja valkoista

Vanha koulukaverini löysi viime vuoden lopulla korumyyntisivulleni ja tykästyi massahahmoisiin avainkoruihini. Hänen massakissakorunsa valmistui alkuvuodesta ja onkin ollut jo näytillä täällä. Kisukorun jälkeen sain vielä väkertää monta herkkää rannekorua samaan osoitteeseen.

Korupiikeillä linkitettyjä rannekoruja syntyi kaikkiaan neljä hieman eri tyylistä, arkisiin ja juhlavampiin tilanteisiin. Valkoisten helmien materiaali vaihtelee lasista puuhun ja kiveen. Rapulukko osoittautui käytössä turhan hankalaksi, joten kokeilimme myös magneettilukkoja, vaikka epäilin, että omani olisivat liian heikkoja. Tilaaja vaihtoikin ne lopulta itse vahvempiin yksilöihin.

Hieman haastavampaakin projektia saapui, kun hän pyysi kolminkertaista vaijerirannekorua työkaverinsa vastaavanlaisen käsikorun pohjalta. Väritoiveet olivat valkoinen ja roosa. Jälkimmäistä ei valitettavasti varastoistani löytynyt oikeassa koossa, joten päädyimme sen sijaan hentoon persikanoranssiin. Haastavan korusta teki se, että helmet piti saada pysymään paikoillaan, tiukasti lähekkäin. Erityisen haasteen, etenkin päättelyvaiheessa, loi myös koruvaijerin pujottaminen kuusi kertaa saman kiinnityshelmen läpi.

Eräs vakiotilaaja kertoi tarvitsevansa kesän juhliin uuden korusetin, jota aloimmekin yhdessä pohdiskella. Hänen juhlamekkonsa edustan kannalta pitkä kaulakoru olisi paras ratkaisu. Toiveissa oli myös kaulakoruun sopiva rannekoru sekä korvikset.

Olin juuri ennen tilausta ostanut sinisiä makeanveden- ja kivihelmiä, jotka sopivat sävyiltään loistavasti yhteen asiakkaan mekon kanssa. Pitkä kaulakoru sai mukavaa keveyttä hopeoidusta kuparilangasta ja kauniit korulinkit toimivat mielenkiintoisina yksityiskohtina. Riipukseksi valitsimme hauskan lasipallon, jonka sisällä on oikea kukka. Tämä kesäinen riipus oli myös hyvin tuore hankinta - aivan kuin olisin ennustanut tilaustyön saapumisen.

Rannekoru ja korvikset valmistuivat sukkelaan kaulakorun vanavedessä. Ihan loppumetreillä asiakas toivoi vielä rypässormusta setin täydennykseksi. Vastaavanlaisen sormuksen olen tehnyt hänelle jo aiemminkin.

Ruusujen aika (+arvonta)

Ehkä joku uudesta bannerista jo arvasikin... Niinhän siinä sitten pääsi käymään, että mä menin sinne eBayn hartsiruusuosastolle. Ja mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyikään!

Pienen koruilijan pää meni ihan pyörälle ja kaikkea piti saada, ainakin nyt pikkuruusuja joka värissä! 10mm kokoisia, pieniä ruusukapusseja ostinkin sitten ison sekalaispussin ja lisäksi muita värejä, joita ei pussiin kuulunut. Muutama sata pikkuruusua tipahteli postiluukkuun pikku hiljaa. Vähän isompia ja kolmiomaisempia, laventelivioletteja ruusuja oli myös saatava, niin kauniita ne on.

Ostin samanlaisia, kolmiomaisia ruusuja beigenäkin, mutta ne olivatkin sitten saapuessaan enemmän persikan värisiä. Persikkaruusuja mulla on jo pienempinä, eikä maksanut vaivaa alkaa palauttamaan, joten laitoin ruusut kirppikselle kiertoon. Beiget pikkuruusut on mulla siis vieläkin hakusessa ja tuntuvat olevan kiven alla. Isoja, 20mm kokoisia ruusuja halusin myös muutamassa lisävärissä. Harmittaa, etten ottanut niistä tämän kummoisempaa kuvaa ennen kuin ne päätyivät koruihin.

Pikkuruusuista on tietenkin syntynyt paljon niitä sööttejä nappikorviksia, joista en oo jokaista paria kuvannut erikseen. Oon tehnyt niitä enimmäkseen tilaustyöpohjalta - valkoinen ja vaalea persikka on olleet suosituimpia värejä. Isommista ruusuista tein lisää sormuksia ja lyhyitä ketjukaulakoruja.

Tuunattavia hiuspinnejä tuli napattua joskus jostain korutarpeiden nettikaupasta, ehkä Helmikeskuksesta. Silloin jo ajatus oli, että ruusu siihen liimataan! Näitä sinertävän harmaita ruusuja löysin (kas, kas) Facebook-kirppikseltä.

Törmäsin eBayssa näihin ihaniin kirjanmerkkipohjiinkin, joita oon aikaisemmin tilannut Helmikaupasta. Pohjissa oli mukana lasikapussitkin, joita mun oli siis tarkoitus alunperin käyttää, mutta innostuinkin enemmän ajatuksesta ruusukirjanmerkeistä.

En juurikaan käytä itse koruja, en vaan osaa niitä kantaa ja oon ollut sellainen lähes aina. Kai se on tottumuskysymys. Korvakoruista oon kyllä aina tykännyt, mutta niidenkin käyttö on jäänyt viime vuosina vähäiseksi. Nyt ihastuin noihin ruusunappiksiin niin paljon, että tein itsellenikin kaksi paria ja kolmannet (mintunvihreät) on parhaillaan työn alla.

Halusin omista korviksistani kuitenkin vähän näyttävämmät, joten lisäsin taustakappaleisiin lasihelmet, jotka jäävät kauniisti korvalehtien alapuolelle roikkumaan. Osasyy helmien lisäämiseen oli kyllä sekin, että pelkät nappikset ovat niin kevyet (eivätkä heilu) ettei niitä korvissa edes huomaa. Tämä tottumaton korvisten käyttäjä sitten säikähti aina korvaa koskiessaan, kun käsi osui ruusuun, jonka olemassaoloa ei muistanut.

Halusin tehdä sirompien ruusukorujen rinnalle myös vähän runsaamman - tai ruusuisemman - yksilön. Jemmasta löytyi valkoinen simpukankuoririipus, johon liimasin erikokoisia ja -sävyisiä ruusuja. Violetin sävyjä löytyi ruusuistani eniten, joten valitsin sen väriksi, vaikka olisi se voinut joka tapauksessa olla valintani. Ruusukollaasin ripustin nauhaosuuteen, jonka askartelin toukokuussa sitä pilalle mennyttä kapussiriipusta varten.

Taisin intoilla ruusujeni kanssa vähän liiaksikin, kun kesäkuun lopulla mulle puhkesi ruusu jo jalkaankin. Todella ikävä tauti, täytyy sanoa, vaikka itselläni se onneksi lähti nopealla reagoinnilla ja superhyvällä hoidolla nopeasti paranemaan. Koko ajan mua jaksoi kuitenkin kärvistelyn ohella naurattaa tuo yhteensattuma. Nyt sitten vaan jännitän, koska se iskee seuraavan kerran - tuppaa kuulemma helposti uusiutumaan, kun sen kerran saa.

Mietiskelin tuossa, ettei täällä blogin puolella olekaan ollut aikoihin arvontaa, joten vetäistäänpä sellainen käyntiin! Palkinnoksi voitaisiin laittaa vaikka tuollainen ruusukirjanmerkki, voittaja saa sitten valita mieleisensä värin. Tätä merkintää kommentoimalla saat itsellesi arvan ja osallistumisaikaa on 15.10. asti. Facebook-sivuni odottelee vielä 200 tykkääjän täyttymistä, sitten sielläkin arvotaan jotain kivaa!

Kirjanmerkkejä ja kapussimokailua

Toukokuu oli koruilupajassani tilaustöiden täyteinen. Oli kiva saada taas välillä uusia, ulkopuolelta tulevia koruiluhaasteita. Erityisen hauskaa on suunnitella koruja yhdessä asiakkaiden kanssa, varsinkin entuudestaan tuttujen, jollaisia kaikki tällä kertaa olivat. On muuten hassua, miten tilaustyöt tuntuvat aina kasaantuvan pienen ajan sisään - ja välillä on niiden saralla taas kuolemanhiljaista. Osittain korujen ostaminen ajoittuu toki tiettyihin kausiin (koruja hankitaan paljon esim. joululahjoiksi ja kesällä niitä käytetään yleensä enemmän) mutta välillä on vaikea keksiä syytä sille, että useampi tilaaja sattuu pitkän hiljaisuuden jälkeen ottamaan yhteyttä lähes yhtä aikaa.

Ensimmäinen tilaus koski kirjanmerkkejä. Asiakas tahtoi itselleen satiininauhaisen ja tyttärilleen ketjuvartaloiset kirjanmerkit. Tällaisia en ookaan aiemmin tehnyt, mutta ne olivat sitten loppujen lopuksi tosi helppoja ja mukavia pikku projekteja.

Toinen palaava asiakas valitsi valmiiden korujen valikoimasta Madness-nimisen kaulakorun. Lyhensin sitä hänen hennolle kaulalleen sopivaksi ja tein pyynnöstä vielä kaulakoruun sopivat korvikset ja rypässormuksen.

Kaikki ei aina mene koruillessa ihan putkeen ja tällä kertaa onnistuin sitten mokaamaan oikein ruhtinaallisesti. Asiakas tilasi miniälleen ylioppilaslahjaksi aiheeseen sopivan kaulakorun. Askartelin vaaleanpunaisesta, vahatusta puuvillanarusta ja organzanauhasta pohjan kapussiriipusta varten. Ostin myös parempilaatuista tulostuspaperia, parasta mitä paikallisesta kirjakaupasta löytyi.

Riipustarpeiden saavuttua nettikaupasta alkoi sitten riipuksen kokoaminen. Kaikki näytti vielä hyvältä kun liimasin lasikapussin paperiin ja parin päivän päästä koko homman riipuspohjaan. Annoin vielä kuivua päivän. Aloin sitten kuvata valmista korua asiakkaalle ja silloin huomasin, että keskellä riipusta möllöttää iso, sininen läiskä. Kaikki työ valui hukkaan ihan viime metreillä.

Kaiken lisäksi oli liian myöhäistä alkaa korjata asiaa, koru ei olisi ollut tarpeeksi ajoissa perillä, jos riipus olisi pitänyt aloittaa alusta. En oo vieläkään täysin varma, mitä tein väärin - todennäköisesti käytin vääränlaista paperia (se oli ainoa ero edellisiin, onnistuneisiin kapussikoruihin) mutta millä tavalla se oli väärää? Olisiko valokuvapaperi toiminut paremmin kuin tavallinen tulostuspaperi? Neuvokaahan nyt joku taitavampi minua.

Hävettää ja harmittaa vieläkin ihan älyttömästi, eritoten tietenkin asiakkaan puolesta. Onneksi oli vielä kuitenkin sen verran aikaa lakkiaisiin, että hänen oli mahdollista etsiä jotain muuta lahjaksi. Tarjosin tietysti jotain muuta korua tilalle, mutta hänellä oli haussa nimenomaan lakkiaisteemainen korulahja. Jotain tästäkin tuli taas opittua, kapussiriipusten teko vaatii näköjään vielä lisää harjoittelua ja testaamista.

Näiden korujen lisäksi viime kuulle mahtui muitakin tilaustöitä. Naapurini muun muassa tilasi hartsiruusukorviksia sekä itselleen, työkaverilleen että kesäloman alkamisen kunniaksi päiväkodin tädeille annettaviksi. Massatilauksia olisi myös tullut pari, mutta jälleen käden vuoksi en voinut niitä toteuttaa.       

    

Miljoona hartsiruusua

No ei niitä nyt sentään miljoonaa ole, mutta ihan mukavan saaliin löysin taas, kun kirppistelin jälleen Facebookissa. En mä niillä kirppiksillä jatkuvasti rieku (vaikka siltä alkaa tuntua melkein jo itsestäkin, niin usein oon nuo kirppistelyt täälläkin maininnut) mutta aina välillä etusivulle pomppaa houkuttelevan näköisiä myyntikohteita. Aika vähän näihin hartsiruusuihin törmää missään päin nettiä, ainakin kaikkein pienimmät tuntuu olevan kiven alla - kun niitä siis ostomielellä etsii. Kirjohelmen valikoimasta löytyy aika montaa väriä, mutta ne myydään pareittain ja tarjoushaukkana etsin aina isompaa satsia, jolloin yleensä kappalehinta jää pienemmäksi. Ainoa vaihtoehto taitaa olla ulkomaiset nettikaupat, kuten eBay. 

Ruusuista on moneksi, kun niitä on monen kokoisia. Pienistä ja vähän isommista (eli 10mm ja 15mm kokoisista) tein nappikorviksia liimaamalla hopeoidun korvakorutapin ruusun taakse. Muutama isoin, 20mm kokoinen, ruusu pääsi puolestaan roikkuviin korviksiin liimattavan riipuspidikkeen kera. Äidille tekemiäni ruusukorviksiahan esittelin jo taannoin, niissä oli sekä nappeja että roikkuvia.

Sormuksia tulee tehtyä ihan liian harvoin, vaikka ei niitä kyllä usein kyselläkään. Löysin jemmastani jokusen säädettävän sormuspohjan, joihin sai liimattua ruusuja. Isoimmat ruusut näyttävät mielestäni parhailta sormuksina, mutta käytin myös paria astetta pienempää kukkaa, jotta sormuksen voi yhdistää saman värisiin korviksiin. 

Näistä lyhyistä ja siroista kaulakoruista tuli ihan mun suosikeita kaikista ruusukoruistani. Laitoin kauniin väriset, isot ruusut roikkumaan hopeoituun papuketjuun. Ruusuista on tosiaan moneksi, eikä tämä hamstraus varmastikaan jää tähän - varautukaa siis siihen, että ruusupostauksia tulee vielä jatkossakin. Näistähän voi askarrella paljon muutakin kuin koruja.  (Miettii hän ja hiippailee kohti eBayn ruusuvuoria... nami.) 

Edelliskertaiset perhoskorut ja peura-avaimenperät osoittautuivat oikein hiteiksi myyntisivullani. Violetit perhoskorvikset myin suoraan blogikuvan perusteella jo ennen kuin ne ''kauppaan'' ennättivät ja muillekin riitti vientiä. Näistä ruusuistakin osa on jo löytänyt itselleen kantajan. 

Lankailua ja helmiryppäitä

Kovasti on taas pitänyt kiirusta lankahelmien kanssa. Laitoin omia helmiä myyntiin ja niiden pohjalta otin lisätilauksia niin paljon, kuin helmiä riitti. Tämän viikon alussa sain valmiiksi myös langoitukset asiakkaan lähettämään isoon helmisatsiin, jota työstin pari viikkoa. Lupailin, etten ihan kaikkia lankahelmiä laita näytille, mutta jos nämä tilaustyökasat nyt ainakin esittelisin.

 

Ihastuin itsekin noihin kaikkiin punasävyisiin helmiin, eritoten vaaleanpunaiseen huurrelasiin. Ihan vähän vaan kirpaisi, kun piti lähettää helmet takaisin omistajalleen. Sanoinkin pinkeistä helmistä hullaantuneelle asiakkaalle, että hän tekee minustakin pinkkifriikin.

Lähes koko helmiläjään tuli hieman paksumpaa (0,8mm) lankaa - yleensä olen käyttänyt 0,6mm vahvuista, mutta se ei istu hyvin pyöreisiin helmiin (eikä toki myöskään isoihin helmiin). Pari viikkoa tuota paksumpaa lankaa kieputeltuani täytyy sanoa, että käsi ei tuosta urakasta hirveästi tykännyt. Ohuemmalla langalla voin tehdä helmiä miltei loputtomiin ilman ongelmia, mutta paksu lanka vaatii tietenkin enemmän voimaa ja siten rasittaa (oikeaa) kättä enemmän.

Vaikka yritin tehdä helmiä mahdollisimman rauhalliseen tahtiin, tuli tuo käsi sen verran kipeäksi, että laitoin vähäksi aikaa käsityöt ja muut erityisen rasittavat askareet pannaan. Koneella kirjoitus ei taida olla myöskään kovin hyväksi tässä vaiheessa, vaikka käsi onkin paljon paremmassa kunnossa kuin alkuviikosta. Ensi viikolla saapuu Kirjohelmestä tilaamani kapussiaskartelutarpeet ja värityskilpailusta voittamani aikuisten värityskirja, joiden molempien kimppuun tahtoisin tietysti mahdollisimman pian käydä. Ai niin, ja pitäisi tulla myös pieni satsi toisen asiakkaan helmiä langoitettaviksi. Saapa nähdä, mitä mieltä käsi on.

Toinen asiakas kysyi, olisiko mahdollista saada lankahelmiä ilman kierrettä - siis helmiä metallilangassa, kahdella silmukalla. Hän kysyi myös, onko niille jotain erityistä nimikettä. En ole vieläkään keksinyt mitään hyvää nimeä. Lankahelmiähän nuokin ovat, vaikkei sitä lankaa olekaan helmen päällä. Facebookin puolella käytin ilmaisua ''ripustusvalmiit helmet''. Asiakas siis valitsi tarjoamistani helmistä itselleen mieluisia ja laitoin niihin sitten langat. Nämä valmistuivat rinnakkain tuon toisen helmipläjäyksen kanssa ja näiden mukana matkaan lähti myös yksi valmis koru.

Jo ennen lankailuja tein tilaustyönä korusetin eräälle palaavalle asiakkaalle, tai oikeastaan hänen äidilleen. Asiakas toivoi kaulakoruun neutraalia ketjua, jonka varassa roikkuisi näyttävä riipus - esimerkiksi yksi iso helmi tai helmirykelmä. Helmien väriksi toivottiin valkoista tai hyvin hentoa vaaleanpunaista ja settiin tuleva sormus olisi tietenkin saman tyylinen kaulakorun kanssa.

Etsin asiakkaalle netistä mallikuvaksi valkoisista helmistä kootun tertturiipuksen, mistä hän innostuikin kovasti. Sovimme, että rypäs koostuisi enimmäkseen valkoisista helmistä, joiden joukossa olisi sitten muutama hennon vaaleanpunainen. Jemmasta sattuikin löytymään helmiäislasihelmiä juuri oikeilla väreillä.

Oma versioni ryppäästä ei ole yhtään niin siro kuin mallikuvan korussa, sillä tein siitä mahdollisimman muhkean. Ajattelin, että tuosta on helppo ottaa liiat helmet pois, jos asiakas niin tahtoo, mutta hän ihastuikin terttuun ihan tuollaisenaan. Saatuani kaulakorulle hyväksynnän tein siihen sopivia sormuksia valittavaksi - hieman erilaisia versioita taisi syntyä yhteensä neljä ja tämä kuvassa näkyvä oli eniten tilaajan mieleen.

Arvontojen pitäminen on hauskaa ja päätinkin taas pääsiäisen aikaan järjestää arvonnan Facebook-sivullani. Palkinnoksi tein tämän kapussikorun, joka oli hyvinkin yksinkertainen tehdä, mutta mielestäni siitä tuli tosi kivan näköinen. En vaan voi vastustaa pöllöjä ja tämä pöllön muotoinen riipuspohja oli oikea unelmalöytö. Koruun tuli samaa ketjua kuin tilaustyösettiin.