keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Vuodenaikahaaste: talvi




Viimeinen kakku uunista ulos ja tämä haaste olisikin sitten jo siinä. Vuoden kestävä haaste on mennyt supernopeaan, koska hyppäsin mukaan niin myöhään ja halusin saattaa tämän valmiiksi vielä ennen joulukalenteria. On ollut hauskaa keksiä eriteemaisia kakkuja, vaikka niiden toteutus onkin ollut aika vaihtelevaa. Kakun koristelu on aina se hauskin osuus ja on ollut kiva kokeilla sen myötä uusia juttuja kuten sienet, mustikat, mansikat ja ilmakovettuva kermavaahto. Samantyylistä suklaakastiketta oli myös tarkoitus laittaa ainakin yhteen kakkuun, mutta sen käyttö olikin hankalampaa kuin odotin.




Talvikakusta tuli kaksikerroksinen ja päällysmassan väriin hain inspiraatiota revontulista. Mankeloin yhteen raidat sinistä, vihreää ja pinkkiä massaa. En kuitenkaan osannut arvioida, miten iso massamatosta lopulta tulee, kun se mankeloidessa ohenee ja pinkki kaistale leikkautuikin sitten reunasta pois.




Koristeiden suhteen vaihdoin taas mieltäni tusinan kertaa ennen kuin päädyin lopulliseen ratkaisuun. Olisin halunnut lumihiutaleita, mutta en osannut ja jääpuikkoja, mutta ei ollut oikeanlaista massaa. Kakun päälle muodostuikin lunta, yksi luminen puu ja iso reikätähti. Olisi tehnyt mieli laittaa vielä vähän jotain, mutta halusin jättää revontulivärejä kunnolla näkyviin. Kiitos Pipo-otukselle vielä kerran kivasta haasteesta!

Ensi kerralla availlaankin sitten tosiaan jo luukkuja. Sitä odotellessa voi käydä vaikkapa katsastamassa arvontaa Facebook-sivultani. Siellä voi voittaa avokadoaiheisen korusetin ja osallistua ehtii koko tämän viikon ajan.


lauantai 10. marraskuuta 2018

Kestotarjoilu


Kun ei osaa kantaa koruja on aina kivaa, kun keksii jonkin tavan, jolla omista käsitöistä pystyy nauttimaan itsekin. Viime aikoina olen tehnyt itselleni ainakin lompakkokorun, tuunatun valokuvakehyksen ja kirjanmerkkejä. Viimeisin itselle päätynyt värkkäily on tämä macaronpurkki, jonka idea tuli asiakkaalta.




Keväällä sähköpostiini tipahti viesti tilaustyöhön liittyen. Viestittäjällä oli suunnitelmissa herkkupurkki, jonka täytteeksi hän oli ajatellut massasta muovailtuja macaroneja, suklaita ja lakuja. Asiakkaan purkkikarkit jäivät lopulta toteuttamatta, mutta idea oli liian ihana unohdettavaksi.





Väsäilinkin eri värisiä macaroneja oman purkkini täytteeksi muutaman kuukauden ajan, muiden massailujen lomassa ja erityistä kiirettä pitämättä. Lasipurkkia ei tarvinnut onneksi erikseen metsästää, kun äidiltä sattui löytymään juuri oikeanlainen. Vähän se voisi kyllä olla isompi ja vaikka tuo uritettu pinta on kaunis, macaronit eivät näy sen vuoksi purkin läpi niin hyvin kuin voisivat.




Toisaalta voi olla ihan hyväkin, että purkin pinta sumentaa sisältöä hieman. Aina kun massailen itselleni (varsinkin tällaista projektia, jota ei kukaan ihan läheltä tarkastele tai jota ei ylipäänsä kovin moni näe livenä) en ole turhantarkka lopputuloksen suhteen. Rypytysreunat ovat siksi joissain macaroneissa vähän miten sattuu ja löytyy kuplia sekä halkeamia.

Nuo ilmakuplat on kiusanneet mua massaillessa aika lailla, varsinkin mankelia käyttäessä. Ne ovat inhottavia, koska kupla valmiissa työssä on ruma ja joskus ne saattavat jo paiston aikana poksahtaa koloiksi ja halkeamiksi. Luulen, että ilmakuplatkin johtuvat osittain vetelästä massasta (Fimo soft), jota on usein vaikea saada tiiviiksi. Softia olen siis ennenkin moittinut, vaikka siinä paljon hyvääkin on.


perjantai 2. marraskuuta 2018

Pinkkiä ja mustaa


No nyt on niin yhteensopivaa, että! Tilaustöitä on tullut kivasti tänäkin vuonna ja tässä taas jokunen niistä. Näiden ansiosta sain taas hetkeksi nostaa nenäni massailuista ja siirtyä esimerkiksi helmeilyjen pariin. Tämän postauksen värkkäykset menivät viidelle eri tilaajalle, joten on jännä, miten värimaailmasta tulikin näin yhtenäinen.





Ei nämä minun flamingot taida ihan kamalia olla, kun niitä ihan avainkoruunkin tilattiin. Lähdin innolla muovailemaan, vaikka hahmo oli minulle uusi ja siten aika vaikea saada oikean kokoiseksi. Vielä vaikeampaa oli saada aikaan ainakin seitsemän (mieluiten enemmän, jotta valinnanvaraa) samankokoista flamingoa. Helmiväriksi tahdottiin neutraalia mustaa ja vielä tavallista pienemmässä koossa jotta linnut erottuvat kunnolla ja saavat olla korun pääosassa. Nämä massahahmoavainkorut ovat aina niin ihania projekteja!






Tein ensimmäisten, liian suurten tilalle uusia ja sirompia macaroneja, tällä kertaa ihanissa punaisen sävyissä. Reiän kokoa puolestaan suurennettiin. Samaan osoitteeseen lähti myös rusetti-macaronavaimenperä - samanlainen oli taannoisessa arvonnassa palkintona.







Eräälle vakkaritilaajalle tein kaksi lyhyttä kaulakorua; mustan ja vaaleanpunaisen. Aluksi en saanutkaan muita ohjeita pituuden ja värin lisäksi, mutta tunnen hänen korumakunsa jo melko hyvin, joten sitä kautta oli helppo lähteä yksityiskohtia hiomaan. Vaaleanpunaisen korun kristallirondellit eivät ole oikeasti yhtään niin hailakan ja tympeän värisiä kuin kuvassa ja sävy sopii luonnossa myös paljon paremmin yhteen tuon riipuksen sisällä olevan helmen kanssa.






Muoviakin kutistelin taas kahden tilaustyön verran. Ensimmäinen kaulakoru tilattiin rippilahjaksi ja toinen (noita-akan hattu) asusteeksi Halloween-juhliin. Tämä musta kutistemuovi on niin hauskaa, että olen pitkään suunnitellut tekeväni siitä jonkinlaisia siluettikorvakoruja. Sopivia hahmoja on vaan vaikea keksiä..