Helinää

Tilaustyöpostaukset jatkuvat näillä veikeillä keijukoruilla, jotka kaikki lähtivät samalle tilaajalle. Pidän itse kaikesta söötistä ja värikkäästä, joten oli ihanaa päästä askartelemaan näitä.

Tilasin asiakkaan pyynnöstä Helinä-keijuriipuksia, joista värkkäsin sitten kaksi paria korvakoruja - toiset yksinkertaiset ja toiset koristeellisemmat. Tilaajan kummityttö sattui sitten korvikset näkemään ja niihin ihastumaan. Sainkin lisätilauksen ja mietimme yhdessä mieluista keijusettiä pienelle tytölle. Kaula- ja rannekoru syntyivät joustolankaan samoin keijuriipuksin, herkullisilla muovihelmillä höystettynä.

Virvon varvon

Innostuin jälleen tekemään juhlapyhämassailuja ja pitkästä aikaa nimenomaan ihan omia massajuttuja tilaustöiden sijaan. Ihan vaan suklaamunia piti tehdä, mutta sehän lähti taas vähän käsistä. Tietyn teeman ympärille on niin kiva muovailla kaikkea pientä ja söpöä. Huonompi puoli on tietenkin se, että koruja voi käyttää niin pienen ajan vuodesta. Toisaalta, kuka senkin päättää, etten voi laittaa Joulupukki-korviksia vaikka kesärientoihin?

Halusin tehdä tutuille pikkuvirpojille palkaksi suklaamunakaulakorut. Alkuperäiset munat olivat ihan pelkkiä ruskeita möhköjä kukkineen. Sitten sattui onnekas onnettomuus, kun paistoalustana ollut paperi suli kiinni yhden munan pohjaan. Sain sen veisteltyä irti paperiveitsellä, mutta jotain piti keksiä ruman pohjan peitoksi.

Mun mielestä nämä on nyt niin paljon kivemman näköisiä tuon munankuoren kanssa! Kuori oli vielä ihan älyttömän helppo tehdä; keksin leikata piparimuotilla tähden muotoisen palan valkoisesta massasta ja venyttelin sakaroita vähän pidemmiksi. Sitten vaan asettelin tähden paikalleen.

Munia koristavista kukista tuli vähän liian isoja, mutta ne oli helpompi muovailla kuin ihan pikkuiset. Munat ovat itsessään jo aika pieniä. Jokaisessa suklaamunassa on tietenkin kukka, joka on tehty saajan omalla lempivärillä. Muokkasin vielä viime hetkillä koruja niin, että vaihdoin ketjun pehmeään satiininaruun ja laitoin jokaiseen koruun turvalukon.

Äidille askartelin hupsut tipukorvikset. Ulokkeiden asettelu pyöreään vartaloon oli odottamattoman vaikeaa - tarkemmin sanottuna siis niiden saaminen samoille kohdille molemmissa tipuissa. Esim. pöllöihin ja kissoihin laitan aina korupiikin paitsi reikää tekemään, myös ohjaamaan eri osasten asettelua, mutta näihin tulikin silmukkaruuvi ja tietenkin vasta paiston jälkeen. Ihan söpöt niistä tuli silti, vaikka vähän ovat eri näköiset.

Mulla on ollut useamman vuoden ajan Fimon helmikaulin - kärsivällisenä odottamassa, että sitä käyttäisin. Kaulimella saa tehtyä siis pyöreitä, soikeita ja biconen muotoisia massahelmiä. Kokeilin sitä joskus, mutta en ollut ihan tyytyväinen kaulimisjälkeen. Nyt annoin sille kuitenkin uuden mahdollisuuden, koska halusin tehdä pieniä pääsiäismunia. Sain aikaan enemmän epäonnistuneita kuin hyviä yksilöitä, mutta lopulta onnistuneita ''munia'' oli tarpeeksi.

Liilat munat kieputin metallilangan sisään ja tiesin jo helmiä tehdessä, että haluan laittaa niiden kavereiksi keltaisia lucitekukkia. Niistähän tuli kivan keväinen laukkukoru uuden suosikkiketjuni kanssa. Laukkukoruun ei mahtunutkaan montaa munaa, kun ne eivät halunneet sitten enää asettua nätisti. Jämämunista syntyi korvakorut.

Munateema jatkui vielä yhteen riipukseen - riipuspohjiin massailukin on vaan niin hauskaa ja helppoa, että en voinut olla tekemättä yhtä kokeilua. Pirteä pääsiäismunariipus sai rinnalleen yhtä pirteät, kaulitut massamunat. Niin ja sitä ihanaa ketjua, jota muuten löytyy Stadin Helmestä.

Seuraavaa juhlapyhää odotellessa...

Pikkuprojekteja

Täällä yksi viluinen kirjoittelee villasukat jalassa ja peiton alla hytisten - ei se kesä sitten ihan vielä tullutkaan. Mutta mähän otan nämä kylmät sadekelit miljoona kertaa mieluummin kuin kammottavat hikihelteet. Aurinko olisi kyllä saanut paistella vielä yhden päivän niin olisin saanut kaikki valmiit korut kuvattua. No, kaikkea ei voi saada.

Viime aikoina oon keskittynyt nopeisiin ja vähän vaivaa (ja voimaa) vaativiin koruiluihin. Teen harvoin koruja sarjatyönä, joten tämä on ollut ihan mukavaa vaihtelua. Simppeleiden pikkuprojektien kohdalla ei edes tarvitse ajatella sommittelua, värien yhteensopimista ja sen sellaista - sen kun vaan tekee. Onnistuu vaikka Euroviisuja katsellessa.

Näitä ihania metalliperhosia oon ihastellut jo ainakin vuoden ajan Facebook-kirppiksillä, monien eri myyjien valikoimissa. Nyt päätin vihdoin ostaa niitä muutamassa eri värissä. Violetit olivat erityisen ihania, siksi ostin niitä ihan kokonaisen korusetin verran. Mukaan tarttui myös kaksi pientä, vihreää perhosta korviksia varten, mutta ne olivat keskenään niin erilaiset emaloinnin osalta, että päätin säästää ne myöhempiin projekteihin.

Hopeoitua papuketjua hommasin useampaa paksuutta ja metritolkulla (vaikkei se ikinä riitä mihinkään). Eräs ihana koruilijatoveri tilasi minulta polymeerimassaelukoita ja niitä sattui olemaan jo valmiina jokunen erilainen, jotka olivat avainkoruista jääneet yli. Massahahmot vaihtuivatkin sitten kätevästi papuketjuun.

Myös nämä värikkäät akryylipeurat löysin joskus joltain ihanalta FB-kirppikseltä. Nyt ne pääsivät koristamaan lasten avaimenperiä. Tai no, laitoin nämä myyntisivulle lasten osastolle, mutta itse ainakin tykkään kaikesta söpöstä ja hassusta, joten voisin hyvin käyttää itsekin tällaista.

Possuja, kissoja ja ruusukultaa

Pidin koko joulukuun lomaa tilaustöistä ja vuoden alusta olikin mukava palata niiden pariin ihan uudella energialla. Tammikuu oli tilaustöiden osalta melko vilkas ja ihanan vaihteleva - vaikka nautin massahahmoavainkorujen teosta, oli tosi mukava koruilla välillä jotain ihan muutakin.

Pääsin viime kuussa taas langoittamaan yhden vakioasiakkaan omia helmiä, mutta en taida niistä laittaa nyt kuvaa. Olette varmaan nähneet ihan tarpeeksi noita mun lankahelmiä. Laitoin viime viikonloppuna lankahelmiä myyntiinkin ja pitkin viikkoa oon tehnyt niitä lisää - ne kun eivät tahdo ikinä riittää kaikille halukkaille. Mutta palataanpa niihin tilaustyökoruihin.

Pari viikonloppua meni massaillessa ja avainkorukavalkadi täydentyi taas ihan uudenlaisilla yksilöillä. Eräs uusi asiakas toivoi koruunsa omien ragdoll-kissojensa näköisiä hahmoja. Pitkään niiden muotoa ja väritystä hiottiin, mutta lopulta päästiin molempia tyydyttävään lopputulokseen. Helmiin asiakas toivoi neutraaleja sävyjä vaaleanpunaisella piristeellä. Täytyy sanoa, että tämä on ihan yksi lemppareitani kaikista tekemistäni massahahmoavainkoruista - eikä vähiten aiheensa vuoksi.

Tämän possukorun tein yhdelle palaavalle asiakkaalle, tai oikeastaan hänen tyttärelleen, joka on kuulemma kova possufani. Hahmot syntyivät hyvin kivuttomasti, sillä tiesin heti miten ne muotoilen ja niistä tuli myös ihan sellaisia, kuin olin kuvitellut. Tuohan ei oo siis mikään itsestäänselvyys, kun Marika massailee - uusia hahmoja tehdessä en aina tiedä, mitä niistä tulee tai tuleeko ylipäänsä mitään.

Saman asiakkaan toiselle tyttärelle syntyi jääkiekko- ja ringetteaiheinen avainkoru. Toiveena oli aluksi saada hahmoiksi ringetterenkaiden lisäksi ihan oikean maalivahdin kypärän näköisiä helmiä, mutta jouduin vähän toppuuttelemaan. Ehkä joku taitavampi massailija saisi aikaan niin monimutkaisia rakennelmia, mutta minä en valitettavasti - tiesin sen jo ilman kokeilujakin. Ehdotin, kävisikö yksinkertaisempi versio, ns. Jason Voorhees-tyyppinen maski ja ilokseni asiakas innostui ehdotuksesta. Koska maskit olivat valkoisia ja ringetterenkaat sinisiä, päädyimme helmien väreissäkin ''isänmaallisiin tunnelmiin''.

Korujen saavuttua perille sain asiakkaalta Facebook-viestin, jossa oli mukana kuva tytöistä korut yllään. Tytöt olivat niin onnellisen ja iloisen näköisiä ja jotenkin siinä konkretisoitui se ajatus, että joku ihan oikeasti käyttää minun tekemiäni koruja! Ihan liian harvoin saa nähdä koruja käytössä. Joku pitää mua nyt ihan höpsönä, mutta tunnustan, että liikutuin tuosta kuvasta kovasti.

Tämä koru saikin kypsyä aikansa, sillä ajatus siihen lähti jo viime vuoden huhtikuussa. Tuolloin tein yhdelle asiakkaalle kaulakorun, johon tuli kullattua kuparilankaa. Hän kertoi omistavansa korun, jossa on ruusukullan värinen riipus ja toivoi siihenkin metallilangalla punottua helmiosuutta. Korun musta samettinauha ei miellyttänyt asiakkaan silmää. Tuohon aikaan mistään suomalaisesta nettikaupasta ei saanut ruusukullan väristä, pyöreää metallilankaa, enkä lähtenyt sitten ulkomailtakaan tilaamaan. Joulukuussa huomasin kuitenkin Helmikaupan Facebook-sivulla ilmoituksen valikoimaan saapuneesta, ruusukullan värisestä Artistic wiresta ja otin heti yhteyttä asiakkaaseen. Koru oli vieläkin toiveissa ja aloimmekin sitä suunnittelemaan, vaikka toteutus jäikin sitten tälle vuodelle.

Koru piti saada sopimaan yhteen asiakkaan rannekellon kanssa. Kellossa on ruusukullan lisäksi kerman värisiä koristeita ja kirkkaita strasseja, joten etsin käsiini valikoiman kermahelmiä sekä pienen pieniä strasseja, joita liimasin osaan helmistä. Asiakas toivoi alkuperäisten lukitusosien siirtoa uuteen koruun. Jännitin kovasti, teenkö tuolle upealle riipukselle kunnolla oikeutta, mutta ainakin asiakas on kovin tyytyväinen ja sehän on kaikkein tärkeintä. Kuvaan en saanut vangittua kerman väristen helmien ja ruusukullan kaunista hehkua, joka korusta välittyy livenä. Sen perusteella annoinkin tälle korulle nimeksi Hehku.

Tein kaksi laukkukorua asiakkaalle, joka toivoi niistä samantyyliset kuin aikaisemmin ostamansa jouluiset laukkukorut. Riipuksiksi hän pyysi sydämen ja kukan. Kaivoin kätköistäni kaikki sydän- ja kukkariipukset, jotka olivat aiemmin hankittuja sekä nämä kaksi, jotka ostin varta vasten näitä laukkukoruja ajatellen. Kuvasin riipukset ja asiakas sai päättää, mistä pitää kaikkein eniten. Hassua, että hän valitsi juuri ne, jotka olin hankkinut varta vasten. Viime hetkellä ehdotin vielä, laitettaisiinko avainclipsin ja riipuksen väliin helmi piristämään yleisilmettä. Asiakas antoi pitkän listan lempivärejään ja sanoi, että saan valita niistä sopivimmat.

Tässä vielä tuorein tilaustyö, joka valmistui menneenä viikonloppuna. Oikeastaan se on vain puoliksi tilaustyö - asiakas piti valmiista avainkorustani, mutta se oli valitettavasti liian lyhyt hänelle, joten pidensin sitä. Pitkämäiset välihelmet oli päässeet loppumaan, joten vaihdoin ne pyöreisiin. Yläkuvassa on siis pidennetty ja muokattu koru ja alapuolella alkuperäinen.

Arvatkaapas, mitä mä nyt alan tekemään! Ette varmana arvaa.

Mukulat muovailee

Siirsin kännykästä kuvia läppärille ja löysin jo unohtuneita kuvia toissa vuoden kesältä. Sain tuolloin kylään kaksi ihanaa pikkutyttöä, jotka pitävät kovasti askartelusta. Halusin, että siskokset pääsevät kokeilemaan jotain uutta ja siitä syntyi ajatus tutustua yhdessä polymeerimassaan. Tokihan massailu on periaatteessa samaa puuhaa kuin muovailuvahailu, mutta muovailuvahasta ei saa tehtyä (ainakaan yhtä kauniita ja kestäviä) koruja.

Lasten kanssa massailu oli tosi mukavaa, vaikka molemmat tytöt ovat (yhä edelleen) kovin eloisia, joten rauhoittuminen askartelun pariin ei ollut mitenkään itsestäänselvyys. Massailu tosin saattaa olla kärsivällisimmällekin lapselle vaikeaa, kun kädet ja työvälineet pitää putsata todella hyvin aina uuden väriseen massaan vaihtaessa ja odottelua on luvassa myös siinä vaiheessa, kun aikuisen pitää pehmittää massa sopivaksi. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi ollut viisaampaa notkistaa massat valmiiksi.

Ihania koruja tytöt saivat joka tapauksessa aikaan - värit ja aiheet he valitsivat luonnollisesti itse. Ehdottelin toki ensin, mitä kaikkea voisi tehdä, mutta myös omia ideoita syntyi. Itse massailussa avustin mahdollisimman vähän ja koruiksi kun näitä tehtiin, suoritin vain ne tehtävät, joita lapset eivät itse pystyneet tekemään. 

Nämä kuvat on siis otettu kännykälläni, joka on ns. mummomallia, eli kuvat ovat jopa tavallista kehnompia. Tässä ensin vanhemman, 6-vuotiaan, tytön aikaansaannokset.

Avaimenperä, jossa on iso kukka ja kaksi pientä tähteä. Eikös olekin hienoa värisuunnittelua?

Tässä avaimenperässä/ laukkukorussa riippuu karkki!

Kaulakoru massaperhosesta (tytöt pääsivät itse kaulimaan massaa, painamaan pintakuvion ja leikkaamaan muotilla) ja vaijeriin pujotelluista siemenhelmistä.

Rannekoru vahattuun puuvillanyöriin pujotelluista puuhelmistä - riipuksena herkullisen näköinen keksi.

Kekseliäästi kuvioitu sydänriipus vahatussa puuvillanyörissä.


3-vuotias pikkusisko ei jaksanut ihan yhtä montaa korua tehdä, mutta upeita ovat nämäkin:

Avaimenperä piparimuotilla painetuista tähdistä - näissäkin piristävät kuviot pinnassa. Yksi tähti pääsi hieman venähtämään tehdessä, mutta se ei haitannut pientä massailijaa. Ainakin se on ihanasti tekijänsä näköinen.

Pikkusisko teki myös kaulakorun perhosriipuksella. Pienet sormet hermostuivat helmiä pujotellessa, mutta onneksi isosisko tykkäsi pujottelusta niin paljon, että auttoi helmiosuuden kanssa.

Kaulakoru puuhelmistä, vahatusta puuvillanyöristä ja massapiparista. Tytöt valitsivat paitsi massojen värit, myös helmet ja narut ihan itse.

Ensi kerralla luvassa taas omia massailujani - ja joululahjojen esittelyä tietenkin myös!

Suomen kesä

Ihana, kamala Suomen kesä. Taisin jo viime vuonna tehdä täällä selväksi, miten paljon inhoan hellettä. Nyt oonkin nauttinut ihan täysin rinnoin näistä sateista ja koleasta tuulesta. Olispa joka kesä tällainen. Tunnen itseni ihan outolinnuksi, kun kukaan muu ei tunnu pitävän näistä ''kesäilmoista''. Vaan eiköhän ne helteetkin sieltä taas jossain vaiheessa saavu, älkää huoliko.

On taas ollut niin kovin pitkä tauko blogin pitämisessä. Jotenkin ihan varkain se aukko kasvaa aina vaan isommaksi ja isommaksi, vaikka tuntuu ettei olisi kovin kauaa mennytkään. Kai aika menee nopeaan, kun on kivaa. Tässä välillä oon ainakin lomaillut, Facebook-kirppistellyt, tehnyt tilaustöitä ja tietysti koruillut muutenkin. Lukulistan blogeja oon käynyt kurkkimassa myös, vaikka mitään jälkeä ei tullut taaskaan jätettyä. Tällaisia koruja on tauon aikana syntynyt:

Pitkä kaulakoru kullan värisestä metallista, kullatusta kuparilangasta ja savukvartsihelmistä vaihteeksi hieman vähäeleisempään tyyliin.

Tilasin jostain nettikaupasta tuollaisia metallisoikioita ja heti oli selvää, että jokin tämän tyylinen koru niistä syntyisi. Soikioiden kavereiksi laitoin simpukkakolikoita. Ruusuriipus näyttää ihan siltä, kuin siinä olisi jotain likaa, mutta kyse on vain peilauksesta.

Pirjon kanssa vaihdoimme taas paketteja ja minun kuorestani paljastui muun muassa tuo riipuspohja ja pikkuinen metallihevonen. Tiesin heti, että nuo kaksi kuuluvat yhteen. Heppa sai taustalleen sinisävyisen, mystisen metsän ja ohuen Diamond Glaze -kerroksen sekä hopean väristä askarteluhilettä. Nuo valkeat laikut kuuluvat kuvaan, vaikka saattavat näyttää tulostinmusteen leviämiltä. Nimensä koru sai tarujen Mallet-hevosen mukaan.

Tämä korusetti on mitoitettu lapselle. Sekä lasiset että isot metallihelmet löytyivät korutarvikevaihtopaketistani. Tuonne on näköjään eksynyt yhteen kohtaan kaksi välihelmeä yhden sijaan, purkuhommia tiedossa siis.

Tilatessani mustaa kumiputkea mukaan tarttui myös neonvihreää. Se osoittautui väriltään hankalammaksi kuin musta, mutta sainpa lopulta tällaisen muistivaijerirannekorun siitä aikaan.

Tein tilaustyönä pöllö- ja pingviiniriipuksia polymeerimassasta ja pääsin myös muovailemaan nuorelle tytölle heppakorvikset. Ensimmäisiksi hepoiksi nuo onnistuivat mun mielestä ihan kivasti, vaikken ihan tarpeeksi identtisiä niistä saanutkaan. Olen miettinyt, että pitäisi vaihtaa massakin Fimo Softista siihen tavalliseen - tai vaikka Cernitiin. Varsinkin oikein lämpimillä ilmoilla tuo pehmeämpi massa miltei sulaa käsiin hyvin pitkälti.

Siinä kun massat olivat valmiiksi esillä ja uuni pitäisi joka tapauksessa lämmittää, ajattelin kokeilla jotain ihan uutta. Syntyi tällainen riipus kahdesta eri vihreän sävystä. Pyöreähän siitä piti tietysti tulla, mutta pääsi viheliäinen venähtämään, kun irrotin sitä kaakelista. Riipus huusi kantajakseen mitäpä muutakaan kuin neonvihreää kumiputkea. Täytyy sanoa, että tuohon massaspiraalien yhdistelyyn jäi pieni himo!

Sokerina pohjalla... kynsilakkakapussiriipukseni valmistuivat vihdoin! Näitä teinkin suurella hartaudella - useampi kapussi oli putsattava ja tehtävä uudelleen, kun en ollutkaan lopputulokseen tyytyväinen. Luonnollisesti näissä menee muutenkin aikaa, kun lakkaa on laitettava useampi kerros ja siinä välissä aina kuivatettava. Puolitoista viikkoa taisi mennä kynsilakan (ja -poistoaineen) huuruista nauttiessa.

Muutamia oon näitä tehnyt aikaisemminkin, mutta vähän eri tekniikoin - osan suoraan riipuspohjaan maalailemalla (päälle koholakka) ja osan kapussin alle maalaten, mutta niihin liimasin pohjan sijaan vain riipuspidikkeet. Kynsilakalla on kiva maalata myös metalliriipuksia eri värisiksi. Ai niin, ja taitaa joku niillä kynsiäänkin koristaa.

Pari viime viikkoa on lisäksi mennyt helmitilauksia tehdessä - sain nimittäin useamman tilauksen metallilangalla kieputelluista lasihelmistä. Vasempaan peukaloon on kovaa vauhtia syntymässä kovettuma siihen kohtaan, jolla työnnän lankaa aina voimakkaimmin muotoonsa. Mutta eri kivaa hommaa tuo lankailu on siitäkin huolimatta - koukuttavaa kuin mikä!