Suomen kesä

Ihana, kamala Suomen kesä. Taisin jo viime vuonna tehdä täällä selväksi, miten paljon inhoan hellettä. Nyt oonkin nauttinut ihan täysin rinnoin näistä sateista ja koleasta tuulesta. Olispa joka kesä tällainen. Tunnen itseni ihan outolinnuksi, kun kukaan muu ei tunnu pitävän näistä ''kesäilmoista''. Vaan eiköhän ne helteetkin sieltä taas jossain vaiheessa saavu, älkää huoliko.

On taas ollut niin kovin pitkä tauko blogin pitämisessä. Jotenkin ihan varkain se aukko kasvaa aina vaan isommaksi ja isommaksi, vaikka tuntuu ettei olisi kovin kauaa mennytkään. Kai aika menee nopeaan, kun on kivaa. Tässä välillä oon ainakin lomaillut, Facebook-kirppistellyt, tehnyt tilaustöitä ja tietysti koruillut muutenkin. Lukulistan blogeja oon käynyt kurkkimassa myös, vaikka mitään jälkeä ei tullut taaskaan jätettyä. Tällaisia koruja on tauon aikana syntynyt:

Pitkä kaulakoru kullan värisestä metallista, kullatusta kuparilangasta ja savukvartsihelmistä vaihteeksi hieman vähäeleisempään tyyliin.

Tilasin jostain nettikaupasta tuollaisia metallisoikioita ja heti oli selvää, että jokin tämän tyylinen koru niistä syntyisi. Soikioiden kavereiksi laitoin simpukkakolikoita. Ruusuriipus näyttää ihan siltä, kuin siinä olisi jotain likaa, mutta kyse on vain peilauksesta.

Pirjon kanssa vaihdoimme taas paketteja ja minun kuorestani paljastui muun muassa tuo riipuspohja ja pikkuinen metallihevonen. Tiesin heti, että nuo kaksi kuuluvat yhteen. Heppa sai taustalleen sinisävyisen, mystisen metsän ja ohuen Diamond Glaze -kerroksen sekä hopean väristä askarteluhilettä. Nuo valkeat laikut kuuluvat kuvaan, vaikka saattavat näyttää tulostinmusteen leviämiltä. Nimensä koru sai tarujen Mallet-hevosen mukaan.

Tämä korusetti on mitoitettu lapselle. Sekä lasiset että isot metallihelmet löytyivät korutarvikevaihtopaketistani. Tuonne on näköjään eksynyt yhteen kohtaan kaksi välihelmeä yhden sijaan, purkuhommia tiedossa siis.

Tilatessani mustaa kumiputkea mukaan tarttui myös neonvihreää. Se osoittautui väriltään hankalammaksi kuin musta, mutta sainpa lopulta tällaisen muistivaijerirannekorun siitä aikaan.

Tein tilaustyönä pöllö- ja pingviiniriipuksia polymeerimassasta ja pääsin myös muovailemaan nuorelle tytölle heppakorvikset. Ensimmäisiksi hepoiksi nuo onnistuivat mun mielestä ihan kivasti, vaikken ihan tarpeeksi identtisiä niistä saanutkaan. Olen miettinyt, että pitäisi vaihtaa massakin Fimo Softista siihen tavalliseen - tai vaikka Cernitiin. Varsinkin oikein lämpimillä ilmoilla tuo pehmeämpi massa miltei sulaa käsiin hyvin pitkälti.

Siinä kun massat olivat valmiiksi esillä ja uuni pitäisi joka tapauksessa lämmittää, ajattelin kokeilla jotain ihan uutta. Syntyi tällainen riipus kahdesta eri vihreän sävystä. Pyöreähän siitä piti tietysti tulla, mutta pääsi viheliäinen venähtämään, kun irrotin sitä kaakelista. Riipus huusi kantajakseen mitäpä muutakaan kuin neonvihreää kumiputkea. Täytyy sanoa, että tuohon massaspiraalien yhdistelyyn jäi pieni himo!

Sokerina pohjalla... kynsilakkakapussiriipukseni valmistuivat vihdoin! Näitä teinkin suurella hartaudella - useampi kapussi oli putsattava ja tehtävä uudelleen, kun en ollutkaan lopputulokseen tyytyväinen. Luonnollisesti näissä menee muutenkin aikaa, kun lakkaa on laitettava useampi kerros ja siinä välissä aina kuivatettava. Puolitoista viikkoa taisi mennä kynsilakan (ja -poistoaineen) huuruista nauttiessa.

Muutamia oon näitä tehnyt aikaisemminkin, mutta vähän eri tekniikoin - osan suoraan riipuspohjaan maalailemalla (päälle koholakka) ja osan kapussin alle maalaten, mutta niihin liimasin pohjan sijaan vain riipuspidikkeet. Kynsilakalla on kiva maalata myös metalliriipuksia eri värisiksi. Ai niin, ja taitaa joku niillä kynsiäänkin koristaa.

Pari viime viikkoa on lisäksi mennyt helmitilauksia tehdessä - sain nimittäin useamman tilauksen metallilangalla kieputelluista lasihelmistä. Vasempaan peukaloon on kovaa vauhtia syntymässä kovettuma siihen kohtaan, jolla työnnän lankaa aina voimakkaimmin muotoonsa. Mutta eri kivaa hommaa tuo lankailu on siitäkin huolimatta - koukuttavaa kuin mikä!

Yhden roska on toisen aarre

Tutustuin muutama vuosi sitten yhdellä pelisivustolla erääseen aloittelevaan koruilijaan, Pirjoon. Vaihdoimme monia viestejä ja höpöttelimme paitsi koruilusta myös kaikesta muusta, mitä mieleen tuli. Noin vuosi sitten vaihdoimme osoitteita ja aloitimme korutarvikevaihdon. Kävikin ilmi, että asumme yllättävän lähellä toisiamme. Muitakin hauskoja yhteensattumia paljastui myöhemmin - meillä on muun muassa sama syntymäpäivä, vaikka olemmekin syntyneet eri vuosina.

Korutarvikevaihto tuntui mukavalta ja helpolta tavalta päästä eroon itselle turhista tarpeista ja saada vaihdossa jotain kivaa, uutta tilalle. Ensimmäiset paketit vaihdoimme 9.5.2014 eli vietimme jokin aika sitten yksivuotisjuhlapäivää, vaikka kumpikaan ei sitä silloin muistanut. Pitänee juhlia ensi vuonna senkin edestä.

Alussa laadimme vaihdolle löyhät säännöt, joihin kuului muun muassa se, että paketteja vaihdettaisiin kerran kuussa ja ne olisivat sisällöltään pieniä, noin muutaman euron arvoisia - paketin pitäisi myös kulkeutua yhdellä postimerkillä. Sovimme, että molemmat saisivat toivoa jotain tiettyä pakettiin, mutta pääsääntöisesti lähettäjä valitsisi helmet. Pirjo laittoi ''kieltolistalle'' ainoastaan puuhelmet, itse sanoin ottavani vastaan ihan mitä vain.

Kuten tällaisiin vaihtareihin yleensä kuuluu, mekin sovimme tekevämme vaihtopakettien sisällöistä mahdollisimman nopeasti korun/koruja, joista tietysti laitettaisiin kuvia näytille. Koruissa saa toki käyttää myös omia tarpeita lisukkeina.

Korutarvikkeiden vaihto on ollut minusta todella kivaa. Ylläripaketteja on aina hauska avata (Pirjo lähettää joka kerta aivan ihania juttuja) ja koruiluun tulee ihan uutta haastetta, kun joku toinen on valinnut tarpeet puolestani. Monet saamani helmet ja riipukset on olleet sellaisia, joita en olisi itse harkinnutkaan ostaneeni - ja se on vain hyvä juttu. 

Esittelen nyt tässä kuussa saamani tarvikepaketin ja siitä tekemäni korut. Itse lähettämiäni tarpeita en valitettavasti älynnyt kuvata.

 

Paketin sisältö: Violetteja särölasihelmiä, muutama kauniskuvioinen lamppuhelmi, kaksi sydämen muotoista lasiriipusta, kuviollisia metallihelmiä, kaksi suurta riipusta (korkokenkä ja sydän, molemmat strassikoristeltuja), riipuspidike sekä papukaijalukkoja.

Violetit helmet houkuttelivat eniten koruiluun. Kaverikseen puolipitkään kaulakoruun ne saivat riipuksesta otettuja värejä - turkoosia ja pronssia. Myös pöllöriipus on Pirjolta kotoisin.

Seuraavaksi violetti sai seurakseen pinkkiä särölasia ja suuri sydänriipus pääsi kaulakoruun myös, riipuspidikkeen kera. Itse pidän tästä väriyhdistelmästä, sen villiydestä huolimatta.

Yksi hieman uudemmista villityksistäni (taidan olla vähän jälkijunassa, onhan näitä nähty) on kumiputki ja varsinkin siitä tehdyt memory wire -rannekorut. Edellisessä päivityksessä taisin kertoa, että myös lucitekukista olen hiljattain innostunut - tässä niitä mustana.

Päätin tehdä taas välillä hieman siromman kaulakorun. Kuvioidut metallihelmet pääsevät kauniisti esiin, kun rinnalla on pienempiä helmiä - vaaleansiniset helmiäislasihelmet ovat vain 4 mm kokoisia. Lukko ja avainriipus tuovat siroon koruun ripauksen näyttävyyttä.

Kauniit, kuvioidut lamppuhelmet tuottivat kaikista eniten päänvaivaa. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Tässäkin lyhyessä kaulakorussa on ''taustana'' mustaa kumiputkea ja edustalla virtaa lamppu- ja säröhelmien joki.

Lasisydämistä syntyi mitäpä muutakaan kuin korvakorut. Tarkoitukseni oli ensin ostaa sydämille tarkoitetut, kauniit riipuspidikkeet, mutta päädyin ajatukseen, että persoonallisempi parempi. Väkersin hopeoidusta kuparilangasta sydämiin riipustimet ja liitin ne vielä tuollaisiin metallisoikioihin ennen koukkujen laittoa.

Bling-korkokenkä on aivan ihana, mutta en vaan saanut sitä näyttämään hyvältä yhdessäkään kaulakorussa - ja yritin kyllä. Paitsi sen muoto, myös värit olivat mulle liian haasteellisia. Korkkarista syntyikin sitten lopulta laukkukoru - ja ihan hyvä niin, riipus on itsessään jo niin näyttävä, ettei kaipaa muuta blingiä kaverikseen.
 
Sain melkein kaikki tarpeet käytettyä - ainoastaan lukot yhtä lukuunottamatta jäivät odottelemaan tulevia koruiluja. Kohta onkin jo seuraavan pakettivaihdon aika, enkä malttaisi odottaa!
P.S. Pirjon koruja on näytillä Facebookissa. Hänen taiteilijanimensä on Helmikuutar.

Ruusu kasvaa mun sydämessäni

Ostin taannoin yhdeltä Facebook-kirppikseltä pienen pussin liimattavia hartsiruusuja, sellaisia ihanan pieniä (10mm). Pari kuukautta ne ruusut tyytyivät kuiskuttelemaan helmirasian kätköistä, mutta heti kun sain ensimmäiset käytettyä, ei ruusuilulle meinannut tulla loppua.

Hullaannuin aivan täysin näihin pikkuruusuihin ja tuntui, että niistä saisi vaikka mitä kivaa aikaan. 30 kpl:n pussi tyhjeni muutamassa päivässä ja jäljelle jäi kova liimailuinto sekä tuhat ideaa. Nyt harmittaa ihan vietävästi, että ostin näitä vain yhden pussin, eikä samalla myyjällä ole ainakaan toistaiseksi enempää ruusuja.

Ruusut ostaessani en oikeastaan tiennyt vielä, miten niitä käyttäisin. Sitten näin Korukoukussa-blogin Facebook-sivulla kuvan samantyylisistä ruusukapusseista tehdyistä nappikorviksista ja oli ihan pakko kysyä lupaa matkimiseen. Nappikorviksia teinkin sitten muutamassa eri värissä - ja vain muutamassa siitä syystä, että korvispohjia ei ollut itsellä kuin neljään pariin.

Pieni lucitekukkainnostus heräsi samaan aikaan ruusuinnostuksen kanssa ja mikäs sen parempaa kuin yhdistää nämä kaksi kukkaa yhdeksi ''superkukaksi''. Kaulakoru ei tarvinnut paljoa muuta kukkajonon lisäksi, joten siinä on vain ohut pronssiketju sekä yksinäinen kissansilmälasihelmi.

Sain koruilutoverilta helmivaihdossa tuollaisen ristiriipuksen ja oli heti selvää, että tekisin siitä jonkinlaisen rukousnauhatyyppisen kaulakorun. Kirkkaanpunaisen ruusun lisäsin ristiä somistamaan ja piristämään. Myös valkoiset maitolasihelmet löytyivät toverin lähettämästä paketista. Helmivaihdosta olen tekemässä muuten erillistä postausta myöhemmin.

Sitten innostuin kokoamaan riipuksia ruusuista ja metalliosista. Ensimmäinen riipus syntyi pilalle menneestä kapussipohjasta, jonka päälle liimasin metallifiligraanineliön ja sen päälle taas eri värisiä hartsiruusuja.

Myös toisen riipuksen idea lähti hukkakapussipohjasta (kapussikorujen teossa kestää oman aikansa löytää toimivat aineet ja oikea tekniikka, näin ainakin pienimuotoisen empiirisen tutkimukseni ja omien kokemusteni pohjalta uskallan väittää. Jonkin verran siis alussa syntyy pilalle menneitä tuotoksia.) ja eri metalliosista, joita liimailin pohjan päälle ruusua tietenkään unohtamatta.

Tämä sydämen muotoinen kapussipohja olikin sitten käyttämätön. Päätin pohjustaa sen kimaltavalla, violetilla kynsilakalla ennen ruusujen liimaamista. Ehkä joku toinen olisi laittanut vain yhden värisiä ruusuja yhteen riipukseen, mutta itse olen yleensä kirjavuuden kannalla. Näistä riipuksista tuli siis lyhyitä kaulakoruja ja mielestäni ne näyttivät kaikkein näteimmiltä ihan vaan pelkässä metalliketjussa.

Kun vielä muutama käyttökelpoinen ruusu oli jäljellä, katselin muistitikkuani ja päätin, että se kaipaa vielä hieman piristystä. Nuo nauhassa olevat, pienet helmiäislasihelmet (kahdessa värissä, sillä yhden värisiä ei ollut tarpeeksi ja ompeluhinku oli liian kova tauon pitämiseen) oon ommellut paikoilleen jo pari vuotta sitten, mutta itse muistitikku näytti vielä kovin ankealta. No, tylsäksi sitä ei ainakaan enää voi kutsua!

Onko teillä muilla ollut omia vaihtuvia villityksiä koruilun (esim. materiaalien tai jonkin tekniikan) suhteen? Itselleni tulee mieleen tämän ruusukauden lisäksi mm. memory wire -rannekoruhuuma, naru- / solmukorukausi ja kynsilakkaleikit. Niinhän se ainakin omalla kohdallani menee, että jokin tietty tyyli on jonkin aikaa ''se juttu'', joka tuntuu kaikkein kivoimmalta - kunnes iskee seuraava villitys.

P.S. Korukoukussa-blogissakin ollaan näemmä yhä ''ruusukoukussa'', käykäähän kurkkaamassa! :)

Pöllöinvaasio ja muita tilaustöitä

Heipsan, pitkästä aikaa. Vapaa-aikani on viime aikoina kulunut suurilta osin tilaustöihin, varsinkin nyt kun käsi viimein parani ja korutöitä oli kertynyt jonoksi asti. Venäytin siis ranteeni joitain viikkoja sitten (koruilutapaturma) mutta onneksi se ei keskeyttänyt koruilua kovin pitkäksi aikaa.

Tilaustöitä on ihana tehdä, ne ovat haastavia ja usein oman mukavuusalueen ulkopuolelle vieviä. Jännitystä riittää, sillä koskaan ei voi etukäteen tietää, onko lopputulos asiakkaalle mieluinen. Usein se asiakkaan toivoma, joskus jopa hänen itse suunnittelemansa koru on myös sellainen, jota tuskin tulisi muuten koskaan tehtyä ihan vaan sen vuoksi, ettei se kävisi koruilijan pienessä mielessäkään.

Eräs blogiini sattumoisin törmännyt löysi täältä mieluisen avainkorumallin ja toivoi myös itselleen pöllö-avainkorua. Asiakas halusi pöllöihin vihreää ja oranssia ja helmet saivat olla ''neutraalit, ehkä pienellä väritwistillä''. Tätä oli erityisen ihana tehdä sen vuoksi, että olin aivan kokonaan unohtanut, miten kivalta oranssi ja lime näyttävät yhdessä. Pöllö-avainkoruja on sittemmin toivottu enemmänkin.

Pöllöjä on toivottu myös avaimenperiin jos jonkinlaisessa värityksessä. Teinpä pelkkiä pöllöjäkin ison satsin riipuksiksi yhdelle asiakkaalle, joka halusi taikoa pöllöt itse koruiksi - käsityöihminen siis hänkin.

Massailutaitoni joutuivat koetukselle, kun sain tilauksen riipuksesta, joka kuvastaisi Kaksoset-horoskooppia. Ensin meinasi mennä sormi suuhun aiheen laajuuden kanssa, mutta sain kuitenkin pienen onkimisen jälkeen asiakkaalta tarkempia ohjeita. Riipukseen toivottiin kaksi saman näköistä mieshahmoa selät vastakkain. Suuri helpotus oli se, että riipus sai olla hauska - realististen hahmojen muovailusta tuskin olisi tullut mitään. Hassut massailut ovat enemmän mun juttu.

Uusia haasteita tarjosivat myös nämä kaksi massariipusta, maatuska ja sukka. Kauniin sukan muotoilu massasta osoittautui ylivoimaiseksi, joten turvauduin sukan muotoiseen piparimuottiin. Omaleimaisuutta lisäsin painamalla sukan pintaan kevyen kukkakuvion. Ihaninta näiden teossa oli kuulla tarinat toiveiden takana - molempiin riipuksiin liittyy jotain hyvinkin henkilökohtaista.

En sentään ihan pelkkiä massajuttuja ole tehnyt, sillä sain tilauksen muun muassa tällaisesta puuhelmiavainkorusta. Asiakas oli löytänyt sen ohjeen Eilen tein -blogista, eli propsit sinne suuntaan.

Nämä kolme lasihelmistä rakennettua kaulakorua pääsin tekemään saman perheen koko naisväelle tuleviin rippijuhliin. On ihanaa pähkäillä ja suunnitella koruja yhdessä asiakkaan kanssa ja tutustua samalla uusiin, mahtaviin ihmisiin. Toisaalta on yhtä ihanaa saada vain pientä vinkkiä ja sen jälkeen vapaat kädet, jolloin pitää itsekseen pohtia oikeanlaista toteutusta. Vaihtelu, sepä virkistää ja onneksi on niin monenlaisia makuja, että koruilu käy tuskin ikinä tylsäksi.

Kiitos kaikille ihanille haasteen heittäneille.

P.S. Kävin kurkkaamassa myös kaikki seuraamani blogit ja lueskelin viimeaikaisia kuulumisianne. Kommenttejakin onnistuin jonkin verran jättämään, vaan aina en oikein tuppaa keksimään mitään kivaa sanottavaa. Tietäkäähän kuitenkin, että olen käynyt vakoilemassa. Yritän myös kovasti olla jättämättä omaan blogeiluun näin pitkiä taukoja.

HV vaan kaikille!

Eli oikein hyvää vappua teille, mussukat! Joku täällä kärsii vierotusoireista, kun kipeä ranne ei oo antanut mahdollisuutta koruiluun yli viikkoon. Mutta ei se toivottavasti ikuista ole.

Älkäähän juoko liikaa simaa! ♥

Hyvää Pääsiäistä!

Tipukasta pääsiäistä toivottelee Marika, joka toivottavasti piakkoin ehtii päivitellä paremmin ja käydä kurkkimassa myös muita blogeja.

Muistakaa rentoutua ja inspiroivaa koruilukevättä itse kullekin! ♥ 

Ihan pöllöä

Viime viikot on menneet vilkkaan korumyynnin merkeissä ja tilaustöitä tehden. Viime viikonloppu kului kahden samaan osoitteeseen tilatun avainkorun parissa. Sain aika vapaat kädet niiden tekoon - värityksestä tuli hieman vinkkiä mutta pääasia oli, että koruissa esiintyy jotain massasta tehtyjä eläimiä.

Eläinten suhteen päädyttiin pöllöihin, sillä niihin ainakin massailutaitoni riittävät. Pöllöjä tein yhteensä 20, vaikka ne eivät kaikki koruihin päässeetkään. Olen oppinut, että massaillessa kannattaa tehdä pari ylimääräistä, ihan vaan epäonnistumisten varalta. Kannatti se nytkin, kun yhdeltä pöllöltä putosi silmä päästä ja yksi oli muuten vain epämuodostunut yksilö...

Käydessäni ostamassa lisää massoja kirjakaupan täti sanoi, että massapöllöt ovat jo menossa pois muodista ja massasta pyöritellyt ketut ovat uusi pop. Kettusia siis täytyy ilmeisesti seuraavaksi alkaa harjoitella... Löysin jo Youtubesta ohjeen ihanaan kettusormukseen, osaisikohan sitä tuollaista.

Ensimmäiseen avainkoruun toivottiin pöllöjen siipiin kahta erilaista, kirkasta väriä. Jostain syystä päädyin turkoosiin ja pinkkiin. Musta metalli vaikutti imartelevan tätä väriyhdistelmää parhaiten. Lopputulos on kyllä omaan silmääni aikas kasari, vaikkei mitenkään huonolla tavalla.

Toinen avainkoru meni tilaajan ystävälle ja siihen haluttiin violetteja helmiä. Pöllöjen siipiin tuli vaaleanpunaista. Metalliosat hohtavat hopeaa.

Asiakas oli tyytyväinen lopputulokseen ainakin kuvien perusteella, toivottavasti korut miellyttävät myös ihan livenä. Näin jälkikäteen ajateltuna nuo pöllöt olisi voineet olla hieman pienempiä, jotta korut eivät olisi niin raskaita. Puolta pienempiä pöllöjä olen tehnyt aiemmin korvakoruiksi. Noita on kyllä niin superkiva pyöritellä (ja suosittujakin tuntuvat yhä olevan, vaikka kirjakaupan täti sanoisi mitä) että pitäisi vielä tehdä lisää ainakin korviksia. Kun vaan joskus ehtisi. Massailu kun on yleensä koko viikonlopun projekti, ainakin itselleni, kun en vaan malttaisi millään lopettaa!

Avainkorujen matkaan lähti vielä kaupanpäällisiksi avaimenperä.