Pureskeltava koru ja muuta kivaa

Trendikkäitä imetyskoruja tulee nykyisin vastaan tosi usein. Trendi on tainnut olla kyllä olemassa jo useammankin vuoden, mutta itse olen vasta siihen herännyt. Ehkä en ole pyörinyt ''oikeissa'' paikoissa. Ihasteltuani tovin muiden tekemiä imetyskoruja saapuikin sitten tilaisuus kokeilla tuota puuhaa itsekin. Koru meni vauvalahjaksi ja se on toteutettu lahjan saajan mieliväreillä.

Tämä oli tosiaan minulle ihan uusi kokemus koruilun saralta. Imetyskorun teko olikin kivaa ja tosi helppoa - kaikki aineetkin sai tilattua samasta paikasta! Uutta oli silikonihelmien (ja tietenkin myös norsupurulelun) pesu ennen korun tekoa. Yleensä helmien pesulle ei ole tarvetta, mutta nämä koruthan on tarkoitettu paitsi katseltaviksi, myös maisteltaviksi. Puhdistukseen kannustetaan myös käyttöjen välissä.

Aluksi vähän säikähdin valmiin korun massiivisuutta, mutta tajusin sitten, että juuri niin muhkea sen pitääkin olla, jotta olisi vauvalle sopiva. Pituuden kanssa olin vähän hukassa, joten yritin tehdä varmuuden vuoksi mieluummin liian pitkän kuin lyhyen korun - lyhyemmäksihän tämän kuitenkin saa hyvin helposti. Pituudesta siis viis, mutta toivon kovasti, että koru on muilta osin vauvalle ja äidille mieluinen.

Tässä on tekemäni kaulakoru vuodelta 2014. Sain sen tiimoilta jatkotilauksen pari kuukautta sitten. Asiakas osti korun taannoin äidilleen ja äiti toivoi nyt kaulakoruun sopivia korviksia. Toiveena oli, että myös korviksissa olisi samanlaiset lehtiriipukset.

Tilasin siis pari uutta lehtiriipusta, joita onneksi löytyi vielä useammastakin nettikaupasta. Nappasin lehdet kaikkein edullisimmasta paikasta, vaikka siellä olikin saatavilla ainoastaan pronssin värisiä lehtiä. Kaulakorun lehti on antiikkihopean värinen, mutta koska metalli jäisi kuitenkin kynsilakan alle, ei värillä olisi niin väliä. Alkuperäiseen koruun käyttämääni kynsilakkaa oli enää kovin vähän pullon pohjalla, mutta en löytänyt sitä mistään kaupasta lisää. Onneksi kynsilakka riittikin sitten juuri ja juuri molempiin lehtiin!

Maustoin lehtiriipukset vielä ihanilla, hopean värisillä stardusthelmillä. Samanlaisia on kaulakorussakin vähän isompina. Kaulakorukuvasta näkee tuon kynsilakan värin oikeampana, oliivin-/ sammaleenvihreänä. Korvislehdet näyttävät valitettavasti kuvissa lähinnä harmailta... Samoja vihreitä lasihelmiäkin löysin vielä jemmoista, mutta koin, että korvakorut olisivat paremman näköiset ilman niitä. Asiakaskin kertoi äitinsä ihastuneen valmiisiin korviksiin, mikä tietenkin on pääasia.

Helmikuun värihaastepostauksessa vilahtaneisiin, punaisiin sydänkorvakoruihin tykästynyt Facebook-kaverini toivoi itselleen samanlaisia valkoisin lasihelmin. Valitettavasti Riikan ihanasta sydänpussista ei löytynyt valkoisia sydämiä, mutta olihan siellä pari kirkkaita. Nekin kelpasivat ja askartelin nämä korvikset sitten kamulle synttärilahjaksi.

Muistatteko vielä tämän korusetin puolentoista vuoden takaa? Sen tilaaja oli hukannut settiin kuuluvan rannekorun juhlinnan tuoksinnassa. Setti on ollut asiakkaalle rakas, joten kadonneen tilalle oli saatava uusi rannekoru. Onni suosi tämänkin korutilauksen kanssa, kun läheisestä askarteluliikkeestä löytyi kaikki tarvittava, eikä tarvinnut tilata mitään varta vasten.

Helmihatut olivat siis päässeet loppumaan, eikä sydämenmuotoisia lamppuhelmiäkään ollut jäänyt jemmaan. Hatut olen alunperinkin ostanut tuolta liikkeestä ja onneksi niitä oli siellä vieläkin. Löytyi myös tasan yksi punainen sydänhelmi, jostain sekalaisten helmipussien seasta. Se sattui olemaan juuri oikean sävyinen, hurrikaanikuvioinen lamppuhelmi. Voi onnea!

Sydän on kyllä pienempi kuin alkuperäisessä rannekorussa, mutta se ei asiakasta haittaa. Iso kiitos askartelukaupan (Kangaskauppa Nokian kauppahuone) ihanalle myyjälle, joka auttoi sydämen etsinnässä. Olen haeskellut tuolta kaupasta milloin mitäkin ja aina ovat auttaneet. Palvelu on tuolla kyllä erinomaista ja mielelläni siellä asioinkin.

Päädyimme asiakkaan kanssa siihen, että rapulukko olisi varmempi kuin alkuperäisen rannekorun salpamallinen lukko. Toivottavasti koru pysyy nyt kiltisti menossa mukana!

Toukokuun keväiset

On taas aika postata kuukauden väri ja minä valitsin toukokuulle vihreää! Pirteistä vihreän sävyistä tulee väkisinkin aika keväisen näköisiä koruja, mutta sehän passaa ihan hyvin tähän aikaan vuodesta - tai olisi passannut ehkä paremmin alkukuusta. Nyt kun näyttää siltä, että ollaan jo enemmän kesän puolella. Mennään tällä otsikolla kuitenkin.

Äiti tilasi sopivasti itselleen silmukkamerkkejä - siis sopivasti siinä mielessä, että hänen lempivärinsä on vihreä, joten nämä sopivat tämän kuun teemaan. Nämä ovatkin ensimmäiset tekemäni silmukkamerkit. Etsin netistä kuvahaulla vinkkejä, koska en ollut ihan varma, millaisia niiden pitäisi olla. En ole vuosiin neulonut mitään ja silmukkamerkkejä en oo tarvinnut koskaan.

Löysin näihin kivan näköisiä kehyshelmiä, jotka ripustin ihan tavalliseen koruvaijeriin. Vihreät pisarahelmet näyttävät vähän puun lehdiltäkin ja siinä mielessä käyvät kevätteemaan. Seuraavaksi pitäisi tehdä sitten vielä avattaviakin versioita.

Ai että mä oon odottanut, että pääsen tekemään näistä helmistä korua. Oon säästellyt niitä tämän kuun väripostaukseen. Ne ovat ihan peruslasihelmiä valkoisella roiskekuviolla, mutta tuo helmen väri on niin herkullinen! Se on hohtava limenvihreä, lähes keltainen ja todellakin minun näköiseni vihreän sävy. Valitettavasti tuo hohtavuus aiheuttaa ongelmia siinä vaiheessa, kun helmiä pitää kuvata... Kaulakorun malliksi valitsin saman, jota oon käyttänyt ennenkin muutamassa korussa.

Tätä korua en ehkä luokittelisi keväiseksi, mutta vihreää siinä on joka tapauksessa. Löysin Korukoukussa-Riikalta saamastani sydänpussista kaksi ihanaa, mintunvihreää sydäntä. Vaaleanvihreitäkin sydämiä oli, useampikin, mutta ne saivat jäädä odottamaan jotain tulevaa projektia. Mintunvihreä on erityisen lähellä sydäntäni juuri nyt!

Kaulakoru lähti liikkeelle siis sydämistä ja niiden rinnalle silmukoin syvän vihreitä marmorihelmiä. Jos minttusydämiä olisi ollut vielä kolmaskin, se olisi varmaan päätynyt tuohon killuttimen paikalle, mutta nyt siihen valikoitui yksinäinen, vaaleanpunainen lasisydän. Ehkä jopa parempi niin?

Ihanat, jemmatut hopeafoliotynnyrit pääsivät vihdoin koruksi. Nämä olivat rakkautta ensisilmäyksellä, mutta olivatkin sitten jotenkin vaikeita. Ehkä ne ovat vähän liian isoja ja hankalan muotoisiakin, minulle siis. Mutta viimein keksin, miten niitä käytän; niistähän syntyi pirtsakka rannekoru.

Pitääkö vääntää metallilangasta?

Tilaustöitä on luvassa tässäkin postauksessa ja tällä kertaa ne ovat lankailuja. Nämä ovat valmistuneet jo tammi-helmikuussa, kaikki samalle tilaajalle. Joukossa on sekä ympäri- että läpilangoitettuja helmiä.

Kaikki nämä helmet (ja strassirondellit) saapuivat tilaajalta minulle ja lähetin ne sitten langoituksen jälkeen takaisin. Joskus helmistä on vähän vaikea luopua, niin ihania langoitettavia välillä tupsahtaa postilaatikkoon. Nuo viimeisen kuvan pinkit lasihelmet on muuten aikas muhkeita, kooltaan 16mm.

Näissä langoituksissa on sitten helmiä omista varastoistani; perusmustaa ja -ruskeaa sekä vähän pirteämpiä yksilöitä. Tällä hetkellä työstän toista, vähän pienempää lankahelmitilausta ja sekin tullee näytille jossain vaiheessa. Ensi kerralla on kuitenkin jälleen värihaastepostauksen vuoro!

Elukkaa pukkaa

Aion viedä teidät taas eläintarhaan - tai ehkä pikemminkin kotieläinpuistoon. Luvassa on helmi-maaliskuussa kolmelle eri tilaajalle valmistuneita massaeläintilauksia.

Vanhoja, tuttuja kisuja. Näissä oli tosin hieman haastetta tällä kertaa; harmaat yksilöt ja tietenkin myös korvakoruihin päätyneet ovat tavallista pienempiä. Kun on tottunut tietyn kokoisiin elukoihin, tuntuu toisinaan hankalalta soveltaa niitä pienemmiksi. Pienten kisujen korvat ovat erityisen hankalia, kun niistä meinaa aina tulla liian isoja.

Onpa muuten vaikeaa tai jopa mahdotonta löytää jostain jonkin merkkistä, tumman harmaata massaa. Oletteko löytäneet? Olisin halunnut helpottaa muovailuani hieman ostamalla valmista massaa, mutta lopulta oli pakko tyytyä sekoittamaan harmaa itse, kuten ennenkin.

Siivekkäät ja viiksekkäät massailut viihtyvät yhdessä tässäkin postauksessa - ei kissoja ilman pöllöjä. Näihin pöllösiin toivottiin kesäisiä värejä. Heppatilaus oli aluksi isompi, mutta kutistui sitten kolmeen ''turvalliseen''. Hepat taitavat olla kaikkein vaikeimpia elukoita siinä mielessä, että niistä on hankala saada saman näköisiä. Muuten ne eivät erityisen vaikeita oo, vaikkakin isotöisempiä kuin esimerkiksi pöllöt.

Hauskaa vappua, muruset!

Huhtikuun ihanuudet

Vuosi väriterapiaa -haaste on edennyt vihdoin huhtikuulle ja pääsin askartelemaan koruja pitkäaikaisesta lempiväristäni, violetista. Aloin tehdä näitä koruja heti edellisten värihaastekorujen valmistuttua, niin paljon olin odottanut jo tätä kuuta. Eipä tarvinnut paljoa uusia materiaalejakaan haalia, kyllä violetti helmiosasto on ja pysyy aina hyvin täytettynä.

Tiesin heti, että haluan tehdä ainakin jonkun supersäihkyvän kaulakorun, sekalaisista violeteista helmistä. Säihkettä sain ihanilla fasettirondelleilla ja lisää ihanuutta upeilla posliinihelmillä, jotka ovat tuottaneet päänvaivaa ison reikänsä vuoksi mutta hyvinhän ne sitten tähän istuivat pienten metallihelmien kanssa. Mua kutkuttaa ajatus tehdä tämän kaveriksi vielä rannekorukin.

Yksi rannekoru jo syntyikin ja nappasin sitä varten Helmikeskuksesta muutaman polymeerimassahelmen, samalla kun tilasin aineita tilaustyöhön. Massahelmien rinnalle laitoin mustaa puuta ja kauniita, metallisia välihelmiä. Tästä hyvin yksinkertaisesta rannekorusta tuli mielestäni huisin kaunis, upeiden helmien ansiosta.

Tätä pitkää kaulakorua tuntui olevan ihan mahdoton kuvata! Livenä se kyllä taitaa olla suosikkini näistä violeteista koruista. Keräsin tarpeet korua varten jo jokunen aika sitten, ehkä jo viime vuoden puolella, kun oliivi ja violetti alkoivat yhtäkkiä kuiskailla: ''Hei, me kuulutaan yhteen''. Myös tuo riipusosassa oleva, muhkea hopeafoliopallo on violetti, joskin sävyltään niin tumma, että näyttää kuvassa lähinnä mustalta. Mun mielestä tässä korussa on jotain mystistä.

Pääsiäismassailujen siivellä päätin muovata jotain kivaa violettiakin. Ensimmäiset ajatukset ei sitten oikein toteutuneet niin kuin piti ja turhauduttuani halusin tehdä jotain ihan simppeliä, mitä en voisi mokata. Löysin pitkään jemmatun riipuspohjan, jolle en ollut löytänyt käyttöä sen haastavan muodon vuoksi. Kovin pienikin se on, mutta tähän tarkoitukseen oikein kiva. Massapötköjä vaan allekkain ja mausteeksi massakiekura. Ihan mukava siitä tuli, vaikka itse sanonkin. Tuohon kiekuran päälle taidan laittaa vielä strassin tai vastaavan, peittämään tuota yhtä rumaa kohtaa. (Ja laitoinkin.)

Virvon varvon

Innostuin jälleen tekemään juhlapyhämassailuja ja pitkästä aikaa nimenomaan ihan omia massajuttuja tilaustöiden sijaan. Ihan vaan suklaamunia piti tehdä, mutta sehän lähti taas vähän käsistä. Tietyn teeman ympärille on niin kiva muovailla kaikkea pientä ja söpöä. Huonompi puoli on tietenkin se, että koruja voi käyttää niin pienen ajan vuodesta. Toisaalta, kuka senkin päättää, etten voi laittaa Joulupukki-korviksia vaikka kesärientoihin?

Halusin tehdä tutuille pikkuvirpojille palkaksi suklaamunakaulakorut. Alkuperäiset munat olivat ihan pelkkiä ruskeita möhköjä kukkineen. Sitten sattui onnekas onnettomuus, kun paistoalustana ollut paperi suli kiinni yhden munan pohjaan. Sain sen veisteltyä irti paperiveitsellä, mutta jotain piti keksiä ruman pohjan peitoksi.

Mun mielestä nämä on nyt niin paljon kivemman näköisiä tuon munankuoren kanssa! Kuori oli vielä ihan älyttömän helppo tehdä; keksin leikata piparimuotilla tähden muotoisen palan valkoisesta massasta ja venyttelin sakaroita vähän pidemmiksi. Sitten vaan asettelin tähden paikalleen.

Munia koristavista kukista tuli vähän liian isoja, mutta ne oli helpompi muovailla kuin ihan pikkuiset. Munat ovat itsessään jo aika pieniä. Jokaisessa suklaamunassa on tietenkin kukka, joka on tehty saajan omalla lempivärillä. Muokkasin vielä viime hetkillä koruja niin, että vaihdoin ketjun pehmeään satiininaruun ja laitoin jokaiseen koruun turvalukon.

Äidille askartelin hupsut tipukorvikset. Ulokkeiden asettelu pyöreään vartaloon oli odottamattoman vaikeaa - tarkemmin sanottuna siis niiden saaminen samoille kohdille molemmissa tipuissa. Esim. pöllöihin ja kissoihin laitan aina korupiikin paitsi reikää tekemään, myös ohjaamaan eri osasten asettelua, mutta näihin tulikin silmukkaruuvi ja tietenkin vasta paiston jälkeen. Ihan söpöt niistä tuli silti, vaikka vähän ovat eri näköiset.

Mulla on ollut useamman vuoden ajan Fimon helmikaulin - kärsivällisenä odottamassa, että sitä käyttäisin. Kaulimella saa tehtyä siis pyöreitä, soikeita ja biconen muotoisia massahelmiä. Kokeilin sitä joskus, mutta en ollut ihan tyytyväinen kaulimisjälkeen. Nyt annoin sille kuitenkin uuden mahdollisuuden, koska halusin tehdä pieniä pääsiäismunia. Sain aikaan enemmän epäonnistuneita kuin hyviä yksilöitä, mutta lopulta onnistuneita ''munia'' oli tarpeeksi.

Liilat munat kieputin metallilangan sisään ja tiesin jo helmiä tehdessä, että haluan laittaa niiden kavereiksi keltaisia lucitekukkia. Niistähän tuli kivan keväinen laukkukoru uuden suosikkiketjuni kanssa. Laukkukoruun ei mahtunutkaan montaa munaa, kun ne eivät halunneet sitten enää asettua nätisti. Jämämunista syntyi korvakorut.

Munateema jatkui vielä yhteen riipukseen - riipuspohjiin massailukin on vaan niin hauskaa ja helppoa, että en voinut olla tekemättä yhtä kokeilua. Pirteä pääsiäismunariipus sai rinnalleen yhtä pirteät, kaulitut massamunat. Niin ja sitä ihanaa ketjua, jota muuten löytyy Stadin Helmestä.

Seuraavaa juhlapyhää odotellessa...

Maaliskuun kimallukset

On taas värihaastepostauksen aika. Valitsin maaliskuulle harmaata ja hopeaa, jotka eivät oo ihan omimpia värejäni, ainakaan tuo harmaa. Tykkään niin paljon enemmän karkkiväreistä, mutta onhan neutraalin sävyiset korut tyylikkäitä ja hyvää vaihtelua ''räikeyteen''. Ei makeaa mahan täydeltä. Tosin ei näistä(kään) koruista mitään tylsiä tullut - kaulakorun harmautta ryydittää annos blingiä ja laukkukorussa ei muuta kuin kimallusta olekaan.

Ihan ensiksi otin esiin pitkään rakkaudella jemmatut, hyvin hennon harmaat kissansilmälasihelmet. Nyt olisi korkea aika tehdä niistä jotain. Kaunis kashmir-helmikin on ollut toimettomana ihan liian kauan, kun ei oo tuntunut istuvan mihinkään. Sopisikohan nämä helmet samaan koruun? Kyllä, mielestäni sopivat oikein hyvin. Löysin niille kumppaniksi vielä tosi kauniita, fasettihiottuja lasihelmiä savun värisinä. Särmikkäät lasihelmet löytyivät Helmipöllön varastosta, Facebookin puolelta. Metalliosiin valitsin kirkasta hopeaa, koska hopeahan oli myös valintani tälle kuulle. Kaulakoru tuntui kaipaavan vielä rinnalleen korvikset, joten pyöräytin myös sellaiset.

Tulipa tosiaan testattua pari Facebookin korutarvikepuotia tämän värihaasteen ansiosta. Varastoista kun ei mukamas löytynyt tarpeeksi aineita jokaiselle kuukaudelle... No, hyvä tekosyyhän tämä oli, vaikka ihan oikeasti tarvitsin muun muassa keltaisia ja oransseja helmiä - mutta kätevästi siihen samaan kyytiin eksyi sitten muitakin ihanuuksia. Jo mainitun Helmipöllön varaston lisäksi tein pienen tilauksen Stadin Helmestä. Viimeksi mainittua voin oikein lämpimästi suositella.

Tässäpä nyt tämä überbling-koru, jonka voi ripustaa vaikkapa laukkuun, kalenteriin tai avainten kaveriksi. Säihkettä piisaa! Tämä olisi voinut jäädä tekemättä, jos olisin ajatellut sen kuvaamista ajoissa. Siitähän oli miltei mahdoton saada hyvää kuvaa!

Tämän kuun tuotokset olivatkin jo siinä ja nyt intoilen jo huhtikuun korujen kanssa. Vuorossa on lempivärini ja koruja on luvassa silloin todennäköisesti yllin kyllin.