lauantai 28. heinäkuuta 2018

Pelottavan söpöä


Tilatessani viime vuonna joululahjoja netistä lisäsin ostoskoriin jotain pientä itsellenikin. Nettikaupasta löytyi pitkään himoinneeni Stephen Kingin kirja (On writing: a memoir of the craft). Tämän ostoksen ansiosta vuosia uinunut lukuintoni heräsikin sitten uudelleen.




Oon fanittanut Kingiä jo parikymmentä vuotta. Ensimmäinen kirja, jonka häneltä luin, oli Piina ja jäin heti koukkuun. Oon tutustunut kauhukirjallisuuteen vähän laajemmaltikin (Poe, Lovecraft, Koontz jne.) mutta King on aina ollut ykkösrakkauteni.

On writing olisi ollut tarjolla myös suomeksi, mutta koin, että kirjaan, joka on suuressa määrin muistelmateos, saisi henkilökohtaisemman otteen lukemalla sen alkuperäiskielellä. Pidin lukukokemuksesta niin paljon, että luen Kingiä jatkossakin paljon mieluummin englanniksi. Tietyt asiat eivät vaan käänny tarpeeksi hyvin suomeen, kuten vaikkapa jotkin vitsit, sanaleikit ja homonyymit - kirjailijan omasta tyylistä puhumattakaan. Kingillä on esimerkiksi hyvin omintakeinen huumorintaju, joka ei tunnu aina välittyvän käännökseen. Joskus alkuperäisteoksen rikas kieli onkin käännöstekstissä hyvin yksinkertaisen ja jopa typerän oloista. Nämä asiat ovat tietenkin usein ainakin jossain määrin kääntäjäkohtaisia.




Lukuinnostus toi mukanaan kuitenkin myös ongelman; mulla ei ollut mitään kivaa kirjanmerkkiä. Sellainen oli luonnollisesti askarreltava itse ja kun pääsin alkuun, oli hauska kokeilla eri tyylejä ja materiaaleja.






Ihan ensimmäiseksi aloin pohtia, millaisia helppoja kirjanmerkkejä Fimosta voisi loihtia. Sydänmuotti pääsi taas käyttöön. Tykkään ihan hirveästi tällaisista reikä- / kehyssydämistä, joita olen ennenkin täällä esitellyt, tosin pienemmässä koossa.

Kolme marjapuuron väristä sydänmerkkiä menivät lahjoiksi ja tuo söpön pastellisävyinen jäi itselleni. Laitoin merkkeihin muliinilankahännät. Sydänten pintaa kuvioin hieman hiomapaperilla ja kokeilin koristaa niitä hyvin vaalealla luomivärillä saadakseni pintaan kimalletta. Luomiväri ei kuitenkaan kiinnittynyt paiston aikana, vaikka oletin niin. Kun lakkasin yhden ylimääräisen, luomivärillä koristellun sydämen, fimolakka kuivui tosi epätasaisesti. Pesin näistäkin sitten luomivärit huolellisesti pois, mutta kaikkiin jäi siitäkin huolimatta vielä kiva, pienen pieni ripaus kimallusta.




Yhtä luonnollisesti kuin lukeminen ja kirjanmerkit kulkevat käsikkäin, sopivat minusta söötti ja pelottava yhteen - tykkään molemmista, joten miksi en yhdistäisi niitä? Mikä olisikaan hauskempi kaveri karmivalle kummitustarinalle kuin ylisöpö pastellisydän minivaahtokarkeilla. Yhdistelmä on herkullinen ja vaaleanpunainen satiininauha on kuin piste iin päälle. Oonhan jo kertonut, että rakastan satiininauhoja!





Tämä kirjanmerkki ei kuulu suosikeihini, vaikka sen värit ovat kyllä kohdillaan. Tässäkin on muotilla tehty massasydän ja kuten tuohon vaahtokarkkisydämeen, toin tähänkin hieman mielenkiintoa painelemalla sen täyteen erikokoisia reikiä. Massan rei'itys on muuten hauskaa!

Sydämen päällä roikkuvan, kauniin kukan tein uudella, kuvioivalla jousimuotillani. Merkin häntänä toimiva, kaksoistasosolmuilla solmittu puuvillanaru tuntuu käytössä ikävän jäykältä ja turhan paksultakin. Ehkä vaihdan sen vielä joskus satiininauhaan...




Mun sormet syyhyää silloin tällöin leikkimään aina yhtä hauskalla kutistemuovilla. Nyt siihenkin tarjoutui taas tilaisuus - tai hyvä tekosyy. Tällä kertaa en askarrellut mitään hauskan muotoista kutistemuovihahmoa, vaan kokeilin leimaamista.

Painoin siis pöllöjen kuvat leimasimella muoviin ennen sen kutistamista, mutta koska käyttämäni muste oli aika haalean näköistä mustalla pohjalla enkä ollut varma sen kestävyydestä, vahvistin leimasinkuvia vielä Sharpie-tussilla. Sen vuoksi pöllöt ovat paikoitellen aika epätasaiset. Kolmesta erivärisestä muliinilangasta syntyi hauska letti hännäksi.




Tuore massailuinnostus on saanut mut kokeilemaan kaikkea uutta ja hauskaa, kuten blogissa jo nähtyjä herkkuja sekä rusetteja, jotka tulevat myöhemmin näytille. Osa ruseteista on päässyt jo käyttöön asti ja violetista yksilöstä tahdoin ehdottomasti itselleni kirjanmerkin. Sopivan värinen satiininauhakin löytyi kaapista, kuten myös aivan ihanan sävyinen hartsiruusu, joka pääsi avainriipusta kaunistamaan.





Olen muovaillut jonkin verran hevosia Fimosta ja mietin, onnistuisiko samalla kaavalla myös yksisarvinen. Koska en itse käytä koruja eikä esimerkiksi avaimenperillekään ole loputonta tarvetta, kirjanmerkit ovat oiva tapa saada viimein omia aikaansaannoksia käyttöön myös itselle. Siksi kai näistä niin kovasti innostuinkin.





Löysin paikallisesta kangaskaupasta paketin iloisen värisiä, pyöreitä kuminauhoja. Valitsin paketista ensin pinkin nauhan, johon ripustin pinkkejä ja vihreitä helmiä. Lopputulos oli jotenkin tunkkainen ja vaikka en keltaisesta hirveästi pidäkään, on tämä kakkosversio yksisarvismerkistä huomattavasti pirteämpi ja raikkaampi.

Tämä kirjanmerkki on ollut mulla eniten käytössä, sillä se on paitsi söpö myös tosi käytännöllinen. Merkki pysyy varmasti paikoillaan jopa kirjan kanssa matkustaessa. Jos vielä joskus teen itselleni kirjanmerkin, se tulee ehdottomasti olemaan juuri tällä tyylillä toteutettu.






Yhdeltä Facebook-kirppikseltä löytämäni Edgar Allan Poe -riipuskin pääsi viimein ulos laatikosta ja pitämään paikkaa kokoelmateokseni väliin. (Jadehelmet ovat vieläkin siellä NERIK-laatikossa.) Tätä merkkiä en aio käyttää muiden kirjojen kanssa, koska Poe ja Poe ne yhteen sopii. Poistin kapussipohjan takaa riipuspidikkeen ja liimasin komeuden leveään kuminauhaan. Sitten kävin jälleen hartsiruusurasialla toistaakseni kapussipohjan ruusuja nauhaosuudessa.




Mikäli menitte jo sekaisin laskuissa, olen tehnyt siis (tähän mennessä) itselleni seitsemän kirjanmerkkiä. Enkä ole edes sellainen, että pystyisin keskittymään useampaan kirjaan samanaikaisesti (tai siis lukemaan niitä vuorotellen) kuten jotkut. Sanotaan, että vaihtelu virkistää ja sanonnalla on helppo perustella tätäkin hurahdusta. Saattaa kuitenkin olla, että osa kirjanmerkeistä löytääkin itselleen uuden omistajan jos tuntuu, että niitä ei tule käytettyä.

Minkälaista kirjallisuutta te tykkäätte lukea? Käykö kirjanmerkiksi vaikkapa pakasta eksynyt pelikortti tai yksinäinen narunpätkä vai onko kaunis kirjanmerkki tärkeä osa lukukokemusta?


4 kommenttia:

  1. Tuo kuminauhaversio näyttää tosi kätevältä, täytyykö kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä! :) Yksi hyvä puoli tuossa on myös se, että se sopii monen kokoiseen kirjaan.

      Poista
  2. Kirjanmerkit - niin tarpeellisia ja aina hukassa. :D Sitten tungen kiireessä lähimmän kuitin tai paperilapun väliin... Ja vitsit, en ole vieläkään saanut aikaiseksi lukea Kingin kirjoja, vaikka niiden pohjalta tehtyjä elokuvia olen katsonutkin. Kyllä minä vielä joskus! Nyt yritän paikata aukkoa yleissivistyksessä ja kahlaan Täällä pohjantähden alla -trilogiaa läpi, ja Pottereiden vika osa on menossa myös. (Potter-maraton täytyy aina välillä.) Fantasiaa, hömppää, jotain yleissivistävää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haah, siinäpä siis hyvä syy tehdä useampi. ;) Mulla on kokoelma Kingin leffojakin - hauskinta on lukea ensin kirja ja sitten ''kiukutella'' kaikesta, mikä elokuvassa on tehty väärin. :D Nautin kyllä silti molemmista.

      Mua ei taas oo Potterit oikein jaksaneet innostaa kuten ei myöskään yleissivistävä pakkopulla... Ehkä vielä joskus tosiaan. Humiseva harju on mulla sellainen, jonka pariin palaan aina välillä.

      Monipuolisuus kuulostaa ihan järkevältä tavalta lukea kirjoja, mutta toisaalta mä oon ihan tyytyväinen tässä King-kuplassani toistaiseksi - luettava ei lopu ihan heti kesken. :D Kerrothan sitten, jos/ kun liityt seuraan!

      Kiitos mielenkiintoisesta vastauksesta. ♥

      Poista

Kommenttisi piristää päivääni. ♥