Kaputsiino vai mikä se nyt oli

Kaputsi, kapunssi, kapussiini... Kapusseilla on monta nimeä, ainakin jos katsoo Facebookin käsityökirppiksiä. Mutta ei nimi lasinpalaa pahenna, kapussikorut ovat jo pitkään olleet suosittuja ja ovat sitä varmasti vielä pitkään. Näitä on vaan niin kiva tehdä - ja miten helposti voikaan saada aikaan kauniita riipuksia!

Nämäkin ovat sellaisia helppoja ja nopeita pikkutöitä, joita oon viime aikoina puuhannut. Kapussiriipusten teko on liukuhihnahommaa, joka vie mukanaan ja jota on vaikea lopettaa.

Nämä riipukset ostin valmiina, kun en vaan voinut vastustaa noita ihania kuvia. Oon aina pitänyt luontoaiheista koruissa ja erikoiset puut ovat vaan niin herkullisia.

Näidenkin kohdalla vähän oikaisin - tilasin lasikapusseja, joissa oli kuvat jo valmiina. Itselle jäi siis hommaksi vain kapussin liimaus korupohjaan. Mutta katsokaa nyt noita kuvia, eikö oo kauniita...

No niin, nämä on nyt sitten ihan kokonaan omia hengentuotoksia. Halusin yhdistää rakkauteni koruiluun ja värittämiseen, joten tuhosin parista (aikuisten) värityskirjasta kannet ja askartelin nämä riipukset. Mietin pitkään, värittäisinkö kuvat ennen kapussin liimausta, mutta päädyin sitten mustavalkoisiin. En halunnut riskeerata värien leviämistä, kun en tiennyt, miten eri kynät reagoivat liimaan. Myös oma väritysjälki arvelutti. Loppujen lopuksi tykkään näistä ihan näin, vaihtelu virkistää ja värejä on muissa koruissani yllin kyllin.

Kaikki kapussiriipukset pujotin ohuttakin ohuempaan, hopeoituun papuketjuun. Omista riipuksista innostuttuani ajattelin, että olipa hupsua tilata valmiita kuvakapusseja, saati riipuksia. Persoonallisempi aina parempi. Paitsi sitten jos sattuu joku oikein tosi ihana tulemaan vastaan.....

Kapussikoruhan se on tämäkin. Kynsilakkamasuinen pöllöriipus pääsi viimein ketjuun roikkumaan, valmiina se on möllöttänyt jo (kauhistus!) viime heinäkuusta lähtien. Pöllö on sen verran iso, että pääsi astetta rouheampaan ketjuun killumaan.

Pikkuprojekteja

Täällä yksi viluinen kirjoittelee villasukat jalassa ja peiton alla hytisten - ei se kesä sitten ihan vielä tullutkaan. Mutta mähän otan nämä kylmät sadekelit miljoona kertaa mieluummin kuin kammottavat hikihelteet. Aurinko olisi kyllä saanut paistella vielä yhden päivän niin olisin saanut kaikki valmiit korut kuvattua. No, kaikkea ei voi saada.

Viime aikoina oon keskittynyt nopeisiin ja vähän vaivaa (ja voimaa) vaativiin koruiluihin. Teen harvoin koruja sarjatyönä, joten tämä on ollut ihan mukavaa vaihtelua. Simppeleiden pikkuprojektien kohdalla ei edes tarvitse ajatella sommittelua, värien yhteensopimista ja sen sellaista - sen kun vaan tekee. Onnistuu vaikka Euroviisuja katsellessa.

Näitä ihania metalliperhosia oon ihastellut jo ainakin vuoden ajan Facebook-kirppiksillä, monien eri myyjien valikoimissa. Nyt päätin vihdoin ostaa niitä muutamassa eri värissä. Violetit olivat erityisen ihania, siksi ostin niitä ihan kokonaisen korusetin verran. Mukaan tarttui myös kaksi pientä, vihreää perhosta korviksia varten, mutta ne olivat keskenään niin erilaiset emaloinnin osalta, että päätin säästää ne myöhempiin projekteihin.

Hopeoitua papuketjua hommasin useampaa paksuutta ja metritolkulla (vaikkei se ikinä riitä mihinkään). Eräs ihana koruilijatoveri tilasi minulta polymeerimassaelukoita ja niitä sattui olemaan jo valmiina jokunen erilainen, jotka olivat avainkoruista jääneet yli. Massahahmot vaihtuivatkin sitten kätevästi papuketjuun.

Myös nämä värikkäät akryylipeurat löysin joskus joltain ihanalta FB-kirppikseltä. Nyt ne pääsivät koristamaan lasten avaimenperiä. Tai no, laitoin nämä myyntisivulle lasten osastolle, mutta itse ainakin tykkään kaikesta söpöstä ja hassusta, joten voisin hyvin käyttää itsekin tällaista.

Äiskäpäivää

Tänään on taas mammojen juhlistuspäivä. Meidän äippä sai lahjaksi juhannuskuvitteiset Muumi-mukin ja -lautasen, himoitsemansa aikuisten värityskirjan sekä nämä kuvassa näkyvät korut.
Hartsiruusu- ja kapussikoruja on piakkoin tulossa iso kasa myös myyntiin. Pikku hiljaa uskaltaudun käden kanssa aloittelemaan taas koruiluja, jipii.

Napittaa

Mun käsi oli jo hetken terveempi, mutta nyt taas huonommassa kunnossa, joten en hetkeen pysty koruja tekemään. Voitte kuvitella ne vieroitusoireet. Tällaisia nappikoruja sain kuitenkin viikonloppuna äidille aikaiseksi - se kun oli ostanut ison pussin erilaisia, keltaisia nappeja ja niistä tuli sitten tietenkin korutilauksia. Itse miellän nappikorut jotenkin kesäisiksi koristeiksi. Voiko teidän mielestä napeilla koristautua ympäri vuoden?

Näin simppeleitä näistä tuli tällä kertaa. Kaulakorua on ehkä kuvasta vähän hankala hahmottaa - nappi roikkuu siis pitkän ketjun päässä ihan ''normaaliin'' tapaan. Viikonloppuna aloittelin myös hartsiruusu- ja kapussikoruja, jotka toivottavasti saan mahdollisimman pian tehtyä valmiiksi. Sormet syyhyää jo...

Lankailua ja helmiryppäitä

Kovasti on taas pitänyt kiirusta lankahelmien kanssa. Laitoin omia helmiä myyntiin ja niiden pohjalta otin lisätilauksia niin paljon, kuin helmiä riitti. Tämän viikon alussa sain valmiiksi myös langoitukset asiakkaan lähettämään isoon helmisatsiin, jota työstin pari viikkoa. Lupailin, etten ihan kaikkia lankahelmiä laita näytille, mutta jos nämä tilaustyökasat nyt ainakin esittelisin.

 

Ihastuin itsekin noihin kaikkiin punasävyisiin helmiin, eritoten vaaleanpunaiseen huurrelasiin. Ihan vähän vaan kirpaisi, kun piti lähettää helmet takaisin omistajalleen. Sanoinkin pinkeistä helmistä hullaantuneelle asiakkaalle, että hän tekee minustakin pinkkifriikin.

Lähes koko helmiläjään tuli hieman paksumpaa (0,8mm) lankaa - yleensä olen käyttänyt 0,6mm vahvuista, mutta se ei istu hyvin pyöreisiin helmiin (eikä toki myöskään isoihin helmiin). Pari viikkoa tuota paksumpaa lankaa kieputeltuani täytyy sanoa, että käsi ei tuosta urakasta hirveästi tykännyt. Ohuemmalla langalla voin tehdä helmiä miltei loputtomiin ilman ongelmia, mutta paksu lanka vaatii tietenkin enemmän voimaa ja siten rasittaa (oikeaa) kättä enemmän.

Vaikka yritin tehdä helmiä mahdollisimman rauhalliseen tahtiin, tuli tuo käsi sen verran kipeäksi, että laitoin vähäksi aikaa käsityöt ja muut erityisen rasittavat askareet pannaan. Koneella kirjoitus ei taida olla myöskään kovin hyväksi tässä vaiheessa, vaikka käsi onkin paljon paremmassa kunnossa kuin alkuviikosta. Ensi viikolla saapuu Kirjohelmestä tilaamani kapussiaskartelutarpeet ja värityskilpailusta voittamani aikuisten värityskirja, joiden molempien kimppuun tahtoisin tietysti mahdollisimman pian käydä. Ai niin, ja pitäisi tulla myös pieni satsi toisen asiakkaan helmiä langoitettaviksi. Saapa nähdä, mitä mieltä käsi on.

Toinen asiakas kysyi, olisiko mahdollista saada lankahelmiä ilman kierrettä - siis helmiä metallilangassa, kahdella silmukalla. Hän kysyi myös, onko niille jotain erityistä nimikettä. En ole vieläkään keksinyt mitään hyvää nimeä. Lankahelmiähän nuokin ovat, vaikkei sitä lankaa olekaan helmen päällä. Facebookin puolella käytin ilmaisua ''ripustusvalmiit helmet''. Asiakas siis valitsi tarjoamistani helmistä itselleen mieluisia ja laitoin niihin sitten langat. Nämä valmistuivat rinnakkain tuon toisen helmipläjäyksen kanssa ja näiden mukana matkaan lähti myös yksi valmis koru.

Jo ennen lankailuja tein tilaustyönä korusetin eräälle palaavalle asiakkaalle, tai oikeastaan hänen äidilleen. Asiakas toivoi kaulakoruun neutraalia ketjua, jonka varassa roikkuisi näyttävä riipus - esimerkiksi yksi iso helmi tai helmirykelmä. Helmien väriksi toivottiin valkoista tai hyvin hentoa vaaleanpunaista ja settiin tuleva sormus olisi tietenkin saman tyylinen kaulakorun kanssa.

Etsin asiakkaalle netistä mallikuvaksi valkoisista helmistä kootun tertturiipuksen, mistä hän innostuikin kovasti. Sovimme, että rypäs koostuisi enimmäkseen valkoisista helmistä, joiden joukossa olisi sitten muutama hennon vaaleanpunainen. Jemmasta sattuikin löytymään helmiäislasihelmiä juuri oikeilla väreillä.

Oma versioni ryppäästä ei ole yhtään niin siro kuin mallikuvan korussa, sillä tein siitä mahdollisimman muhkean. Ajattelin, että tuosta on helppo ottaa liiat helmet pois, jos asiakas niin tahtoo, mutta hän ihastuikin terttuun ihan tuollaisenaan. Saatuani kaulakorulle hyväksynnän tein siihen sopivia sormuksia valittavaksi - hieman erilaisia versioita taisi syntyä yhteensä neljä ja tämä kuvassa näkyvä oli eniten tilaajan mieleen.

Arvontojen pitäminen on hauskaa ja päätinkin taas pääsiäisen aikaan järjestää arvonnan Facebook-sivullani. Palkinnoksi tein tämän kapussikorun, joka oli hyvinkin yksinkertainen tehdä, mutta mielestäni siitä tuli tosi kivan näköinen. En vaan voi vastustaa pöllöjä ja tämä pöllön muotoinen riipuspohja oli oikea unelmalöytö. Koruun tuli samaa ketjua kuin tilaustyösettiin.

Äidille

Vaikka omat hyllyni ovat pullollaan koruja, niin notkuvat myös äitini hyllyt - tai oikeastaan laatikoston laatikot. Ja seinä. Ja korutelineet. Taitaa osa olla vitriinissäkin. Varsinkin koruilun alkuaikoina tein paljon koruja äidille, kuten muillekin sukulaisille ja ystäville. Itse en koruja käytä, enkä ennen tiennyt, missä niitä voisi myydä. Myöhemmin olen sitten päivittänyt noita vanhoja, alkuaikojen koruja, jotka eivät teknisesti kovin kummoisia olleet. Katselen aina kateellisena aloittelevien koruilijoiden töitä, jotka ovat ihan mahdottoman kauniita. Toiset tuntuvat olevan (koru)seppiä jo syntyessään, kun taas omat ensimmäiset kokeiluni olivat suoraan sanottuna kaameita.

Nykyään teen koruja läheisille enimmäkseen merkkipäivinä ja tilauksesta, mutta silloin tällöin myös ihan muuten vaan. Nyt sain taas ihan oikean syyn koruiluun, kun äidillä on tänään synttärit. Hänen lempivärinsä on vihreä, mutta oikeastaan mikä tahansa väri käy. Vihreitä koruja oon tehnyt äidille jo niin paljon, että nyt päädyin vaihtamaan värimaisemaa. Tämän kertaisista koruista tuli kaikista enemmän tai vähemmän sinisiä.

Äiti pitää enkeleistä ja keräilee kaikenlaista aiheeseen liittyvää, kuten posliini- ja lasifiguriineja. Oon tehnyt hänelle paljon enkeliaiheisia koruja, mutta niitä ei ilmeisesti voi olla koskaan liikaa - tämä on siis tilauskoru. Äiti oli ostanut siipiriipuksen ja pätkän verkkoputkea (jota myös krinoliiniputkeksi kutsutaan) ja niiden loihtiminen koruksi jäi minun hommakseni.

Ensin ajattelin pujottaa putken päälle ihan vaan muutaman hiushelmen riipuksen molemmin puolin ja jättää näin korun ihan superkevyeksi. Sitten hukkasin hiushelmet, joita koruun oli tarkoitus tulla, joten oli keksittävä b-suunnitelma. Ehkä hajamielisyyteni oli tällä kertaa vain hyvästä, sillä päätin kokeilla, miltä helmiäislasihelmillä täytetty putki näyttää - ja itse ainakin tykästyin lopputulokseen. Korusta tuli tosin hyvin jäykkä, kun helmille ei voinut jättää yhtään liikkumavaraa tai putkeen olisi syntynyt ruma kolo.

Innostuin taas kerran uudesta materiaalista, eli tuosta putkesta! Onneksi sitä jäi vielä jonkin verran jatkokokeiluja varten. Jos oikein toden teolla innostun putkihommiin, tilaan kyllä jotain enemmän itseni näköistä putkea - räväkämmän sävyistä ja mieluiten yksiväristä. Paikallisesta askartelu- liikkeestä löytyy vain pastellisävyjä. Tuosta hopearaidasta en erityisemmin pidä, mutta toisaalta sen saa helposti ''nypittyä'' pois.

Tämän kaulakorun helmet, eli petroolin ja ruskean sävyiset särölasihelmet, sain Pirjolta, kuten myös tuon kauniin, avattavan riipuksen. Riipuksessa parasta on paitsi upea ulkonäkö myös monikäyttöisyys. Metallista tekstiosaa voi käyttää joko oikein päin (MOM), väärin päin (WOW) tai jättää kokonaan pois. Myös kuvan (tai tällä kertaa kuviopaperin - mä vaan niin tykkään tuosta käsintehdystä paperista, jota oon ennenkin tunkenut minne milloinkin) voi halutessaan vaihtaa.

Tämäkin koru on tavallaan tilaustyö. Puinen riipus roikkui koristeena äidin saamassa joululahjassa ja siitähän piti tietenkin saada koru! Oon tehnyt vuosien varrella äidille koruja milloin mistäkin - jääkaappimagneeteista, pienistä leluista, mittalusikoista... voin sanoa, että mikään pyyntö ei enää ihmetytä. Riipuksen kaveriksi pääsi Preciosan tumman turkooseja/ petroolinsinisiä puuhelmiä vahattuun puuvillanaruun. Lukitusosan askartelin hopeoidusta kuparilangasta.

Äiti tykkäsi taannoin tekemästäni ragdoll-avainkorusta ja varsinkin tästä yksinäisestä kisuliinista, joka oli prototyyppi niille koruun päässeille. Itse asiassa tämä taisi olla kolmas versio kissasta ja tämän jälkeen päädyttiin asiakkaan kanssa siihen lopulliseen versioon. En malttanut kisua hävittää, vaan paistoin sen ja nyt se pääsi ketjuun - ja kohta ehkä äidin kaulalle.

Tänään on tietenkin paitsi äidin syntymäpäivä myös kansainvälinen naistenpäivä - joten onnea meille kaikille muille naikkosille myös! ♥

Kivistää

Onko teilläkin NERIK-tarpeita tai jopa kokonaisia NERIK-laatikoita?  Kirjainyhdistelmä tulee sanoista Näitä En Raski Ikinä Käyttää - sen alkuperää en tunne, mutta jostain se on minunkin sanavarastooni tarttunut.

Mun pahimpia (tai parhaimpia) NERIK-hamstrauskohteita ovat kivihelmet. Usein tiedän jo ostaessa, että tulen jemmaamaan helmiä jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Tuntuukin hassulta ostaa helmiä ihan vaan silmäniloksi, mutta ainahan naiset on keränneet ympärilleen kauniita asioita katseltaviksi.

Toissa viikolla päätin ryhdistäytyä ja päästää osan noista kauniista helmistä ihmisten ilmoille. Jos ei muuta, ajattelin, niin ainakin teen tilaa uusille kivihelmille. Kuten kuvasta näkyy, olen värikkäiden kivihelmien (kuten vaikkapa värjätty akaatti) ystävä, mutta viime aikoina olen alkanut kaivata myös vähän rouheamman ja luonnollisemman näköistä kiveä. Tämän projektin jälkeen lokerikossa olisi vähän jo tilaa mahdollisille uusille hankinnoille.

Violetti on ehdoton lempivärini, joten ei ollut vaikea päättää, mitä helmiä käytän ensimmäiseksi. Käsittelyyn pääsivät siis violetinsävyiset raita-akaatit. Yhdistin niihin hopeoitua kuparilankaa ja kauniita korulinkkejä, joita olin myös jonkin aikaa jemmaillut täydellistä projektia odotellen. Riipukseksi laitoin ametistipalkin, joka sopii mielestäni kivasti akaateihin. Tästä lyhyestä kaulakorusta tuli aika lailla saman näköinen kuin muuan musiikin inspiroima koru.

Seuraavaksi tyhjensin hematiittilokeron koruilualustalle ja mietin, mitä noista helmistä saisi aikaan. Joukossa oli helmiä, jotka ovat viruneet laatikossa monen monta vuotta - raukkaparat. Esimerkiksi nuo tähden muotoiset helmet ovat tulleet ihan ensimmäisten helmitilausteni joukossa alkuvuodesta 2010. Aika vanhoja nuo muutkin muodot ovat, kun en edes muista, milloin olisin viimeksi ostanut hematiittia.

Jotenkin musta tuntui, että kultaväri olisi paras kaveri helmille ja siitä se ajatus sitten lähti. Tästäkin kaulakorusta tuli lyhyt (tai lyhyehkö, mikä nyt kenenkin mielestä on lyhyt tai pitkä) ja lukituksen laitoin etupuolelle kissan muotoisen, Pirjolta saadun hematiittiriipuksen kera.

Merenvihreitä säröakaateita oli paljon, sillä hankin niitä taannoin ajatuksella ''ostin kun halvalla sain''. No, sitä sain, mistä maksoin - helmien joukossa oli hirveän paljon huonoja yksilöitä. Onneksi hyviäkin löytyi sentään niin paljon, että sain tehtyä tämän korusetin.

Nuo hopeoidut, strassikoristeiset magneettilukot ovat nekin sellaisia, joita olin säästellyt, kunnes keksin niille täydellisen kumppanin. Hohtava hopea tuntuu imartelevan huurteista akaattia ja tekevän helmistä vielä kauniimpia. Myös korvakorujen koukut ovat hopeoidut.

Halusin tehdä myös yhden rannekorun, johon tulisi hopeoitua metallia (ja kuparilankaa) sekä jotain luonnollisen/ neutraalin sävyistä kiveä. En osannut päättää, käytänkö koruun akaattia vai jaspista, joten laitoin sitten molempia. Rakastuin tuohon riipukseen ja harmittaa, että tilasin niitä viimeksi vain kaksi. Pitänee napata niitä vielä uudemman kerran ostoskoriin...

Viimeiseen koruun iskin kiinni metallilangan kautta - pronssia oli saatava valikoimaan myös. Ruusukvartsi on yksi lempikivistäni ja mulle taisikin tulla eroahdistus korua tehdessä, kun yhdistin koruun myös aventuriinikvartsia. Näin sain siis ruusukvartsia kulumaan vähemmän. Jälkikäteen ajateltuna pelkkä ruusukvartsi olisi kuitenkin voinut toimia paremmin.

Koska muut kaulakorut ovat lyhyitä, tein tästä niin pitkän, ettei se tarvitse lukkoa. Vaaleanpunainen strassi riipuksen keskustassa on kuin kirsikka kakun päällä. Viime viikolla tein parisataa langoitusta yhdelle asiakkaalle, enimmäkseen vaaleanpunaisiin helmiin. Tällä hetkellä tuntuukin, etten halua nähdä enää yhtään vaaleanpunaista helmeä...

Katselin edellisen merkinnän päivämäärää ja kauhistuin taas, miten pitkä aika on ehtinyt kulua. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että kirjoittelen mieluummin vähän pidemmin ja harvemmin kuin päivitän useammin niin, että esittelen vain yhden tai kaksi korua kerrallaan. Pidän myös siitä, että saman postauksen koruilla on jokin yhteinen teema.