perjantai 18. elokuuta 2017

Elokuun säihkeet




Elokuu ja ruskea eivät ehkä ole kaikista ilmeisin yhdistelmä, mutta koska järjestin Vuosi väriterapiaa -haasteen kuukausivärit pitkälti sokkona, tähän päädyttiin. Ruskea ei ole suosikkivärejäni, muttei myöskään mikään inhokki. Lajittelen sen ns. neutraaliksi väriksi mustan, valkoisen ja harmaan rinnalle. Näitä värejä käytän usein jonkin räväkämmän värin rinnalla tasapainoa luomassa. Yritin muistella, koska viimeksi olen käyttänyt ruskeita helmiä - piti ihan ottaa ulkoinen kovalevy esiin ja selata korukuvia parin viime vuoden ajalta. Löysin vain yhden korun, jossa ruskea väri on pääosassa. Olikin jo korkea aika väsätä lisää.











Tällä kertaa koruista tulikin taas oikein supersäihkyviä, särmikkäiden lasihelmien ansiosta. Kaulakoru syntyi jälleen ensimmäiseksi melkein kuin itsestään, rannekoru taas vaati pidempää mietiskelyä ja sommittelua. Pisarahelmet tuntuivat jotenkin hankalilta, kun en osannut päättää, miten päin ne asettelen. Loppujen lopuksi korusta tuli mielestäni oikein kivan näköinen - oikeastaan pidän kyllä tällä kertaa ihan näistä kaikista.

Rannekorun hennon hiekkaiset, lähes harmaat, kristallihiotut lasipisarat olivat niin säihkyviä, että laitoin niiden kumppaniksi yhtä säihkyvän magneettilukon. Kaulakorussa on meripihkan väristen kristallirondellien lisäksi särölasihelmiä, jotka ovat puoliksi kirkkaita ja puoliksi topaasin värisiä. Tein vielä molempien korujen rinnalle yhteensopivat korvakorut.


torstai 27. heinäkuuta 2017

Silmänkarkkia




Kuten jo viimeksi kirjoittelin, olen viime aikoina tehnyt taas paljon lankahelmiä. Tavoittelemani 5000 lankiksen rajapyykki lähestyy kovaa vauhtia ja aion saavuttaa sen vielä tämän kesän aikana. Eikä ne lankailut siihenkään lopu, jos vaan ostajia riittää.

Lankahelmet eivät paljoa selityksiä kaipaile, joten jätän tähän vain kuvakavalkadin hiljattain syntyneistä yksilöistä. Kuvissa on yleismyyntiin ja tilauksesta tehtyjä lankiksia iloisesti sekaisin - sekä peruslangoituksia että vähän erikoisempia. Löytyy läpi- ja ympärilangoitettuja. Silmänkarkkipostaus, olkaapa hyvä.















perjantai 14. heinäkuuta 2017

Heinäkuun herkät


Vuosi väriterapiaa -haaste on edennyt heinäkuulle. Tällä kuulla koruni sisältävät valkoista ja vaaleita sävyjä - jälleen jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Vaaleat sävyt ovat nimittäin sellaisia, joita käytän koruissa aika vähän, koska pidän enemmän näyttävistä väreistä. Kuitenkin aina hämmästyn, miten kauniita ja herkkiä koruja esimerkiksi valkoisista helmistä voi saada aikaan. Valkoiset korut ovat mielestäni myös hyvin käytännöllisiä, niitä kun voi yhdistää kaikenvärisiin vaatteisiin.







Ihan ensiksi halusin tehdä jotain kaunista ihkauusista kissansilmälasihelmistäni. Mietiskelin taas oikeaa yhdistelmää pitkään ja lopulta paritin kolikkohelmet valkoisten helmiäislasihelmien ja hopeoidun ketjun kanssa. Kaulakorusta tuli pidempi kuin oli tarkoitus, taisin innostua liikaa. Toisaalta olenkin viime aikoina tehnyt suurelta osin lyhyitä tai keskipitkiä kaulakoruja, joten pidempi malli on vain hyvää vaihtelua.





Löysin näitä kivoja puuhelmiä Helmipöllön varastosta (Facebookista) ja mun oli ihan pakko saada pieni satsi. Ajattelin kyllä, että ne saattaisivat jäädä käyttämättä suuren kokonsa vuoksi, minä kun en oikein osaa isoista helmistä mitään askarrella. Olen kuitenkin huomannut, että muhkeissakin helmissä on puolensa; niistä saa hyvin vähällä vaivalla tehtyä tosi näyttäviä koruja. Isot, kauniit helmet eivät tarvitse rinnalleen mitään kovin kummallista, koska ne ovat itsessään ''se juttu''. Itse pidän hirmuisen paljon tästä simppelistä kaulakorusta - eikä mun tarvinnut kuin ripustaa helmet satiininaruun ja tehdä muutama solmu.





Koruilijatoverille tehdyt valkoiset massakissat sopivat hyvin tähän postaukseen.






Vaaleita sävyjä edustavat kaksi korua ja ensimmäinen niistä on tämä avainkoru kauniin kermaisilla helmiäislasihelmillä. Siitä onkin aikaa, kun oon viimeksi askarrellut perusavainkoruja vaijeriin, enkä muistanut, miten kivaa se onkaan. Tämän korun pidin hyvin yksinkertaisena, ainoa väri kerman lisäksi on antiikkihopea. En käyttänyt edes välihelmiä helmiäislasihelmien välissä, kuten yleensä. Pujotin helmiäisten väliin ainoastaan jokusen kauniin metallihelmen, tarkoituksellisen epätasaisesti.




Joku kysyi minulta joskus, millaisia koruja teen eniten ja vastausta ei tarvinnut edes miettiä. Jostain syystä tykkään eniten askarrella kaulakoruja, varsinkin niitä suht lyhyitä. Olen huomannut jokaista värihaastepostausta tehdessä, että taas kaikista haastekoruista tahtoo tulla kaulakoruja. Mun pitää ihan tietoisesti viedä ajatukset muihinkin koruihin.

Esimerkiksi rannekoruja en tee juuri koskaan spontaanisti, vaan sitten vasta, kun huomaan, että niitä pitäisi tehdä (kaupassa ei ole montaa tarjolla ja/tai en ole pitkään aikaan niitä tehnyt). Tämäkin rannekoru syntyi ihan vaan siksi, ettei heinäkuu olisi pelkkä kaulakorukuu. Laitoin rannekoruun vaalean beigen värisiä, fasettihiottuja lasirondelleja. Mausteeksi heitin kauniita, pikkuisia helmihattuja ja viimeistelin korun nätillä sydänsalpalukolla.




Teinpäs sitten vielä senkin, mitä lupailin huhtikuun värihaastetekstissä, eli lisäsin violettiin massariipukseen vielä pienen strassin. Riipuksen ilme piristyi kummasti pienellä blingillä - ja se ruma kohtakin peittyi samalla.

Blogi on jäänyt viime aikoina hieman hunningolle, kun suuri osa vapaa-ajasta on mennyt lankailuun. Tein pitkästä aikaa monta lankahelmisatsia myyntiin ja niiden johdosta tulee aina useampi lisätilaus. Korumyyntisivullakin on pitänyt vaihteeksi vipinää, kun lisäsin sivulle Alelaari-kansion. Käykäähän rohkeasti kurkkimassa, mitä kaikkea kivaa olen laittanut myyntiin poistohinnoilla. Myyntisivulle pääsee bannerin alapuolella olevasta Facebook-nappulasta. Tavoitteenani on karsia koruvarastoja rajusti kesän aikana, eli alelaari täydentyy tämän tästä.


sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Kesäkuun pirteät


Lähdin toteuttamaan kesäkuun värihaastekoruja pienellä jännityksellä. Keltainen on mulle tosi haastava väri - oon tainnut sanoa sitä aika usein jopa inhokkivärikseni, mutta oikeastaan se toimii kuten muutkin värit; sävy ratkaisee. Vaikka suosikkivärini on violetti, löytyy siitäkin sävyjä, joille en syty. Sitten taas esimerkiksi pastellinkeltainen näyttää silmääni nykyisin tosi hyvältä kuten moni muukin pastellisävy, vaikka pitkään karsastin niitä. Niin se värimaku vaan vaihtelee.

Aika kuluu ihan käsittämättömän nopeaan ja sen huomaa myös siitä, että tämä haaste on ehtinyt jo puoliväliin, vaikka tuntuu kuin se olisi vasta alkanut. Mulla on ollut ihan mahdottoman kivaa tämän haasteen kanssa, harmi että siitä on enää puolet jäljellä.





Pidän kovasti kissansilmälasihelmistä ja löysin tätä haastetta varten kivan sävyisiä, keltaisia yksilöitä. Muutama vuosi sitten tein jokusia tämän tyylisiä ''vesiputouskaulakoruja'' ja oon miettinyt jo jonkin aikaa tekeväni niitä lisää. Nämä laskeutuu mun mielestä tosi kivasti kaulalle. Helmiä ei ollut ihan tarpeeksi, joten niskaosaan piti laittaa ketjua. Ehkä korusta tulikin mielenkiintoisempi näin.




Viime kuun haastepostauksessa vilahti äidilleni tehdyt silmukkamerkit. Ne olivat suljettua mallia ja koska äiti tahtoi myös avattavia, tässä nämä nyt ovat. Toisin kuin minä, äiti pitää keltaisesta. Nuo pikkunapit ovat kyllä juuri sitä pastellinkeltaista, joka miellyttää minunkin värisilmääni. Sydämet löysin jälleen Riikan lähettämästä pussukasta - siitä on ollut paljon iloa ja vielä on monta sydäntä jäljellä!





Tässä on nyt esimerkki sellaisesta keltaisen sävystä, jota inhoan. Tuollainen hunajainen sävy ei iske muhun ollenkaan - voisin melkein sanoa, että mitä vaaleampi keltainen, sitä parempi. Superkirkkaat ja ''likaisen keltaiset'' sävyt ei mee mulle läpi. Nämäkin helmet tilasin haastetta varten ja koru menee joko myyntiin tai lahjaksi, joten eihän minun siitä tarvitse pitääkään. Loput helmet heitän FB-kirppikselle myyntiin, koska en halua katsella niitä varastoissani...

Tässäkin korussa on jotain muistista kaiveltua, vanhaa tekniikkaa - nimittäin nuo metallilangasta taivutellut linkit. Ohjeen niihin löysin kaiketi joskus jostain kirjasta. On tosiaan aikaa siitä, kun viimeksi olen noita askarrellut, joten piti ihmetellä hetki, miten se nyt menikään. Luulen, että otan nuo linkit taas vakkarikalustoon, ne ovat helppo ja kaunis lisä mihin tahansa koruun.




Jostain tämän kuun korusta oli tarkoitus tulla musta-kelta-valkoinen, mutta en osannut yhdistää värejä kauniisti. Vaikka mukana oli valkoista, muistutti jokainen kokeilu liikaa ampiaisväritystä. Tämän hennon keltaisen, kristallihiotun lasihelmen kaveriksi en löytänyt oikean sävyisiä keltaisia helmiä ja ensin kokeilin ranneosuuteen musta-valkoyhdistelmää. Päädyin sitten kuitenkin lopulta pelkkiin valkoisiin helmiäislasihelmiin, joita jaksotin ihanilla lumihiutalevälihelmillä.

Kristallihiotun lasihelmen säihke on ihan mahdottoman upea, olisinpa saanut sen vangittua kuvaankin. Samoja helmiä ostin muutaman myös sinistä kuukautta varten, lokakuuta odotellessa siis. Sitä ennen on luvassa kuitenkin muun muassa valkoista ja (jaiks) oranssia!


keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Pureskeltava koru ja muuta kivaa




Trendikkäitä imetyskoruja tulee nykyisin vastaan tosi usein. Trendi on tainnut olla kyllä olemassa jo useammankin vuoden, mutta itse olen vasta siihen herännyt. Ehkä en oo pyörinyt ''oikeissa'' paikoissa. Ihasteltuani tovin muiden tekemiä imetyskoruja saapuikin sitten tilaisuus kokeilla tuota puuhaa itsekin. Koru meni vauvalahjaksi ja se on toteutettu lahjan saajan mieliväreillä.

Tämä oli tosiaan minulle ihan uusi kokemus koruilun saralta. Imetyskorun teko olikin kivaa ja tosi helppoa - kaikki aineetkin sai tilattua samasta paikasta! Uutta oli silikonihelmien (ja tietenkin myös norsupurulelun) pesu ennen korun tekoa. Yleensä helmien pesulle ei ole tarvetta, mutta nämä koruthan on tarkoitettu paitsi katseltaviksi, myös maisteltaviksi. Puhdistukseen kannustetaan myös käyttöjen välissä.




Aluksi vähän säikähdin valmiin korun massiivisuutta, mutta tajusin sitten, että juuri niin muhkea sen pitääkin olla, jotta olisi vauvalle sopiva. Pituuden kanssa olin vähän hukassa, joten yritin tehdä varmuuden vuoksi mieluummin liian pitkän kuin lyhyen korun - lyhyemmäksihän tämän kuitenkin saa hyvin helposti. Pituudesta siis viis, mutta toivon kovasti, että koru on muilta osin vauvalle ja äidille mieluinen.




Tässä on tekemäni kaulakoru vuodelta 2014. Sain sen tiimoilta jatkotilauksen pari kuukautta sitten. Asiakas osti korun taannoin äidilleen ja äiti toivoi nyt kaulakoruun sopivia korviksia. Toiveena oli, että myös korviksissa olisi samanlaiset lehtiriipukset.

Tilasin siis pari uutta lehtiriipusta, joita onneksi löytyi vielä useammastakin nettikaupasta. Nappasin lehdet kaikkein edullisimmasta paikasta, vaikka siellä olikin saatavilla ainoastaan pronssin värisiä lehtiä. Kaulakorun lehti on antiikkihopean värinen, mutta koska metalli jäisi kuitenkin kynsilakan alle, ei värillä olisi niin väliä. Alkuperäiseen koruun käyttämääni kynsilakkaa oli enää kovin vähän pullon pohjalla, mutta en löytänyt sitä mistään kaupasta lisää. Onneksi kynsilakka riittikin sitten juuri ja juuri molempiin lehtiin!






Maustoin lehtiriipukset vielä ihanilla, hopean värisillä stardusthelmillä. Samanlaisia on kaulakorussakin vähän isompina. Kaulakorukuvasta näkee tuon kynsilakan värin oikeampana, oliivin-/ sammaleenvihreänä. Korvislehdet näyttävät valitettavasti kuvissa lähinnä harmailta... Samoja vihreitä lasihelmiäkin löysin vielä jemmoista, mutta koin, että korvakorut olisivat paremman näköiset ilman niitä. Asiakaskin kertoi äitinsä ihastuneen valmiisiin korviksiin, mikä tietenkin on pääasia.




Helmikuun värihaastepostauksessa vilahtaneisiin, punaisiin sydänkorvakoruihin tykästynyt Facebook-kaverini toivoi itselleen samanlaisia valkoisin lasihelmin. Valitettavasti Riikan ihanasta sydänpussista ei löytynyt valkoisia sydämiä, mutta olihan siellä pari kirkkaita. Nekin kelpasivat ja askartelin nämä korvikset sitten kamulle synttärilahjaksi.




Muistatteko vielä tämän korusetin puolentoista vuoden takaa? Sen tilaaja oli hukannut settiin kuuluvan rannekorun juhlinnan tuoksinnassa. Setti on ollut asiakkaalle rakas, joten kadonneen tilalle oli saatava uusi rannekoru. Onni suosi tämänkin korutilauksen kanssa, kun läheisestä askarteluliikkeestä löytyi kaikki tarvittava, eikä tarvinnut tilata mitään varta vasten. Toki olisin tarvittaessa tehnyt sen tilauksenkin, mutta näin säästin asiakkaalta verkkokaupan toimituskulujen hinnan.

Helmihatut olivat siis päässeet loppumaan, eikä sydämenmuotoisia lamppuhelmiäkään ollut jäänyt jemmaan. Hatut olen alunperinkin ostanut tuolta liikkeestä ja onneksi niitä oli siellä vieläkin. Löytyi myös tasan yksi punainen sydänhelmi, jostain sekalaisten helmipussien seasta. Se sattui olemaan juuri oikean sävyinen, hurrikaanikuvioinen lamppuhelmi. Voi onnea!

Sydän on kyllä pienempi kuin alkuperäisessä rannekorussa, mutta se ei asiakasta haittaa. Iso kiitos askartelukaupan (Kangaskauppa Nokian kauppahuone) ihanalle myyjälle, joka auttoi sydämen etsinnässä. Olen haeskellut tuolta kaupasta milloin mitäkin ja aina ovat auttaneet. Palvelu on tuolla kyllä erinomaista ja mielelläni siellä asioinkin.





Päädyimme asiakkaan kanssa siihen, että rapulukko olisi varmempi kuin alkuperäisen rannekorun salpamallinen lukko. Toivottavasti koru pysyy nyt kiltisti menossa mukana!