perjantai 15. kesäkuuta 2018

Pientä purtavaa


Yksi hauskimmista ja suosituimmista massailuaiheista on ruoka. Pikkuisia syötäviä voi näpertää vaikkapa nukkekodin asukkaille ja saahan niistä iloisia korujakin. Harva massailusta innostunut ei ole kokeillut esimerkiksi englanninlakujen, täytekakkujen tai vaahtokarkkien muovailua.







Ruoka on massailuaiheena vähän sellainen, että (heh) nälkä kasvaa syödessä. Muovailtavia ruokia voi keksiä ihan loputtomiin ja on vaikea lopettaa, kun kaikkea tekisi mieli kokeilla. Omasta mielestäni karkkeja ja muita herkkuja on hauskempi massailla kuin ''oikeaa ruokaa''. Herkut ovat usein värikkäämpiä ja kauniimpia - ja niistä on kenties myös helpompaa saada oikean näköisiä.

Mietiskelin oikeanlaista jäätelömallia pitkään; ensimmäiset tuutit olen tehnyt jo useampi vuosi sitten. Vohvelikuviointi on tuottanut eniten vaikeuksia, mutta tajusin, ettei kuvion tarvitsekaan olla koko tötterön laajuinen. Pieni, simppeli ruudukko vohvelin etupuolella näyttää oikein kivalta. Tykkään siitä, että nämä ovat ihan minun näköisiäni, eivät kopio jonkun muun mallista. Kahvipapujakin testailin, koska ne vaikuttivat mukavan nopeilta ja helpoilta - mutta on kyllä yllättävän haastavaa saada kaikista pavuista saman muotoisia. Sekä herne- että tikkarikorvakorut päätyivät äidin kokoelmiin.







Nämä loput ruoat ovatkin sitten barbileikkeihin tehtyjä. Kuten näistä varmasti päällekin näkyy, osaan on käytetty enemmän aikaa ja jotkut taas valmistuivat hyvin nopeaan muiden massailujen lomassa. Pizzan kanssa näpersin varmasti kauimmin. Roskaruoan rinnalle tein myös terveellisempiä vaihtoehtoja heviosastolta. Nämä ruoat eivät ole missään realistisessa mittakaavassa toisiinsa (saati itseensä) nähden. Muovailin näitä hyvin rennolla otteella, enkä ottanut mitään paineita onnistumisen suhteen.






Takaisin herkkujen pariin! Barbit saivat vähän yksinkertaisemmat jäätelötuutit - itse asiassa tein nämä ensin ja tykästyin vohveliosuuteen niin paljon, että aloin miettiä, miten pallosta saisi mukavamman näköisen. Olen kokeillut tänä vuonna ensi kertaa myös macaron-leivoksia ja ajattelin testata, sopisiko niistä tuttu röpelöreunus myös jätskeihin. Minusta sopii.

Hampurilaisia oli hauska koota ja suklaalevyt valmistuivat sukkelaan, kuten suklaahippukeksitkin. Tein ensimmäisen monikerroksisen täytekakkuni, joka sekin onnistui ihan mukavasti. Koristeiksi valitsin valmiita massasydämiä, jotka käpertyivät uunissa ikävästi. Ne täytynee ensi kerralla liimata kiinni vasta paiston jälkeen. Nyt kun katselen noita suklaalevyjä huomaan, että ne kaipaavat kyllä ehdottomasti hieman käärepaperia ympärilleen.




Nämä pienet karkkipussit ovat ihan mun lempparini näistä barbinruoista, vaikka karkkivalikoima pussin sisällä voisi kyllä olla suurempi. Näistä tuli silti ihan mieleen ne karkkipussit, joita lapsina ostettiin kioskilta ja joita tyhjennettin kavereiden kanssa välitunneilla. Muovin leikkasin tyhjästä leipäpussista ja liimasin pussin suun kiinni (mikä osoittautui sottaiseksi puuhaksi). Lisäsin vielä palasen punaista ilmastointiteippiä pussia koristamaan. Nämä minipurtavat eivät ainakaan hillitse mun nukkekotikuumettani...


P.S. Päivitin viikolla korutarvikeverkkokauppoihin paneutuvaa postaustani. Edellinen kirjoitus oli jo pari vuotta vanha, joten oli korkea aika saattaa tietoja ajan tasalle.

P.P.S. En ole viime aikoina saanut sähköpostiini ilmoitusta uusista kommenteista. Pääsen toki selaamaan kommentteja läpi Bloggerin kautta ja yritän muistaa käydä siellä välillä kurkkimassa. Varsinkin vanhempien postausten kommentoinnit jäävät helposti huomaamatta ilman ilmoitusta. Jos sinulla on vaikka jokin kysymys, johon toivot pikaista vastausta, otathan mieluummin yhteyttä sähköpostitse osoitteeseen marikankoruilut@gmail.com.


lauantai 9. kesäkuuta 2018

Sydänkesä




Käsin muovailun vastapainoksi on kiva ottaa välillä massaillessa esiin valmiit muotit, joiden ansiosta ei tarvitse tuskailla saadakseen saman muotoisia ja kokoisia koristeita. Olen tehnyt viime aikoina paljon massakorvakoruja ja sydänkorviksia on tainnut syntyä kaikkein eniten.







Eri väristen massojen yhdistäminen raidalliseksi pinnaksi on superhauskaa; tein näitä raitasydämiä ison satsin ja parhaat pääsivät sitten korvakoruiksi. Osa lopuista hyppäsi kirppikselle myyntiin ja monta sydänriipusta jäi vielä myöhempää käyttöä varten.






Kahdella eri kokoisella muotilla leikkiminen on myös kivaa, tällaisia reikäsydämiähän tein jo ystävänpäiväarvonnan rannekoruihin. Välillä innostun kokeilemaan erilaisia pintakuviointeja ja alimman kuvan fuksian värisiin sydämiin loin tekstuuria hiomapaperilla painamalla, askartelupiikillä pistelemällä sekä pienellä massamuotilla painaen ympyröitä sekä kevyesti että läpi asti.





Polymeerimassoista saa helposti kaikkea pientä ja söpöä, josta voi askarrella persoonallisia nappikorviksia. Mikäpä sen helpompaa kuin painaa valmiiseen massaan kuvio valmiilla muotilla. Paiston (ja puhdistuksen) jälkeen sitten vaan korvispiikkejä liimailemaan. Nopeaa, vaivatonta ja kaunista!


maanantai 28. toukokuuta 2018

Muistoa kunnioittaen


Tämä on yksi isoimmista tilaustöistä, joita olen saanut - ei niinkään fyysiseltä kooltaan tai edes työmäärältään, vaan ennen kaikkea merkitykseltään. Olin hyvin otettu siitä, että tämä projekti uskottiin minun käsiini. Työ oli paitsi mielenkiintoinen ja antoisa, myös vähän jännittävä, koska kyseessä oli niin tunnepitoinen koru.

Tilauksen sain jo viime vuoden marraskuussa, kun asiakas kertoi törmänneensä edesmenneen isänsä armeija-aikaiseen tunnuslevyyn laatikoita läpikäydessään. Hän toivoi saavansa levyn uudelleen käyttöön korun muodossa, vaikkapa kaulakoruna. Asiakkaan toive oli, että korusta tulisi pidempiaikainen projekti, jota miettisimme kaikessa rauhassa yhdessä ja jätimmekin ajatuksen hautumaan joulun yli. Alkuvuodesta olinkin sitten monta viikkoa kipeänä, joten palasimme suunnittelupöydän ääreen vasta helmikuussa. Maaliskuun lopulla käsissäni oli vihdoin valmis koru.




Asiakkaan ensimmäisiä ajatuksia olivat, että koru ei saisi olla liian säihkyvä, mutta kuitenkin juhlava ja arvokas - kunhan ei liian juhlava. Se ei saisi olla myöskään liian arkipäiväinen tai mitenkään armeijatyylinen saati kovin värikäs. Lähdin miettimään arvokkuutta helmien kautta ja ehdotinkin lasisten sijaan makeanvedenhelmiä. Asiakas tykästyi nugettimuotoon ja löysinkin aivan ihanan värisekoitusnauhan Helmimaailmasta. Eri värejä tuli lopulliseen koruun ehkä hieman aiottua enemmän, mutta mielestäni lopputulos ei silti ole mitenkään räikeä, vaan hyvin harmoninen kokonaisuus.

Helmet oli ensin tarkoitus solmia helmisilkkiin, mutta koska solmuharjoitukseni eivät ottaneet sujuakseen, päädyimme hopeoituun metallilankaan. Korusta toivottiin pitkää ja sellainen siitä tulikin; lopullinen pituus ilman riipusosaa on muistaakseni noin 80 cm. Riipusosan valkoiset helmet kuvastavat levyn alkuperäisen omistajan neljää lasta, minkä asiakas toivoi korusta myös jotenkin näkyvän.




Vaati melko monia muutoksia ja välivaiheita, lisäyksiä, poistoja ja muokkauksia ennen korun lopullista muotoa. Asiakkaalla oli todella hyviä ehdotuksia ja parannuksia koruun matkan varrella ja hän sanoikin, että lopputulos taisi olla hänellä itsellään selkeänä mielessä. Ensimmäinen versio, johon pyysin mielipidettä asiakkaalta, oli hyvin erilainen kuin tämä valmis koru ja täytyy sanoa, että hyvä niin.




Asiakkaan ajatus pienestä laatasta isomman alla oli aivan mainio, ja Helmimaailmasta löytyikin kaunis, sydämen muotoinen riipus isä-tekstillä. Helmiosan metallilehdetkin olivat asiakkaan idea, kuten myös ''sisarushelmien'' ripustaminen allekkain alkuperäisen ehdotuksen sijaan, jossa ne riippuivat vierekkäin yhtenä ryppäänä. Tunnuslevy on luonnollisesti oikein päin korun ollessa kaulassa, mutta käänsin sen kuvauksen ajaksi ympäri, jotta levyn henkilötunnus pysyy piilossa.




Muistokoruun alun perin kaavailtu enkeli olikin koonsa puolesta aivan liian iso, mutta asiakas toivoi siitä tehtävän jotain omalle äidilleen. Päädyimme kirjanmerkkiin ja tyyliksi valikoitui satiininauhakirjanmerkki, jollaisia olen tehnyt muutaman aiemminkin. Enkelin (kirjaimelliseksi) vastapainoksi tarvittiin jokin toinen riipus ja ehdotin, että tilaisin isä-laatan lisäksi vastaavan äiti-tekstillä. Pidän tästäkin tosi paljon, satiininauha on mielestäni kaunista melkein missä vaan työssä ja tilaajan toivoma turkoosi väri sopii ihanasti enkeliaiheeseen.


lauantai 19. toukokuuta 2018

Siilejä ja salmiakkia




Nyt kun rakas mutta kiukutteleva läppärini on taas toimintakykyinen, on aika palata tilaustyöpostausten pariin. Alkuvuosi on ollut massailun täyteinen, niin omien hömpötysten kuin tilaustöidenkin osalta. Olen muovaillut massahahmoja useammalle eri koruilijalle jatkojalostusta varten ja yhden ihan kokonaisen korunkin pääsin hahmoistani kokoamaan.










On tilattu erivärisiä kissoja rusetilla ja ilman, pöllöjä vaihtelevan värisillä siivillä, koiria ja heppoja. Myös harvinaisemmasta herkusta, siilien pyörittelystä, olen päässyt nauttimaan.




Kaikista massailuista elukoita tilataan ehdottomasti eniten, mutta aina välillä toivotaan jotain ihan muutakin. Edelliset pillerini olivat jättiläismäisiä, mutta tämänkertaisista toivottiin realistisemman kokoisia. Samalle, ihanalle koruilijatoverille matkasi myös salmiakkivuori.





sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Helinää




Tilaustyöpostaukset jatkuvat näillä veikeillä keijukoruilla, jotka kaikki lähtivät samalle tilaajalle. Pidän itse kaikesta söötistä ja värikkäästä, joten oli ihanaa päästä askartelemaan näitä.





Tilasin asiakkaan pyynnöstä Helinä-keijuriipuksia, joista värkkäsin sitten kaksi paria korvakoruja - toiset yksinkertaiset ja toiset koristeellisemmat. Tilaajan kummityttö sattui sitten korvikset näkemään ja niihin ihastumaan. Sainkin lisätilauksen ja mietimme yhdessä mieluista keijusettiä pienelle tytölle. Kaula- ja rannekoru syntyivät joustolankaan samoin keijuriipuksin, herkullisilla muovihelmillä höystettynä.







sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Pieni suklaapuoti




Alkuvuoteni on ollut koruilupuolella hyvin tilaustyöpainotteinen. Työt ovat olleet taas hyvin monipuolisia; olen tehnyt paljon elukoita, mutta muutakin on massasta syntynyt. Helmitöitäkin olen päässyt värkkäämään monilla eri tyyleillä.

Yksi omista suosikeistani tilaustöiden joukosta ovat nämä suklaakonvehdit. Yllä olevan kuvan suklaat tein kirppismyyntiin (kera ripustuslenkkien, jotka eivät ole vielä kuvatessa olleet paikoillaan). Herkut napsittiin heti parempiin suihin ja sain vielä näpertää monta suklaapalaa useammalle tilaajalle.









Hiljattain tein vielä kokeeksi pienen satsin pirteitä, karkkiväreillä kuorrutettuja konvehteja. Nähtäväksi jää, miten suosittuja nämä ovat - tai eivät ole. Omaan käyttöönikin olen malttanut tehdä parin hieman koristeellisempia suklaapaloja, joista syntyi korvakorut.