Toukokuu oli koruilupajassani tilaustöiden täyteinen. Oli kiva saada taas välillä uusia, ulkopuolelta tulevia koruiluhaasteita. Erityisen hauskaa on suunnitella koruja yhdessä asiakkaiden kanssa, varsinkin entuudestaan tuttujen, jollaisia kaikki tällä kertaa olivat. On muuten hassua, miten tilaustyöt tuntuvat aina kasaantuvan pienen ajan sisään - ja välillä on niiden saralla taas kuolemanhiljaista. Osittain korujen ostaminen ajoittuu toki tiettyihin kausiin (koruja hankitaan paljon esim. joululahjoiksi ja kesällä niitä käytetään yleensä enemmän) mutta välillä on vaikea keksiä syytä sille, että useampi tilaaja sattuu pitkän hiljaisuuden jälkeen ottamaan yhteyttä lähes yhtä aikaa.
Ensimmäinen tilaus koski kirjanmerkkejä. Asiakas tahtoi itselleen satiininauhaisen ja tyttärilleen ketjuvartaloiset kirjanmerkit. Tällaisia en ookaan aiemmin tehnyt, mutta ne olivat sitten loppujen lopuksi tosi helppoja ja mukavia pikku projekteja.
Toinen palaava asiakas valitsi valmiiden korujen valikoimasta Madness-nimisen kaulakorun. Lyhensin sitä hänen hennolle kaulalleen sopivaksi ja tein pyynnöstä vielä kaulakoruun sopivat korvikset ja rypässormuksen.
Kaikki ei aina mene koruillessa ihan putkeen ja tällä kertaa onnistuin sitten mokaamaan oikein ruhtinaallisesti. Asiakas tilasi miniälleen ylioppilaslahjaksi aiheeseen sopivan kaulakorun. Askartelin vaaleanpunaisesta, vahatusta puuvillanarusta ja organzanauhasta pohjan kapussiriipusta varten. Ostin myös parempilaatuista tulostuspaperia, parasta mitä paikallisesta kirjakaupasta löytyi.
Riipustarpeiden saavuttua nettikaupasta alkoi sitten riipuksen kokoaminen. Kaikki näytti vielä hyvältä kun liimasin lasikapussin paperiin ja parin päivän päästä koko homman riipuspohjaan. Annoin vielä kuivua päivän. Aloin sitten kuvata valmista korua asiakkaalle ja silloin huomasin, että keskellä riipusta möllöttää iso, sininen läiskä. Kaikki työ valui hukkaan ihan viime metreillä.
Kaiken lisäksi oli liian myöhäistä alkaa korjata asiaa, koru ei olisi ollut tarpeeksi ajoissa perillä, jos riipus olisi pitänyt aloittaa alusta. En oo vieläkään täysin varma, mitä tein väärin - todennäköisesti käytin vääränlaista paperia (se oli ainoa ero edellisiin, onnistuneisiin kapussikoruihin) mutta millä tavalla se oli väärää? Olisiko valokuvapaperi toiminut paremmin kuin tavallinen tulostuspaperi? Neuvokaahan nyt joku taitavampi minua.
Hävettää ja harmittaa vieläkin ihan älyttömästi, eritoten tietenkin asiakkaan puolesta. Onneksi oli vielä kuitenkin sen verran aikaa lakkiaisiin, että hänen oli mahdollista etsiä jotain muuta lahjaksi. Tarjosin tietysti jotain muuta korua tilalle, mutta hänellä oli haussa nimenomaan lakkiaisteemainen korulahja. Jotain tästäkin tuli taas opittua, kapussiriipusten teko vaatii näköjään vielä lisää harjoittelua ja testaamista.
Näiden korujen lisäksi viime kuulle mahtui muitakin tilaustöitä. Naapurini muun muassa tilasi hartsiruusukorviksia sekä itselleen, työkaverilleen että kesäloman alkamisen kunniaksi päiväkodin tädeille annettaviksi. Massatilauksia olisi myös tullut pari, mutta jälleen käden vuoksi en voinut niitä toteuttaa.