sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Joululahjukset


Parempi myöhään kuin ei silloinkaan, vai miten se meni? Viikolla olin pienessä lenssussa, mutta nyt pääsen viimein esittelemään niitä viime vuoden joululahjoja. Aika vähän tuli itse tehtyä lahjuksia, mutta toisaalta lahjan saajiakaan ei ollut kovin montaa - ainakaan sellaisia, jotka pitävät käsintehdyistä lahjoista.







Tein yhdelle ystävälle siilikorvikset massasta. Toive korviksista tuli häneltä itseltään ja näpersin kylkeen vielä avaimenperän, johon tuli erityylinen siili.




Toinen ystävä sai lahjaksi tyylisensä kaulakorun. Malli on hyvin lyhyt ja siinä yhdistyvät hopeoitu metalli sekä hennon siniset helmiäislasihelmet.





Äidille askartelin sudenkorentoheijastimen ja huivikorun - molemmat viime vuoden ''hittejä''. Korentoja tein tämän lisäksi pari muutakin, mutta ne valmistuivat niin viime tipassa, etten ehtinyt niitä kuvata. Tykästyin noihin heijastimiin kyllä kovasti (kuten niin moni muukin näpertäjä viime vuonna) ja pitäisi vielä tehdä niitä myyntiinkin.




Siinäpä ne lahjat sitten jo olivatkin, käsitöiden osalta siis. Viime aikoina oon taas pikku hiljaa kasvattanut lankahelmivarastoja, niitä kun ei oo ollut myynnissä aikoihin. Myös värityskirja on vetänyt puoleensa yhä useammin. Tammikuu on ollut tilaustöidenkin osalta vilkasta aikaa - ensi kerralla lisää niistä. Mukavaa alkavaa viikkoa, mussukat.


tiistai 19. tammikuuta 2016

No siitä nyt on aikaa...


Kun on hidas/ laiska päivittämään ja haluaa kuitenkin lähes kaikki aikaansaannokset laittaa näytille, pitää joskus kaivella vähän vanhempia kuvia esiin. Nämä korut ovat syntyneet jo (osittain pitkälti) viime vuoden puolella.

Lupailin jo lokakuun lopulla laittaa joskus näytille kuvia kotitekoisista kashmir-helmistäni. Tässä ne nyt möllöttävät. Ovat nuo päässeet jo koruksikin, mustan kumiputken kera.




Pyörittelin siis mustasta polymeerimassasta pallukoita ja painoin niihin kiinni metalliosia - palloketjua, helmihattuja ja rondelleja. Näitä oli ihan superhauska tehdä! Tosin metalliosien irrottelu ja liimaus takaisin paikoilleen massan paiston jälkeen ei ollut mitään erityistä herkkua.




Vanha kuva on tämäkin, kuten varmaan aiheesta käy ilmi. Äiti pyysi Halloweeniksi kurpitsaisen korusetin, kun näki myyntiin tekemäni massakurpitsat. Nämä yksilöt onnistuivatkin sitten paremmin kuin ne ensimmäiset, mutta ehkä hyvä niin.




Facebook-kirppikseltä (yhdestä vakiokansioistani) löytyi tämä ihana linturiipus ja sen ympärille syntyi koru lasihelmistä ja hopeoidusta kuparilangasta. Halusin tehdä pitkästä aikaa tuollaisia helmiryppäitä, joita joskus aikoinaan tein hyvin paljonkin koruihin. Tässä pääsin myös vihdoin yhdistämään sinistä ja vaalea(hko)a vihreää - ajatus, joka oli muhinut jo jonkin aikaa päässäni siitä lähtien, kun näin samaisen yhdistelmän jonkun muun tekemässä korussa. En nyt valitettavasti kuollaksenikaan muista, missä sen näin ja kuka oli koruntekijä (saati millainen se koru oli, sillä muistan vain ne ihanat värit).







Näihin koruihin sain käytettyä osan nappikokoelmastani, josta valittelin taannoin. Pieniä, sieviä nappeja oli helppo yhdistää koruksi pienillä metallirenkailla. Isommat ja varsinkin erikokoiset napit eivät ihan yhtä helposti taivu koruiksi käsissäni. Erikoista on myös se, että tein lankahelmiä vaihteeksi omaan koruilukäyttöön - niitä kun on enimmäkseen syntynyt asiakkaiden koruiltavaksi. Ensimmäisessä korussa on nappien lisäksi mustia puuhelmiä, toisessa taas lasisia ''purkkatyynyjä'', joihin aivan hullaannuin.





Lankahelmiä tein myös tähän kaulakoruun. Kaikki helmet (paitsi tuon pienen kehystetyn) sain yllärilahjaksi ystävältäni ja ne oli tarkoitettu juurikin langoitettaviksi. Myös riipuksen kapussipohja ja siihen liimaamani strassit on saatu ystävältä, tosin ei siltä samalta kuin helmet. Ostin pohjaan pienenpienen lasikapussin (taisi olla 10mm) ja alle laitoin pinkkiä, kimaltavaa kynsilakkaa.




Vielä yksi ''vanha'' koristus, joulukuussa tehty rannekoru. Ostin joskus kasan metallisia korunosia, sillä osa kasasta näytti kivalta. Näitä hiutaleita kuitenkin vierastin ja ajattelin heti aluksi, että niistä en tee mitään, vaan laitan kiertoon. Talven tultua ne eivät sitten kuitenkaan enää näyttäneet niin rumilta, varsinkaan kun laitoin niiden kaveriksi valkoisia, huurepintaisia helmiäislasihelmiä. Joskus näemmä kannattaa jemmailla hetki niitäkin tarpeita, joille ei ihan heti syty.




Jotain uuttakin sentään pääsi tähänkin postaukseen! Vaikka valmistuivat nuo riipukset jo viime vuonna, mutta vasta viime viikolla sain itse laukkukorut/ avaimenperät valmiiksi. Olin jo pitkään halunnut tehdä jotain kivaa polymeerimassasta riipuspohjaan. Muutaman kerran kokeilinkin eri juttuja, mutta ne eivät onnistuneet. Nyt olen tainnut vihdoin löytää sen oman juttuni näiden saralla. Punainen yksilö valmistui ensimmäisenä ja pidin siitä niin paljon, että tein vielä muutaman eri värisen version.

Nyt olen tainnut esitellä lähes kaikki viime vuoden ''jämät'' - joululahjat jäivät vielä uupumaan, vaikka niitä lupailinkin viimeksi laitella. Ne saavat nyt kuitenkin jäädä ensi kertaan, sillä pelkään pahoin, että olen taas saanut aikaan oikean kilometripostauksen. Kiitokset teille, jotka jaksoitte sitkeästi loppuun asti.


maanantai 4. tammikuuta 2016

Mukulat muovailee


Siirsin kännykästä kuvia läppärille ja löysin jo unohtuneita kuvia toissa vuoden kesältä. Sain tuolloin kylään kaksi ihanaa pikkutyttöä, jotka pitävät kovasti askartelusta. Halusin, että siskokset pääsevät kokeilemaan jotain uutta ja siitä syntyi ajatus tutustua yhdessä polymeerimassaan. Tokihan massailu on periaatteessa samaa puuhaa kuin muovailuvahailu, mutta muovailuvahasta ei saa tehtyä (ainakaan yhtä kauniita ja kestäviä) koruja.

Lasten kanssa massailu oli tosi mukavaa, vaikka molemmat tytöt ovat (yhä edelleen) kovin eloisia, joten rauhoittuminen askartelun pariin ei ollut mitenkään itsestäänselvyys. Massailu tosin saattaa olla kärsivällisimmällekin lapselle vaikeaa, kun kädet ja työvälineet pitää putsata todella hyvin aina uuden väriseen massaan vaihtaessa ja odottelua on luvassa myös siinä vaiheessa, kun aikuisen pitää pehmittää massa sopivaksi. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi ollut viisaampaa notkistaa massat valmiiksi.

Ihania koruja tytöt saivat joka tapauksessa aikaan - värit ja aiheet he valitsivat luonnollisesti itse. Ehdottelin toki ensin, mitä kaikkea voisi tehdä, mutta myös omia ideoita syntyi. Itse massailussa avustin mahdollisimman vähän ja koruiksi kun näitä tehtiin, suoritin vain ne tehtävät, joita lapset eivät itse pystyneet tekemään. 

Nämä kuvat on siis otettu kännykälläni, joka on ns. mummomallia, eli kuvat ovat jopa tavallista kehnompia. Tässä ensin vanhemman, 6-vuotiaan, tytön aikaansaannokset.




Avaimenperä, jossa on iso kukka ja kaksi pientä tähteä. Eikös olekin hienoa värisuunnittelua?




Tässä avaimenperässä/ laukkukorussa riippuu karkki!




Kaulakoru massaperhosesta (tytöt pääsivät itse kaulimaan massaa, painamaan pintakuvion ja leikkaamaan muotilla) ja vaijeriin pujotelluista siemenhelmistä.




Rannekoru vahattuun puuvillanyöriin pujotelluista puuhelmistä - riipuksena herkullisen näköinen keksi.




Kekseliäästi kuvioitu sydänriipus vahatussa puuvillanyörissä.


3-vuotias pikkusisko ei jaksanut ihan yhtä montaa korua tehdä, mutta upeita ovat nämäkin:




Avaimenperä piparimuotilla painetuista tähdistä - näissäkin piristävät kuviot pinnassa. Yksi tähti pääsi hieman venähtämään tehdessä, mutta se ei haitannut pientä massailijaa. Ainakin se on ihanasti tekijänsä näköinen.




Pikkusisko teki myös kaulakorun perhosriipuksella. Pienet sormet hermostuivat helmiä pujotellessa, mutta onneksi isosisko tykkäsi pujottelusta niin paljon, että auttoi helmiosuuden kanssa.




Kaulakoru puuhelmistä, vahatusta puuvillanyöristä ja massapiparista. Tytöt valitsivat paitsi massojen värit, myös helmet ja narut ihan itse.

Ensi kerralla luvassa taas omia massailujani - ja joululahjojen esittelyä tietenkin myös!