keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Pureskeltava koru ja muuta kivaa




Trendikkäitä imetyskoruja tulee nykyisin vastaan tosi usein. Trendi on tainnut olla kyllä olemassa jo useammankin vuoden, mutta itse olen vasta siihen herännyt. Ehkä en ole pyörinyt ''oikeissa'' paikoissa. Ihasteltuani tovin muiden tekemiä imetyskoruja saapuikin sitten tilaisuus kokeilla tuota puuhaa itsekin. Koru meni vauvalahjaksi ja se on toteutettu lahjan saajan mieliväreillä.

Tämä oli tosiaan minulle ihan uusi kokemus koruilun saralta. Imetyskorun teko olikin kivaa ja tosi helppoa - kaikki aineetkin sai tilattua samasta paikasta! Uutta oli silikonihelmien (ja tietenkin myös norsupurulelun) pesu ennen korun tekoa. Yleensä helmien pesulle ei ole tarvetta, mutta nämä koruthan on tarkoitettu paitsi katseltaviksi, myös maisteltaviksi. Puhdistukseen kannustetaan myös käyttöjen välissä.




Aluksi vähän säikähdin valmiin korun massiivisuutta, mutta tajusin sitten, että juuri niin muhkea sen pitääkin olla, jotta olisi vauvalle sopiva. Pituuden kanssa olin vähän hukassa, joten yritin tehdä varmuuden vuoksi mieluummin liian pitkän kuin lyhyen korun - lyhyemmäksihän tämän kuitenkin saa hyvin helposti. Pituudesta siis viis, mutta toivon kovasti, että koru on muilta osin vauvalle ja äidille mieluinen.




Tässä on tekemäni kaulakoru vuodelta 2014. Sain sen tiimoilta jatkotilauksen pari kuukautta sitten. Asiakas osti korun taannoin äidilleen ja äiti toivoi nyt kaulakoruun sopivia korviksia. Toiveena oli, että myös korviksissa olisi samanlaiset lehtiriipukset.

Tilasin siis pari uutta lehtiriipusta, joita onneksi löytyi vielä useammastakin nettikaupasta. Nappasin lehdet kaikkein edullisimmasta paikasta, vaikka siellä olikin saatavilla ainoastaan pronssin värisiä lehtiä. Kaulakorun lehti on antiikkihopean värinen, mutta koska metalli jäisi kuitenkin kynsilakan alle, ei värillä olisi niin väliä. Alkuperäiseen koruun käyttämääni kynsilakkaa oli enää kovin vähän pullon pohjalla, mutta en löytänyt sitä mistään kaupasta lisää. Onneksi kynsilakka riittikin sitten juuri ja juuri molempiin lehtiin!






Maustoin lehtiriipukset vielä ihanilla, hopean värisillä stardusthelmillä. Samanlaisia on kaulakorussakin vähän isompina. Kaulakorukuvasta näkee tuon kynsilakan värin oikeampana, oliivin-/ sammaleenvihreänä. Korvislehdet näyttävät valitettavasti kuvissa lähinnä harmailta... Samoja vihreitä lasihelmiäkin löysin vielä jemmoista, mutta koin, että korvakorut olisivat paremman näköiset ilman niitä. Asiakaskin kertoi äitinsä ihastuneen valmiisiin korviksiin, mikä tietenkin on pääasia.




Helmikuun värihaastepostauksessa vilahtaneisiin, punaisiin sydänkorvakoruihin tykästynyt Facebook-kaverini toivoi itselleen samanlaisia valkoisin lasihelmin. Valitettavasti Riikan ihanasta sydänpussista ei löytynyt valkoisia sydämiä, mutta olihan siellä pari kirkkaita. Nekin kelpasivat ja askartelin nämä korvikset sitten kamulle synttärilahjaksi.




Muistatteko vielä tämän korusetin puolentoista vuoden takaa? Sen tilaaja oli hukannut settiin kuuluvan rannekorun juhlinnan tuoksinnassa. Setti on ollut asiakkaalle rakas, joten kadonneen tilalle oli saatava uusi rannekoru. Onni suosi tämänkin korutilauksen kanssa, kun läheisestä askarteluliikkeestä löytyi kaikki tarvittava, eikä tarvinnut tilata mitään varta vasten.

Helmihatut olivat siis päässeet loppumaan, eikä sydämenmuotoisia lamppuhelmiäkään ollut jäänyt jemmaan. Hatut olen alunperinkin ostanut tuolta liikkeestä ja onneksi niitä oli siellä vieläkin. Löytyi myös tasan yksi punainen sydänhelmi, jostain sekalaisten helmipussien seasta. Se sattui olemaan juuri oikean sävyinen, hurrikaanikuvioinen lamppuhelmi. Voi onnea!

Sydän on kyllä pienempi kuin alkuperäisessä rannekorussa, mutta se ei asiakasta haittaa. Iso kiitos askartelukaupan (Kangaskauppa Nokian kauppahuone) ihanalle myyjälle, joka auttoi sydämen etsinnässä. Olen haeskellut tuolta kaupasta milloin mitäkin ja aina ovat auttaneet. Palvelu on tuolla kyllä erinomaista ja mielelläni siellä asioinkin.





Päädyimme asiakkaan kanssa siihen, että rapulukko olisi varmempi kuin alkuperäisen rannekorun salpamallinen lukko. Toivottavasti koru pysyy nyt kiltisti menossa mukana!


sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Toukokuun keväiset


On taas aika postata kuukauden väri ja minä valitsin toukokuulle vihreää! Pirteistä vihreän sävyistä tulee väkisinkin aika keväisen näköisiä koruja, mutta sehän passaa ihan hyvin tähän aikaan vuodesta - tai olisi passannut ehkä paremmin alkukuusta. Nyt kun näyttää siltä, että ollaan jo enemmän kesän puolella. Mennään tällä otsikolla kuitenkin.




Äiti tilasi sopivasti itselleen silmukkamerkkejä - siis sopivasti siinä mielessä, että hänen lempivärinsä on vihreä, joten nämä sopivat tämän kuun teemaan. Nämä ovatkin ensimmäiset tekemäni silmukkamerkit. Etsin netistä kuvahaulla vinkkejä, koska en ollut ihan varma, millaisia niiden pitäisi olla. En ole vuosiin neulonut mitään ja silmukkamerkkejä en oo tarvinnut koskaan.

Löysin näihin kivan näköisiä kehyshelmiä, jotka ripustin ihan tavalliseen koruvaijeriin. Vihreät pisarahelmet näyttävät vähän puun lehdiltäkin ja siinä mielessä käyvät kevätteemaan. Seuraavaksi pitäisi tehdä sitten vielä avattaviakin versioita.





Ai että mä oon odottanut, että pääsen tekemään näistä helmistä korua. Oon säästellyt niitä tämän kuun väripostaukseen. Ne ovat ihan peruslasihelmiä valkoisella roiskekuviolla, mutta tuo helmen väri on niin herkullinen! Se on hohtava limenvihreä, lähes keltainen ja todellakin minun näköiseni vihreän sävy. Valitettavasti tuo hohtavuus aiheuttaa ongelmia siinä vaiheessa, kun helmiä pitää kuvata... Kaulakorun malliksi valitsin saman, jota oon käyttänyt ennenkin muutamassa korussa.





Tätä korua en ehkä luokittelisi keväiseksi, mutta vihreää siinä on joka tapauksessa. Löysin Korukoukussa-Riikalta saamastani sydänpussista kaksi ihanaa, mintunvihreää sydäntä. Vaaleanvihreitäkin sydämiä oli, useampikin, mutta ne saivat jäädä odottamaan jotain tulevaa projektia. Mintunvihreä on erityisen lähellä sydäntäni juuri nyt!

Kaulakoru lähti liikkeelle siis sydämistä ja niiden rinnalle silmukoin syvän vihreitä marmorihelmiä. Jos minttusydämiä olisi ollut vielä kolmaskin, se olisi varmaan päätynyt tuohon killuttimen paikalle, mutta nyt siihen valikoitui yksinäinen, vaaleanpunainen lasisydän. Ehkä jopa parempi niin?






Ihanat, jemmatut hopeafoliotynnyrit pääsivät vihdoin koruksi. Nämä olivat rakkautta ensisilmäyksellä, mutta olivatkin sitten jotenkin vaikeita. Ehkä ne ovat vähän liian isoja ja hankalan muotoisiakin, minulle siis. Mutta viimein keksin, miten niitä käytän; niistähän syntyi pirtsakka rannekoru.


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Pitääkö vääntää metallilangasta?


Tilaustöitä on luvassa tässäkin postauksessa ja tällä kertaa ne ovat lankailuja. Nämä ovat valmistuneet jo tammi-helmikuussa, kaikki samalle tilaajalle. Joukossa on sekä ympäri- että läpilangoitettuja helmiä.










Kaikki nämä helmet (ja strassirondellit) saapuivat tilaajalta minulle ja lähetin ne sitten langoituksen jälkeen takaisin. Joskus helmistä on vähän vaikea luopua, niin ihania langoitettavia välillä tupsahtaa postilaatikkoon. Nuo viimeisen kuvan pinkit lasihelmet on muuten aikas muhkeita, kooltaan 16mm.






Näissä langoituksissa on sitten helmiä omista varastoistani; perusmustaa ja -ruskeaa sekä vähän pirteämpiä yksilöitä. Tällä hetkellä työstän toista, vähän pienempää lankahelmitilausta ja sekin tullee näytille jossain vaiheessa. Ensi kerralla on kuitenkin jälleen värihaastepostauksen vuoro!