sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Pientä jouluista


Jouluilu alkaa nyt virallisesti tässäkin blogissa ja vielä ennen joulukalenteria ajattelin paukauttaa pari jouluista avaimenperää/laukkukorua näytille. Näitä olisi enemmänkin, mutta katastrofi tuhosi yhden massariipuksen ja eBaysta tilaamani jouluiset metalliriipukset eivät ole vielä saapuneet. Pitihän jättää taas viime tinkaan niidenkin tilaaminen...




Olisin halunnut tehdä jouluisen massapöllön, mutta tuolla omalla pöllömallillani se ei oikein onnistu, kun tonttulakille ei ole paikkaa pullottavien silmien takia. Ehkä pöllöstä olisi saanut jouluisen toisellakin tapaa, mutta jääköön se ensi vuoden ongelmaksi. Massakissa tonttulakkeineen on aika hurmaava myös, vai mitä?





Johan oli taas sellainen vänkyrä tämä paketti etten oikein tiennyt, mistä kulmasta siitä olisi saanut hyvän kuvan. Kuvatessa oli niin hämärääkin, etten tainnut saada paketin väriä taltioitua kovin hyvin - se on siis violetti. Nauhat tein uudesta lempparistani, mintunvihreästä.

Mulle sattui joulujuttuja paistaessa aikamoinen moka ja sen vuoksi joulumassailut jäivät nyt vähäisemmiksi kuin oli tarkoitus. Vielä ehdin tosin askarrella jotain tilalle ja jouluisia korvakoruja on kyllä syntynyt ihan mukava määrä siltikin. Mokailusta postailen enemmän ensi vuoden puolella, kunhan saadaan joulukalenteri käytyä läpi. Ensimmäinen luukku aukeaakin ihan pian.


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Turning Japanese


Tampereen käsityömessuja vietetiin menneenä viikonloppuna. Messujen korutarviketarjonta tuntui jo viime vuonna olevan niin köyhä, että päätin jättää tänä vuonna messuilun välistä. Kankaat ja langat ovat ihanaa silmänkarkkia, mutta kun en osaa niistä mitään tehdä, en niitä myöskään osta ja isoissa halleissa haahuilu muutaman korutarvikekojun vuoksi tuntuu vähän hölmöltä. Viime vuonna huomasin ahdistuvani myös väenpaljoudesta.

Kuka muistaa vielä jokunen vuosi sitten Tampereen kässämessujen yhteydessä järjestetyt Kivi ja Koru -messut? Itse muistelen niitä vieläkin lämmöllä. Silloin sai rauhassa kiertää sitä Pirkkahallin piskuista D-hallia, jonne kaikki (tai ainakin suurin osa) korutarvikkeita ja helmiä myyvät kojut oli asetettu kätevästi vieri viereen. Vaikka myyntipisteitä oli aika maltillisesti, vietin hallissa hyvän tovin ja saalis oli mitä mahtavin. Sen sijaan viime vuoden messuostot jäivät kovin pieniksi. Osaltaan se oli kyllä oma vikani, kun en tajunnut merkata etukäteen kartalle, mistä suosikkikojuni löytyvät. Se olisi tehostanut shoppailua huomattavasti.

Itse olen siis käynyt messuilla nimenomaan ostamassa materiaaleja. Messuilusta pitää kuitenkin maksaa lippu ja matkakulut, joten miksipä ei käyttäisi tilaisuutta hyväksi täydentämällä materiaalivarastoja ihan kunnolla. Moni liike houkuttelee asiakkaita myös erityisillä messutarjouksilla ja alelaareilla, mikä ainakin muhun tehoaa - tietenkin mikäli tarjoustuotteille tulee oikeasti käyttöä. Noita Kivi ja Koru -messuja järjestetään kyllä vieläkin (ainakin) Lahdessa, mutta niin pitkää matkaa en oo valmis messujen takia matkustamaan.

Täytyy myöntää, että vaikka messujen väliin jättäminen ei suuremmin harmita, kyllähän se vähän kirpaisee katsella messuilla käyneiden herkullisia kuvia. Sain jälkikäteen tietää, että myös Taikalandia osallistui messuille ja heidän pöydässään olisin kyllä mielelläni poikennut. Olen ostanut Taikalandian Facebook-sivujen kautta muun muassa ihania, kissan muotoisia puunappeja ja nämä söpöt geishariipukset, joista tein lyhyitä kaulakoruja. Jottei tämä merkintä jäisi pelkäksi avautumiseksi, katselkaapa korukuvia tässä välissä.





Nämä riipukset on kuin tehty mulle - sööttejä ja värikkäitä. Ensimmäisen kuvan riipukset ovat muovia ja tuo hieman erilainen puuta, koska pitihän mun saada yksi violettikin japanitar! Söötistä ja värikkäästä puheen ollen, tilasin jo useampi kuukausi sitten näitä ihania korukortteja. Oikeastaan ne ovat käyntikortteja, mutta käyvät esimerkiksi kauniista korvakorupohjista, kunhan tekee itse reiät korvisten ripustamista varten.




Ensin olin pitkään sitä mieltä, että korttien pitäisi olla hillityn näköisiä - vaaleasävyisiä tai vaikkapa mustavalkoisia. Viime hetkellä muutin kuitenkin mieleni ja kyllä nämä ovat mun mielestä ihania ja paljon enemmän mun tyylisiä kuin vaaleat olisi olleet. Tuntuu, että nykyään kaiken pitäisi olla valkoista, beigeä tai harmaata. Se on sitten jo uskaliasta, jos niiden kanssa käyttää jotain haaleaa pastellin sävyä - tai apua, vaikka mustaa! Minne katosivat värit?


perjantai 18. marraskuuta 2016

Korufriikin joulukalenteri


Mulla oli joskus tapana tehdä yhdelle ystävälleni aina joululahjaksi iso kasa korvakoruja. Korvikset laitoin sitten pikkuiseen muovilokerikkoon, jonka kannen vielä koristelin nätiksi. Yhteydenpito ystävän kanssa päättyi, enkä ole korvislokerikkojakaan askarrellut pariin vuoteen. Tänä vuonna keksin yks kaks kokeilla elämäni (muistaakseni) ensimmäistä omatekoista joulukalenteria. Sen täytteeksi olisi kiva laittaa koruja ja koska en tunne ketään yhtä korufriikkiä kuin äitini, tämä menee hänen seinälleen. Sisällön suhteen päädyin pelkkiin korvakoruihin.






En tullut edes ajatelleeksi mitään muita ratkaisuja, vaan aloin heti miettiä perinteistä tulitikkuaskikalenteria. Tausta mietitytti kovasti, kunnes löysin varastosta vanhan sisustustaulun. Tuo upean uniikki halpakauppalöytö on kymmenisen vuotta vanha ja taisi viihtyä seinällä jopa pari kuukautta oston jälkeen. Mainiota kierrätysmateriaalia siis! Tulitikkuaskeja en ollut tajunnut jemmata, joten ne piti ostaa varta vasten, mikä johti sitten alimman kuvan havainnollistamaan ''ongelmaan''. Nyt on tikkuja muutamaksi vuodeksi, ellen sitten askartele niistäkin jotain mahtavaa.

Askien kaunistukseksi valitsin hiutalekuvioista lahjapaperia. On niin tyypillistä mulle, että huomasin vasta leikattuani kaikkiin askeihin sopivan kokoiset palat, että tuo lahjapaperi on liian ohutta; tikkuaskin kuvat ja varsinkin tekstit näkyivät rumasti läpi. Jouduin sitten sivelemään askeihin pohjamaalin ennen paperin liimaamista. Numerot kirjoitin askeihin mustalla tussilla.





Sisustustaulu sai pintaansa kullan väristä spraymaalia. Itse oon tumpelo suihkija, joka saa aina aikaan rumia valumia, joten isoveikka riensi apuun. Veli siirsi myös kannakkeet taulun pitkältä sivulta kapealle niin, että nyt kalenterin saa ripustettua pystysuunnassa. Kohdistin tikkuaskit puurimojen avulla tasaisesti ja kiinnitin ne tauluun askarteluliimalla, jolla ne tuntuvat pysyvän (yllättävän) hyvin paikoillaan.

Kuvasin valmiin kalenterin teille nyt ilman laatikoita, sillä laitan ne paikoilleen samalla, kun täytän kalenteria eli kun valitsen, mitkä korvakorut pääsevät mihinkin luukkuun. Melkein kaikki korvisparit ovatkin jo valmiina odottamassa. Ai niin, tekin pääsette kanssani availemaan kalenterin luukkuja koko joulukuun ajan!

Ihanaa joulun odotusta. ♥


keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Heijastuksia


Ulkona pukkaa pimeää ja niinpä heijastinkausi pääsee taas alkamaan. Erilaisia heijastimia on nykyään valtavasti ja on ihme, ellei niistä löydy sopivaa ihan jokaiselle halukkaalle. Kaupoista saa todella kauniita, ripustettavia heijastimia kaikista muista heijastintuotteista puhumattakaan. Löytyy liivejä ja muita vaatteita, asusteita kuten laukkuja, perinteisiä nauhoja... jopa vaatteisiin suihkutettavia heijastinsuihkeita on saatavilla. Persoonallisia, käsityönä tehtyjä heijastimia löytyy myös melkein laidasta laitaan. Jos valmiista tuotteista ei sitten kuitenkaan löydy mieleistä, yksi vaihtoehto on tietenkin askarrella heijastimet itse.






Sudenkorentoheijastimet jäivät mun osalta viime vuonna niin vähälle teolle, että päätin tänä vuonna näpertää muutaman lisäkorennon. Kaksi ensimmäistä menivät myyntiin ja tuon viimeisen tein oman takkini koristukseksi. Oon huomannut, että nuo mun korentojen siivet on pyöreämpiä kuin muiden koruilijoiden tekemät. Ne on ehkä enemmän perhosmaiset, mutta pidän niistä noin.




Ohuesta heijastinnauhasta tehdyt tupsut taitavat olla tänä vuonna hyvinkin pop, niin paljon niitä on tullut viime aikoina vastaan netissä ja lehtien sivuilla. Pitihän munkin sitten kokeilla! Hapsun tekoon on ainakin kaksi tapaa; valmiin nauhan käyttö ja kankaan ''hapsutus'' itse, saksimalla. Mä en uskonut kykyihini leikata suoraan (edes viivaa pitkin) joten käytin valmista, hyvin ohutta nauhaa. Ei ollut sekään ihan niin yksinkertaista kuin luulin, koska nauha oli ihan säkkärää ja pätkät oli pakko silittää ennen korun tekoa, sillä muuten ne olisi sojottaneet joka suuntaan. Hyvin simppeleitä näistä lopulta tuli, vaikka mulla oli aluksi tarkoituksena ripustaa tupsun kylkeen muutama helmi.




Halusin tänä vuonna kehittää myös jotain ihan omaa heijastinrintamalla. Oon katsellut kateellisena toisten ompelemia kaunokaisia, varsinkin kettuja ja pöllöjä. Itse kun en koskaan kehittynyt mihinkään ompelutaitojeni suhteen. Jotain helppotekoista piti siis keksiä ja jostain päähäni pälkähti heijastinkangasrusetti. Tämä rusetti tarvitsi tietenkin seurakseen jotain värikästä, onneksi siis olin juuri ostanut ihania, puisia karkkipöllösiä.






Viuh ja vauh, rusettipöllöheijastinkavalkadi valmistui. Ja jos ne ei jonkun mielestä ole nättejä, niin ovatpa ainakin täysin omasta päästäni. Eihän näistä pikkuisista koruista yksinään ole tietenkään pimeää taltuttamaan, mutta muiden heijastintuotteiden kaveriksi ne sopivat oikein passelisti.


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Mä elukoita muovailen


Korupajani on muistuttanut viime aikoina enemmänkin eläintarhaa. Koruilijatoveri on pyytänyt pariin otteeseen mua tekemään massaeläinriipuksia, joten niitä tässä on sitten pyöritelty. Ja pyöritellään jatkossakin; kolmas tilaus nimittäin saapui juuri. Elukoita on ihana muovailla, mutta myönnän tuntevani pientä harmitusta siitä, että se palkitsevin osuus jää kokematta - eli se, kun massahahmosta saa tehdä valmiin korun. Melkein yhtä ihanaa on kyllä nähdä, mitä joku toinen keksii noista sitten tehdä. Koruilijatoveri askartelee elukoistaan muun muassa syötävän sööttejä heijastinkoruja!









Ensimmäisessä tilauksessa oli mukana jos jonkinlaista eläintä pöllöistä siileihin. Kettusen tein ylimääräisenä ja jännityksellä laitoin sen matkaan, kun se on ensimmäinen laatuaan enkä tiennyt, kelpaako se. Itseäni jäi vielä mietityttämään ainakin ketun koko (siitä tuli melko iso) ja valkoisten poskilaikkujen sijainti. Hienosäätöä, hienosäätöä.





Toinen tilaus sisälsikin sitten vain siivekkäitä ja viiksekkäitä, eli pöllö&kisu -kombon. Värien suhteen sain vapaat kädet, kuten ensimmäisenkin tilauksen kanssa, joten pyrin käyttämään massavärejä mahdollisimman laajasti. Yhdestä kisusta tuli hiekan värinen ja jäin miettimään, sopisiko hiekkaväri pöllölle siiviksi.




Kokeiluista puheen ollen, testasin taannoin myös pyöreäpäistä kettumallia. En ollut kovin vakuuttunut lopputuloksesta, mutta tulipahan kokeiltua ja kettuset pääsivät kaikesta huolimatta korvakoruiksi. Eihän niitä pikkuisia raaskinut hukkaankaan heittää.





Muiden massailujen siivellä päätin vihdoin tehdä itselleni ne kisukorvikset, joista aina kissoja pyöritellessäni haaveilen. Ajattelin, että äkkiäkös mä ne pyöräytän eikä se niin kamalan tarkkaakaan oo, kun tulevat itselle. Olin jo tehnyt tilaustyöhahmot ja keskittymiskyky ei ollut enää siinä vaiheessa kovin hyvä. No, sen hosumisen tuloksena oli sitten se, että toisesta kissasta tuli ihan vänkyrä. Pienet erot ei olisi kissojen välillä haitanneet, kunhan molemmat olisi kuitenkin onnistuneet muuten.

Tämä pikkukisu saa nyt päätyä johonkin muuhun työhön ihan yksinään ja korvakoruja pitää kokeilla toiste uudestaan, paremmalla ajalla. Joitain muutoksiakin pitää tehdä, korvat on ainakin vähän liian isot noin pienelle päälle. Kakkoskuvassa tuo oma kissa on tilaustyökisun kainalossa, jotta niiden välinen kokoero käy ilmi. Omista kisuleista tuli suurinpiirtein saman kokoiset kuin nuo pyöreät ketut, siis korvakoruihin oikein passelin kokoiset.

Joulukäsitöitä alkaa jo kovasti näkyä joka paikassa ja pikku hiljaa alkaa itseäkin tässä ahdistaa, kun ''pitäisi'' tehdä jotain jouluista. Joulukortteja en ajatellut tänä vuonna tehdä itse, joten sen ajan voikin käyttää jouluisiin koruiluihin. Ehkä keksin jotain kivaa, jouluista massailtavaa!