Vaikka omat hyllyni ovat pullollaan koruja, niin notkuvat myös äitini hyllyt - tai oikeastaan laatikoston laatikot. Ja seinä. Ja korutelineet. Taitaa osa olla vitriinissäkin. Varsinkin koruilun alkuaikoina tein paljon koruja äidille, kuten muillekin sukulaisille ja ystäville. Itse en koruja käytä, enkä ennen tiennyt, missä niitä voisi myydä. Myöhemmin olen sitten päivittänyt noita vanhoja, alkuaikojen koruja, jotka eivät teknisesti kovin kummoisia olleet. Katselen aina kateellisena aloittelevien koruilijoiden töitä, jotka ovat ihan mahdottoman kauniita. Toiset tuntuvat olevan (koru)seppiä jo syntyessään, kun taas omat ensimmäiset kokeiluni olivat suoraan sanottuna kaameita.
Nykyään teen koruja läheisille enimmäkseen merkkipäivinä ja tilauksesta, mutta silloin tällöin myös ihan muuten vaan. Nyt sain taas ihan oikean syyn koruiluun, kun äidillä on tänään synttärit. Hänen lempivärinsä on vihreä, mutta oikeastaan mikä tahansa väri käy. Vihreitä koruja oon tehnyt äidille jo niin paljon, että nyt päädyin vaihtamaan värimaisemaa. Tämän kertaisista koruista tuli kaikista enemmän tai vähemmän sinisiä.
Äiti pitää enkeleistä ja keräilee kaikenlaista aiheeseen liittyvää, kuten posliini- ja lasifiguriineja. Oon tehnyt hänelle paljon enkeliaiheisia koruja, mutta niitä ei ilmeisesti voi olla koskaan liikaa - tämä on siis tilauskoru. Äiti oli ostanut siipiriipuksen ja pätkän verkkoputkea (jota myös krinoliiniputkeksi kutsutaan) ja niiden loihtiminen koruksi jäi minun hommakseni.
Ensin ajattelin pujottaa putken päälle ihan vaan muutaman hiushelmen riipuksen molemmin puolin ja jättää näin korun ihan superkevyeksi. Sitten hukkasin hiushelmet, joita koruun oli tarkoitus tulla, joten oli keksittävä b-suunnitelma. Ehkä hajamielisyyteni oli tällä kertaa vain hyvästä, sillä päätin kokeilla, miltä helmiäislasihelmillä täytetty putki näyttää - ja itse ainakin tykästyin lopputulokseen. Korusta tuli tosin hyvin jäykkä, kun helmille ei voinut jättää yhtään liikkumavaraa tai putkeen olisi syntynyt ruma kolo.
Innostuin taas kerran uudesta materiaalista, eli tuosta putkesta! Onneksi sitä jäi vielä jonkin verran jatkokokeiluja varten. Jos oikein toden teolla innostun putkihommiin, tilaan kyllä jotain enemmän itseni näköistä putkea - räväkämmän sävyistä ja mieluiten yksiväristä. Paikallisesta askartelu- liikkeestä löytyy vain pastellisävyjä. Tuosta hopearaidasta en erityisemmin pidä, mutta toisaalta sen saa helposti ''nypittyä'' pois.
Tämän kaulakorun helmet, eli petroolin ja ruskean sävyiset särölasihelmet, sain Pirjolta, kuten myös tuon kauniin, avattavan riipuksen. Riipuksessa parasta on paitsi upea ulkonäkö myös monikäyttöisyys. Metallista tekstiosaa voi käyttää joko oikein päin (MOM), väärin päin (WOW) tai jättää kokonaan pois. Myös kuvan (tai tällä kertaa kuviopaperin - mä vaan niin tykkään tuosta käsintehdystä paperista, jota oon ennenkin tunkenut minne milloinkin) voi halutessaan vaihtaa.
Tämäkin koru on tavallaan tilaustyö. Puinen riipus roikkui koristeena äidin saamassa joululahjassa ja siitähän piti tietenkin saada koru! Oon tehnyt vuosien varrella äidille koruja milloin mistäkin - jääkaappimagneeteista, pienistä leluista, mittalusikoista... voin sanoa, että mikään pyyntö ei enää ihmetytä. Riipuksen kaveriksi pääsi Preciosan tumman turkooseja/ petroolinsinisiä puuhelmiä vahattuun puuvillanaruun. Lukitusosan askartelin hopeoidusta kuparilangasta.
Äiti tykkäsi taannoin tekemästäni
ragdoll-avainkorusta ja varsinkin tästä yksinäisestä kisuliinista, joka oli prototyyppi niille koruun päässeille. Itse asiassa tämä taisi olla kolmas versio kissasta ja tämän jälkeen päädyttiin asiakkaan kanssa siihen lopulliseen versioon. En malttanut kisua hävittää, vaan paistoin sen ja nyt se pääsi ketjuun - ja kohta ehkä äidin kaulalle.
Tänään on tietenkin paitsi äidin syntymäpäivä myös kansainvälinen naistenpäivä - joten onnea meille kaikille muille naikkosille myös! ♥
