tiistai 8. maaliskuuta 2016

Äidille


Vaikka omat hyllyni ovat pullollaan koruja, niin notkuvat myös äitini hyllyt - tai oikeastaan laatikoston laatikot. Ja seinä. Ja korutelineet. Taitaa osa olla vitriinissäkin. Varsinkin koruilun alkuaikoina tein paljon koruja äidille, kuten muillekin sukulaisille ja ystäville. Itse en koruja käytä, enkä ennen tiennyt, missä niitä voisi myydä. Myöhemmin olen sitten päivittänyt noita vanhoja, alkuaikojen koruja, jotka eivät teknisesti kovin kummoisia olleet. Katselen aina kateellisena aloittelevien koruilijoiden töitä, jotka ovat ihan mahdottoman kauniita. Toiset tuntuvat olevan (koru)seppiä jo syntyessään, kun taas omat ensimmäiset kokeiluni olivat suoraan sanottuna kaameita.

Nykyään teen koruja läheisille enimmäkseen merkkipäivinä ja tilauksesta, mutta silloin tällöin myös ihan muuten vaan. Nyt sain taas ihan oikean syyn koruiluun, kun äidillä on tänään synttärit. Hänen lempivärinsä on vihreä, mutta oikeastaan mikä tahansa väri käy. Vihreitä koruja oon tehnyt äidille jo niin paljon, että nyt päädyin vaihtamaan värimaisemaa. Tämän kertaisista koruista tuli kaikista enemmän tai vähemmän sinisiä.





Äiti pitää enkeleistä ja keräilee kaikenlaista aiheeseen liittyvää, kuten posliini- ja lasifiguriineja. Oon tehnyt hänelle paljon enkeliaiheisia koruja, mutta niitä ei ilmeisesti voi olla koskaan liikaa - tämä on siis tilauskoru. Äiti oli ostanut siipiriipuksen ja pätkän verkkoputkea (jota myös krinoliiniputkeksi kutsutaan) ja niiden loihtiminen koruksi jäi minun hommakseni.

Ensin ajattelin pujottaa putken päälle ihan vaan muutaman hiushelmen riipuksen molemmin puolin ja jättää näin korun ihan superkevyeksi. Sitten hukkasin hiushelmet, joita koruun oli tarkoitus tulla, joten oli keksittävä b-suunnitelma. Ehkä hajamielisyyteni oli tällä kertaa vain hyvästä, sillä päätin kokeilla, miltä helmiäislasihelmillä täytetty putki näyttää - ja itse ainakin tykästyin lopputulokseen. Korusta tuli tosin hyvin jäykkä, kun helmille ei voinut jättää yhtään liikkumavaraa tai putkeen olisi syntynyt ruma kolo.

Innostuin taas kerran uudesta materiaalista, eli tuosta putkesta! Onneksi sitä jäi vielä jonkin verran jatkokokeiluja varten. Jos oikein toden teolla innostun putkihommiin, tilaan kyllä jotain enemmän itseni näköistä putkea - räväkämmän sävyistä ja mieluiten yksiväristä. Paikallisesta askartelu- liikkeestä löytyy vain pastellisävyjä. Tuosta hopearaidasta en erityisemmin pidä, mutta toisaalta sen saa helposti ''nypittyä'' pois.







Tämän kaulakorun helmet, eli petroolin ja ruskean sävyiset särölasihelmet, sain Pirjolta, kuten myös tuon kauniin, avattavan riipuksen. Riipuksessa parasta on paitsi upea ulkonäkö myös monikäyttöisyys. Metallista tekstiosaa voi käyttää joko oikein päin (MOM), väärin päin (WOW) tai jättää kokonaan pois. Myös kuvan (tai tällä kertaa kuviopaperin - mä vaan niin tykkään tuosta käsintehdystä paperista, jota oon ennenkin tunkenut minne milloinkin) voi halutessaan vaihtaa.




Tämäkin koru on tavallaan tilaustyö. Puinen riipus roikkui koristeena äidin saamassa joululahjassa ja siitähän piti tietenkin saada koru! Oon tehnyt vuosien varrella äidille koruja milloin mistäkin - jääkaappimagneeteista, pienistä leluista, mittalusikoista... voin sanoa, että mikään pyyntö ei enää ihmetytä. Riipuksen kaveriksi pääsi Preciosan tumman turkooseja/ petroolinsinisiä puuhelmiä vahattuun puuvillanaruun. Lukitusosan askartelin hopeoidusta kuparilangasta.




Äiti tykkäsi taannoin tekemästäni ragdoll-avainkorusta ja varsinkin tästä yksinäisestä kisuliinista, joka oli prototyyppi niille koruun päässeille. Itse asiassa tämä taisi olla kolmas versio kissasta ja tämän jälkeen päädyttiin asiakkaan kanssa siihen lopulliseen versioon. En malttanut kisua hävittää, vaan paistoin sen ja nyt se pääsi ketjuun - ja kohta ehkä äidin kaulalle.

Tänään on tietenkin paitsi äidin syntymäpäivä myös kansainvälinen naistenpäivä - joten onnea meille kaikille muille naikkosille myös! ♥


torstai 3. maaliskuuta 2016

Kivistää


Onko teilläkin NERIK-tarpeita tai jopa kokonaisia NERIK-laatikoita?  Kirjainyhdistelmä tulee sanoista Näitä En Raski Ikinä Käyttää - sen alkuperää en tunne, mutta jostain se on minunkin sanavarastooni tarttunut.

Mun pahimpia (tai parhaimpia) NERIK-hamstrauskohteita ovat kivihelmet. Usein tiedän jo ostaessa, että tulen jemmaamaan helmiä jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Tuntuukin hassulta ostaa helmiä ihan vaan silmäniloksi, mutta ainahan naiset on keränneet ympärilleen kauniita asioita katseltaviksi.




Toissa viikolla päätin ryhdistäytyä ja päästää osan noista kauniista helmistä ihmisten ilmoille. Jos ei muuta, ajattelin, niin ainakin teen tilaa uusille kivihelmille. Kuten kuvasta näkyy, olen värikkäiden kivihelmien (kuten vaikkapa värjätty akaatti) ystävä, mutta viime aikoina olen alkanut kaivata myös vähän rouheamman ja luonnollisemman näköistä kiveä. Tämän projektin jälkeen lokerikossa olisi vähän jo tilaa mahdollisille uusille hankinnoille.





Violetti on ehdoton lempivärini, joten ei ollut vaikea päättää, mitä helmiä käytän ensimmäiseksi. Käsittelyyn pääsivät siis violetinsävyiset raita-akaatit. Yhdistin niihin hopeoitua kuparilankaa ja kauniita korulinkkejä, joita olin myös jonkin aikaa jemmaillut täydellistä projektia odotellen. Riipukseksi laitoin ametistipalkin, joka sopii mielestäni kivasti akaateihin. Tästä lyhyestä kaulakorusta tuli aika lailla saman näköinen kuin muuan musiikin inspiroima koru.





Seuraavaksi tyhjensin hematiittilokeron koruilualustalle ja mietin, mitä noista helmistä saisi aikaan. Joukossa oli helmiä, jotka ovat viruneet laatikossa monen monta vuotta - raukkaparat. Esimerkiksi nuo tähden muotoiset helmet ovat tulleet ihan ensimmäisten helmitilausteni joukossa alkuvuodesta 2010. Aika vanhoja nuo muutkin muodot ovat, kun en edes muista, milloin olisin viimeksi ostanut hematiittia.

Jotenkin musta tuntui, että kultaväri olisi paras kaveri helmille ja siitä se ajatus sitten lähti. Tästäkin kaulakorusta tuli lyhyt (tai lyhyehkö, mikä nyt kenenkin mielestä on lyhyt tai pitkä) ja lukituksen laitoin etupuolelle kissan muotoisen, Pirjolta saadun hematiittiriipuksen kera.




Merenvihreitä säröakaateita oli paljon, sillä hankin niitä taannoin ajatuksella ''ostin kun halvalla sain''. No, sitä sain, mistä maksoin - helmien joukossa oli hirveän paljon huonoja yksilöitä. Onneksi hyviäkin löytyi sentään niin paljon, että sain tehtyä tämän korusetin.

Nuo hopeoidut, strassikoristeiset magneettilukot ovat nekin sellaisia, joita olin säästellyt, kunnes keksin niille täydellisen kumppanin. Hohtava hopea tuntuu imartelevan huurteista akaattia ja tekevän helmistä vielä kauniimpia. Myös korvakorujen koukut ovat hopeoidut.




Halusin tehdä myös yhden rannekorun, johon tulisi hopeoitua metallia (ja kuparilankaa) sekä jotain luonnollisen/ neutraalin sävyistä kiveä. En osannut päättää, käytänkö koruun akaattia vai jaspista, joten laitoin sitten molempia. Rakastuin tuohon riipukseen ja harmittaa, että tilasin niitä viimeksi vain kaksi. Pitänee napata niitä vielä uudemman kerran ostoskoriin...





Viimeiseen koruun iskin kiinni metallilangan kautta - pronssia oli saatava valikoimaan myös. Ruusukvartsi on yksi lempikivistäni ja mulle taisikin tulla eroahdistus korua tehdessä, kun yhdistin koruun myös aventuriinikvartsia. Näin sain siis ruusukvartsia kulumaan vähemmän. Jälkikäteen ajateltuna pelkkä ruusukvartsi olisi kuitenkin voinut toimia paremmin.

Koska muut kaulakorut ovat lyhyitä, tein tästä niin pitkän, ettei se tarvitse lukkoa. Vaaleanpunainen strassi riipuksen keskustassa on kuin kirsikka kakun päällä. Viime viikolla tein parisataa langoitusta yhdelle asiakkaalle, enimmäkseen vaaleanpunaisiin helmiin. Tällä hetkellä tuntuukin, etten halua nähdä enää yhtään vaaleanpunaista helmeä...

Katselin edellisen merkinnän päivämäärää ja kauhistuin taas, miten pitkä aika on ehtinyt kulua. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että kirjoittelen mieluummin vähän pidemmin ja harvemmin kuin päivitän useammin niin, että esittelen vain yhden tai kaksi korua kerrallaan. Pidän myös siitä, että saman postauksen koruilla on jokin yhteinen teema.