sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Mahan täydeltä


Ihania tilauksia saapui taas jokin aika sitten; pääsin massailemaan pienen kasan herkkuja! Itselleni oonkin jo tehnyt paljon esimerkiksi macaroneja, mutta vielä intoa piisaa. Kiva siis päästä herkuttelemaan tilaustöidenkin muodossa.





Fimoilin muutaman macaronin näppärälle asiakkaalle, joka halusi itse koota niistä kaulakorun. Macaronit olivat valitettavasti lopulta vähän liian muhkeita, joten ne päätyivätkin asiakkaan tyttären leikkeihin. Teinkin tilalle sitten pienempiä yksilöitä, jotka ilmestynevät blogiin kohtapuoliin. Kuvassa macaronien reiät eivät näytä olevan lainkaan keskellä, mutta se johtuu luultavasti vain kuvakulmasta.




Tämä karkkikasa lähti asiakkaalle, joka myös jalosti herkut itse eteenpäin. Näistä tuli koristeita hänen häidensä karkkibuffetiin. Vaahtiskapussit päätyivät valkokuvakehystä koristamaan ja muihin herkkuihin tuli reikä ripustamista varten. Pikkulakut olivatkin jo valmiina, sillä ne jäivät yli lakupallosta.






lauantai 29. syyskuuta 2018

Syksyn satoa




Kaunein vuodenaika on täällä taas ja ihanasta ruskasta ei voi olla ammentamatta koruihinkin. Tämä sama pakkomielle pukkaa päälle joka syksy ja tänä vuonna ruskailut syntyivät tietenkin enimmäkseen Fimosta.





Voihan macaron, näitä ei vaan voi olla koskaan liikaa. Itse en oo ainakaan vielä lähellekään kyllästynyt tekemään tai katselemaan macaroneja. Tekniikoissakin riittää vielä hiomista. Tällä kertaa puin leivokset syksyn väreihin ja kokeilin täytteeseenkin ensimmäistä kertaa jotain muuta kuin valkoista. Tuplaruskeasta pikkumacaronista tuli mun mielestä herkullisen suklaisen näköinen. Keltaoranssi macaronrimpsu pääsi äidin uuteen lompakkoon roikkumaan.







Tässä on nyt se rannekoru, jonka mainitsin jossain aiemmassa postauksessa. Silloin sivusin Skinner blend -tekniikkaa, jota olen siis mukaillut noita lehtiä tehdessä. Oikeassa Skinnerissä ilmeisesti käytetään nimenomaan kolmion muotoisia värialueita, kun taas itse oon kokeillut toistaiseksi tasaisten pötkylöiden sekoittamista. Ihanaa liukuväripintaa tuntuu syntyvän ihan molemmin tavoin, vaikka omalla (=laiskalla) tyylilläni eri värien rajat jäävät joskus hieman liian terävästi näkyviin. Tein parista ylimääräisestä, punaisesta lehtiriipuksesta vielä korvikset.








Äiti tilasi itselleen simppelin, syksyisen puuhelmikorun ja ruskan sävyiset lehtikorvikset, joissa oranssi saisi olla pääosassa. Lehtikorvisten idean äiti löysi sannArtin nettikaupasta. Käytin lehtiin silikonimuottia, joka ei ollut kovin yhteistyöhaluinen, mutta kai niistä lopulta ihan kivat tuli. Sekamassaa jäi vielä vähän jäljelle ja käytinkin sen heti simppeliin riipukseen, jonka ripustin samettinaruun kaulakoruksi.


sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Vuodenaikahaaste: syksy


Rusettiarvonta on nyt päättynyt, kiitos kaikille osallistuneille ja onnea voittajille! Tulokset voi käydä kurkkaamassa arvonnan kommenttiosiosta. Valkoinen rusettikoru oli ihan ylivoimainen suosikki, mutta onneksi vihreällekin löytyi omat kannattajansa. Seuraava arvonta pärähtää käyntiin tammikuussa, saatte jäädä arvailemaan mikä mahtaakaan olla juhlan syy silloin..




Mutta mikäs se täällä möllöttää! Sehän on tietysti syyskakku ja homman nimi on Pipo-otuksen vuodenaikahaaste. En tiedä kiinnostaako ketään näiden kakkujen katselu, mutta ai että kun näitä on kiva tehdä. Etenkin koristelu on vaan niin hauskaa!





Valitsin kaksikerroksisen syyskakun päälle suklaan makuista sokerimassaa (=tummanruskeaa Fimoa) ja reunuksia varten sekoitin ihan omaa, murrettua punaista. Koristeita olisi voinut keksiä vaikka millä mitalla ja teki mieli tunkea kaikki samaan kakkuun, mutta oli pakko vähän yrittää rajata. Ylempään kerrokseen jäi sitten muutama sieni, jotka putkahtavat sammalpeitteestä ja toisella tasolla on lehtiä ruskan sävyissä sekä tietenkin mustikoita. En ajatellut taaskaan koristeiden keskinäisiä kokosuhteita, joten nuo mustikat näyttävät aika jättikokoisilta. No mutta, kukapa ei haluaisi maistaa jättimustikkaa!





En taaskaan malttanut olla tekemättä ruskakoruja, joten niistä lisää ensi kerralla.


perjantai 14. syyskuuta 2018

Head all full of rainbows


Ai että miten kivoja tilaustöitä pääsin taas näpräämään; söpöjä ja värikkäitä, vähän haastaviakin mutta ihania yhtä kaikki. Nämä olivat myös hauskoja kuvattavia!




Koruilijatoveri tiedusteli, onko mahdollista saada Fimosta tehtyjä sydänriipuksia sateenkaaren väreissä. Tarjosin malliksi kuvaa edellisen postauksen sydänkorviksista ja ne olivatkin juuri hyvä lähtökohta. Kävin tuumasta toimeen, vaikka vähän jännitti taas mihin olin lupautunut - olin vasta aloitellut raitailun parissa enkä esimerkiksi tiennyt, miten paljon raitamattoa pitäisi tehdä jotta siitä tulisi tilatut 20 sydäntä. Raidat eivät aina halua olla niin kovin tasaisiakaan, varsinkaan takapuolelta.








Musta näistä tuli lopulta sitten tosi kivoja. Sydämiä taisi tulla ainakin 30kpl yhteensä (hyvä niin, sillä sain taas poimia parhaat päältä tilaajalle) ja sain vielä muutaman tähdenkin matoista leikattua. Isommilla muoteilla leikattujen kuvioiden väliin jäi pieniä alueita, joista sai kivasti napattua vielä minisydämiä. Siltikin matosta jäi aika lailla hukkamassaa käteen, mutta olen saanut jo melkein kaiken siitä käytettyä vuodenaikahaasteen kakkuihin.

Osan jämäraidoituksesta (=epätasaiset osuudet) muutin liukuvärimatoiksi Skinner blend -tekniikkaa mukaillen. Näistä matoista sai leikattua tosi jännän näköisiä riipuksia, jotka esittelen myös joskus kunhan saan ne siistittyä ja ehkä jopa koruiksi asti. Samalla liukuväritekniikalla tein hiljattain yhden ruskakorun (sekin on vielä tuloillaan blogiin). Liukuvärjätty pinta näyttää aivan ihanalta, enkä tiedä miksen ole aiemmin moista kokeillut - ehkä kuvittelin sitäkin kamalan vaikeaksi. No sitä se ei todellakaan ole!





Sydänten tilaajalle lähti myös sateenkaaria. Mitään tarkempia ohjeita tai toiveita ei tullut, joten sain itse pähkäillä millaisia teen. Pastellipäissäni valitsin hempeitä sävyjä voimakkaiden värien sijaan ja mallista muotoutui hyvin yksinkertainen, helposti sarjatyönä toistettava.






Näitä tehdessä haaveilin taas kunnon pursottimesta, jolla saisi tehtyä helposti samanpaksuisia massapötköjä. Joululahjaksi saamaani Makin'sin pursotinta en voi suositella kenellekään. Sormin pitää siis pötkylät pyöritellä edelleen, vaikka se hidasta onkin - ja välillä pötköt eivät ole tasapaksuista nähneetkään. Niin sateenkaarien kuin sydäntenkin kanssa oli hauska leikkiä kuvatessa. Jo tekovaiheessa odotin innolla, että pääsen näitä kuvaamaan.

Vaihdoin muuten kommentti-ilmoitusten sähköpostiosoitetta ja nyt olen taas saanut ilmoituksia uusista kommenteista. Toivottavasti ne tulevat myös jatkossa.

Muistattehan osallistua rusettiarvontaan, voittajia jänskätään vielä noin viikon verran. ♥


torstai 6. syyskuuta 2018

Raitakausi




Ihasteltuani Instagramissa Sarin Satumaan ihania fimoiluja halusin itsekin kokeilla (vaikka ja mitä, mutta etenkin) massan raidoitusta. Ensin mulla ei ollut aavistustakaan, miten moinen tapahtuu, mutta sitten satuin ihan vahingossa vilkaisemaan Sinellin sivuilla oikeaa ohjetta. No tietty, noinhan ne raidat tietenkin syntyvät!






Ensimmäiseen raitakokeiluuni valkkasin kahta lemppariväriäni, mustaa ja fuksiaa. Kokeilin erilaisten muottien avulla, miltä raitapinta näyttää eri muodoissa. Raitaosista syntyi yksi kaulakoru ja (pylläri) monta korvisparia.





Massan raidoitus on tosi simppeliä, kuten ohjeestakin käy ilmi, mutta on siinä kyllä aika lailla hommaakin. Toki työn määrä riippuu pitkälti siitä, miten monta raitaa valmiiseen projektiin tahtoo laittaa. Hukkamassaa raitapuuhissa tuntuu ainakin itselläni syntyvän paljon, minkä vuoksi en varmaan ihan hirveästi tule jatkossa raidoittamaan.





Raitapinta näyttää olevan hankala kuvattava, ainakin tässä väriparissa. Seuraavaksi voisi yhdistellä mustaa ihanaan petrooliin tai kokeilla jotain kauniin raikasta väriparia. Sydänkorvisten pohjalta tein hauskoja tilausraitailujakin, jotka joku on saattanut jo Facebookista bongata. Ne tullevat tänne blogiinkin ensi kerralla.


perjantai 31. elokuuta 2018

Rusetit jakoon (arvonta)




Etsiskelin Youtubesta uusia fimoiluideoita ja löysin ohjevideon rusettien tekoon.  Silikonimuotilla olen rusetteja tehnyt useasti ennenkin ja vapaalla kädelläkin jonkinlaisia, mutta tätä tyyliä kokeilin ihan ensimmäistä kertaa. Musta näistä tuli ihan kivoja, vaikka osa toki onnistui paremmin kuin toiset ja eri kokoisiakin näistä tuli, mutta se on aina vähän sellaista totuttelua kun alan jotain uutta massajuttua kokeilla. En ole enää ihan varma, mitä videota käytin rusettien tekoon vai yhdistinkö kenties eri ohjeita, joten linkitys saa nyt jäädä. Polymer clay bow tutorial lienee oikea hakusana, jos ohjeita tahtoo Youtubesta etsiä.






Violetti rusetti, jota ei ekasta kuvasta löydy, päätyikin melkein heti valmistuttuaan kirjanmerkkiin, joka on jo täällä ollutkin näytillä. Sinisen rusetin yhdistin lasipalloon, jonka sisällä on kuivattu kukka. Näin syntyi kivan romanttinen kaulakoru.





Kokosin ruseteista ja pallomacaroneista pari avaimenperää, jotka aion nyt arpoa. Avaimenperien materiaaleina ovat siis polymeerimassa ja korumetalli. Korua voi käyttää myös esimerkiksi laukku- tai kalenterikoruna.

Suoritan kaksi korukohtaista arvontaa ja valitsen näin ollen myös kaksi voittajaa. Kommentoi alle, kumman avaimenperän arvontaan tahdot osallistua (vihreä/ valkoinen). Jätä myös sähköpostiosoitteesi, jos en muuten sinua tunnista. Jos et tahdo ilmoittaa sähköpostiasi julkisesti, voit ''tunnistautua'' kommentin jättämisen jälkeen lähettämällä minulle viestin osoitteeseen marikankoruilut@gmail.com tai ottamalla yhteyttä Facebookin kautta. Viimeinen osallistumispäivä on lauantai 22.9.2018.

P.S. Palkintojen postitus ainostaan Suomen sisällä. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Onnea matkaan.


perjantai 24. elokuuta 2018

Vuodenaika-haaste: kevät ja kesä


Tavaroiden taikamaailma -blogissa on käynnissä vuodenaikahaaste. Luulin ehtiväni hyvissä ajoin mukaan, mutta eihän tämä kesästä alkanutkaan vaan jo keväällä ja nyt on jo syyskuukausikin käynnissä. No, onneksi Pipo-otus on rento tyyppi ja sain vielä lähteä mukaan.

Haasteen aikana tehdään siis neljä käsityötä, yksi jokaiseen vuodenaikaan liittyen ja vaikka kovasti tästä yhtäkkiä innostuinkin, pohdin silti pitkään, mitä ne omat haastetyöni olisivat. Tahdoin tehdä selkeän ja yhtenäisen neljän työn kokonaisuuden, joka olisi jotain vähän erilaista ja haastavampaa kuin normaalit koruiluni. Olen viime aikoina fimoillut paljon, mutta en kuitenkaan ajatellut heti, että jatkaisin samalla linjalla. Massatöihin kuitenkin lopulta päädyin ja aiheeksi valikoitui kakku!

En ole ihan varma, mitä kautta ja miksi aiheeseen päädyin, mutta miniatyyrikakkuja on ainakin kiva tehdä ja ne ovat onnistuessaan tosi suloisia. Tahtoisinkin kehittyä massakakkujen teossa, joten harjoitus on tarpeen. Kakut ovat sivumennen sanoen myöskin hyvä tapa käyttää muista töistä jääneet hukkamassat; ne kun saa kätevästi piiloon kakkupohjaan silloin, kun kakkuun tulee vielä jokin (kauniimman värinen) päällysmassa.

Aloitin siis kesäkakusta, koska alkuvuosi meni ohi huomaamatta ja kuvittelin haasteen vasta alkaneen. Haasteen emäntä ehdotti kevättyön tekemistä viimeiseksi, mutta koska nämä mun kakut ovat kuitenkin suhteellisen pienitöisiä, ehdin sen kevätkakunkin näpertää samaan syssyyn. Tässäpä siis keväinen vaahtokarkkiunelma sekä kesäksi luonnollisesti mansikkaa ja kermavaahtoa!





Kermavaahdon pursotus tasaisesti olikin yllättävän hankalaa ja vaati hieman harjoittelua ja totuttelua - niin ja käyttöohjeen katsastamista ennen työhön ryhtymistä, se on aina ihan fiksua. Käytin vaahtoon siis WePAMin ilmakovettuvaa massaa ja saman merkkistä tyllaa, jotka sain joululahjaksi. Muuten kakut ovat ihan polymeerimassaa, toisin sanoen Fimo softia.

Molemmat kakut muuttivat suunnitelmissani muotoaan useamman kerran; esimerkiksi kesäkakun mansikoiden piti ensin olla puolikkaita (lappeellaan) ja keväiseen kakkuun oli tarkoitus tulla koristeiksi kukkia. Siihen piti myös tulla suklaakastike kermavaahdon sijaan. Mansikoihin olisin halunnut lisää kiiltoa, mutta yksi lakkakerros ei sitten riittänytkään - ja olin jo kerennyt nuo suklaalastut lisätä. No mutta, ihan tyytyväinen olen kuitenkin molempiin kakkuihin, eivätkä ne tänne muuten näytille päätyisikään. Saapa nähdä, millaisia kakkuja keksin lopuille vuodenajoille.