keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Paluu kesään


Nyt onkin arvontoja käynnissä ihan kaksin kappalein. Kirjanmerkin voit voittaa täältä ja kaulakorun tai korvikset täältä. Lokakuusta on tulossa jännittävä!

Tosiaan, kohta koittaa jo lokakuu ja vuosi lähestyy loppua. Joulu alkaa toisilla painaa jo tosissaan päälle, mutta täällä ei siitä ole vielä tietoakaan. Taisin jopa ottaa vähän takapakkia syksystä näiden kesäisten perhoskorujen kanssa. Pitihän niitä tehdä, kun vihdoin sain odottelemaani ketjua.




Perhoskorut syntyivät samalla kaavalla kuin viimeksikin - kaunis riipus kun ei välttämättä tarvitse rinnalleen mitään krumeluuria, pelkkä hopeoitu papuketjukin riittää. Osa perhosväreistä on samoja kuin viimeksi, uusina väreinä on sitten keltaista, valkoista ja tummaa punaista.






Taidan olla vielä ruskafiiliksissä, kun tuo keltaoranssi perhonen näyttää mun silmään erityisen kauniilta. Ihan kuin se olisi liekeissä, ihana tuliperhonen.




Kuvausassistenttikin ehti parahiksi paikalle tarkkailemaan korujen taltiointia. Kauaa hän ei kyllä jaksanut tarkkailla, kun aurinkoinen paikka tuossa kuvausstudion takana houkutti makoilemaan.

Nyt mulla on täällä alkamassa inhottavat purkuhommat. Iso kasa itselle joskus aikoinaan askarreltuja ja (lähes) käyttämättömiksi jääneitä korvakoruja pääsee pihtien nokkaan. En oo säilyttänyt noita kovin hyvin, joten metalliosat on ainakin tummuneet. Nähtäväksi jää saisinko joitain osia, kuten helmiä, pelastettua vielä uusiokäyttöön.


torstai 22. syyskuuta 2016

Ruskaa pukkaa


Ihana syksy on täällä taas! Ilma on kirpeä, ei liian kylmä eikä liian lämmin ja puut hehkuvat kauniissa väreissä. Syksyn tullen mun silmät alkaa aina tykkäämään kaikesta keltaisesta ja oranssista, jotka normaalisti ovat mulle melkeinpä sitä ylintä ällöä. Luonnon hehkuessa korutkin puhkeavat ruskaan.





Sain tilattua ''ketjukontaktiltani'' lisää hopeoitua papua ja samaan kyytiin otin sekalaiset värimixit kauniita lucitelehtiä ja -kellokukkia. Myyntikuvissa silmäni kiinnittyivät kauniisiin vaaleanpunaisiin ja turkooseihin yksilöihin ja sivuutin ällökkivärini lähes tyystin. Kotona tajusin kuitenkin heti paketin avattuani, että olin huomaamattani ostanut täydellisiä tarpeita uusia ruskakoruja varten.







Nuo alimmaiset korvikset tein äidille, muut korut menivät myyntiin. Itse tykästyin noihin kullan värisiin, vaikka yleensä suosin hopeaa. Kulta tuntuu sopivan ruskan sävyihin paremmin - ja nuo ''marjatkin'' (pienet, killuvat lasihelmet) ovat äidin korviksissa paremman näköiset. Rannekoruun laitoin kukkien kaveriksi helmiäislasihelmiä ja kaulakorun kauniit helmet ovat savukvartsia.






Tästä korusetistä en lähtenyt tarkoituksella tekemään syksyistä, mutta sellainen siitä ainakin omasta mielestäni tuli. Idea lähti noista pienistä, hopeoiduista korulinkeistä, jotka on (ylläri pylläri) lojuneet mun varastoissa jo vuosia. En vaan oo keksinyt, miten niitä käyttäisin.

Korvikset syntyivät ensin ja niihin piti alun perin tulla pelkkä killutin kunnes älysin, että nuo silmukathan voi ''täyttää'' pienillä strasseilla. Killutinhelmeksi pääsi sitten syksyistä karneolia. Korviksia mukaillen tein riipuksen, jonka ripustin hyvin siroon ja lyhyeen ketjuun. Kaulakorun lukitusosa olisi toki voinut olla sirompi, mutta multa ei nyt löytynyt sopivia osia.


torstai 15. syyskuuta 2016

Ruusujen aika (+arvonta)


Ehkä joku uudesta bannerista jo arvasikin... Niinhän siinä sitten pääsi käymään, että mä menin sinne eBayn hartsiruusuosastolle. Ja mitä kaikkea ihanaa sieltä löytyikään!







Pienen koruilijan pää meni ihan pyörälle ja kaikkea piti saada, ainakin nyt pikkuruusuja joka värissä! 10mm kokoisia, pieniä ruusukapusseja ostinkin sitten ison sekalaispussin ja lisäksi muita värejä, joita ei pussiin kuulunut. Muutama sata pikkuruusua tipahteli postiluukkuun pikku hiljaa. Vähän isompia ja kolmiomaisempia, laventelivioletteja ruusuja oli myös saatava, niin kauniita ne on.

Ostin samanlaisia, kolmiomaisia ruusuja beigenäkin, mutta ne olivatkin sitten saapuessaan enemmän persikan värisiä. Persikkaruusuja mulla on jo pienempinä, eikä maksanut vaivaa alkaa palauttamaan, joten laitoin ruusut kirppikselle kiertoon. Beiget pikkuruusut on mulla siis vieläkin hakusessa ja tuntuvat olevan kiven alla. Isoja, 20mm kokoisia ruusuja halusin myös muutamassa lisävärissä. Harmittaa, etten ottanut niistä tämän kummoisempaa kuvaa ennen kuin ne päätyivät koruihin.






Pikkuruusuista on tietenkin syntynyt paljon niitä sööttejä nappikorviksia, joista en oo jokaista paria kuvannut erikseen. Oon tehnyt niitä enimmäkseen tilaustyöpohjalta - valkoinen ja vaalea persikka on olleet suosituimpia värejä. Isommista ruusuista tein lisää sormuksia ja lyhyitä ketjukaulakoruja.




Tuunattavia hiuspinnejä tuli napattua joskus jostain korutarpeiden nettikaupasta, ehkä Helmikeskuksesta. Silloin jo ajatus oli, että ruusu siihen liimataan! Näitä sinertävän harmaita ruusuja löysin (kas, kas) Facebook-kirppikseltä.




Törmäsin eBayssa näihin ihaniin kirjanmerkkipohjiinkin, joita oon aikaisemmin tilannut Helmikaupasta. Pohjissa oli mukana lasikapussitkin, joita mun oli siis tarkoitus alunperin käyttää, mutta innostuinkin enemmän ajatuksesta ruusukirjanmerkeistä.




En juurikaan käytä itse koruja, en vaan osaa niitä kantaa ja oon ollut sellainen lähes aina. Kai se on tottumuskysymys. Korvakoruista oon kyllä aina tykännyt, mutta niidenkin käyttö on jäänyt viime vuosina vähäiseksi. Nyt ihastuin noihin ruusunappiksiin niin paljon, että tein itsellenikin kaksi paria ja kolmannet (mintunvihreät) on parhaillaan työn alla.

Halusin omista korviksistani kuitenkin vähän näyttävämmät, joten lisäsin taustakappaleisiin lasihelmet, jotka jäävät kauniisti korvalehtien alapuolelle roikkumaan. Osasyy helmien lisäämiseen oli kyllä sekin, että pelkät nappikset ovat niin kevyet (eivätkä heilu) ettei niitä korvissa edes huomaa. Tämä tottumaton korvisten käyttäjä sitten säikähti aina korvaa koskiessaan, kun käsi osui ruusuun, jonka olemassaoloa ei muistanut.




Halusin tehdä sirompien ruusukorujen rinnalle myös vähän runsaamman - tai ruusuisemman - yksilön. Jemmasta löytyi valkoinen simpukankuoririipus, johon liimasin erikokoisia ja -sävyisiä ruusuja. Violetin sävyjä löytyi ruusuistani eniten, joten valitsin sen väriksi, vaikka olisi se voinut joka tapauksessa olla valintani. Ruusukollaasin ripustin nauhaosuuteen, jonka askartelin toukokuussa sitä pilalle mennyttä kapussiriipusta varten.

Taisin intoilla ruusujeni kanssa vähän liiaksikin, kun kesäkuun lopulla mulle puhkesi ruusu jo jalkaankin. Todella ikävä tauti, täytyy sanoa, vaikka itselläni se onneksi lähti nopealla reagoinnilla ja superhyvällä hoidolla nopeasti paranemaan. Koko ajan mua jaksoi kuitenkin kärvistelyn ohella naurattaa tuo yhteensattuma. Nyt sitten vaan jännitän, koska se iskee seuraavan kerran - tuppaa kuulemma helposti uusiutumaan, kun sen kerran saa.

Mietiskelin tuossa, ettei täällä blogin puolella olekaan ollut aikoihin arvontaa, joten vetäistäänpä sellainen käyntiin! Palkinnoksi voitaisiin laittaa vaikka tuollainen ruusukirjanmerkki, voittaja saa sitten valita mieleisensä värin. Tätä merkintää kommentoimalla saat itsellesi arvan ja osallistumisaikaa on 15.10. asti. Facebook-sivuni odottelee vielä 200 tykkääjän täyttymistä, sitten sielläkin arvotaan jotain kivaa!


keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Palaset kohdallaan


Oon todellakin päässyt taas massailun makuun melko pitkän tauon jälkeen. Elokuussa tuli tehtyä sitä sun tätä ja vielä riittää intoa. Omia ideoita pyörii päässä (joitain niistä uskallan jopa kokeilla) ja tilauksiakin on taas lisää tuloillaan. Yleensä teenkin omat massajutut tilaustöiden ohessa, ne kun ovat usein hyvin pientä piperrystä tai kokeiluja, joiden vuoksi ei kannata uunia lämmittää, saati raivata askartelutiloja. Tilaustyöstä tämä massailuinnostus taas lähtikin, siitä viimekertaisesta minttupöllöstä. Arvelin, että kovin yksinäistä tulee pöllöllä olemaan uunissa, joten askartelin sille seuraa.




Pääsin viimein testaamaan näitä sööttejä palapelimuotteja, jotka tilasin Helmikeskuksesta jo viime vuoden joulukuussa. Jemmaaja iskee jälleen. Samalla testiin pääsi ihana, fuksian värinen massa, jonka äiti oli napannut mulle kaupasta. Voi että mä sitten tykästyin molempiin, massaan ja muotteihin. Kahdesta isommasta muottikoosta tein nämä palaset, jotka pääsivät nopeasti kaulakorua koristamaan.




Tein myös yhden keskikokoisen, mintun värisen palan kaulakorun riipukseksi ja kylkeen pikkuiset palaset korvakoruiksi. Oon jo pitkään rakastanut vahvoja värejä, varsinkin violettia, mustaa ja petroolia, mutta nyt tuntuu että oon jotenkin salakavalasti tykästynyt pastellisävyihin - ihan vain viimeaikaisten koruilujen ansiosta. Esimerkiksi mintunvihreä ei oo ennen puhutellut mua oikein millään tavalla, mutta nyt se on yksi suosikeistani. Ostin siis tuota minttumassaa yhtä aiempaa tilaustyötä varten, omatoimisesti en olisi sitä varmaan koskaan hankkinut.

Tuo käyttämäni mintunvihreä massa on Cernitiä. En oo hirveästi kyseistä merkkiä käyttänyt ja luulinkin ensin, että massan kuuluu olla tuollaista läpikuultavaa, mutta ilmeisesti olinkin saanut perusmassan sijaan jonkinlaista kuultomassaa verkkokaupasta. Eipä tuo sinänsä haittaa, ihan mukavan näköistä on tuokin, ainakin näissä palapelin paloissa. Pöllön siivissäkään se ei mielestäni näyttänyt ikävältä, kun siivistä tuli tarpeeksi paksut. Sen sijaan tässä postauksessa alempana näkyvässä massariipuksessa (kukkariipus) on paikoittain massaa niin ohuelti, että kuultava massa ei näytä kovin hyvältä. Valokuvissa tuo kuultomassa ''hehkuu'' kyllä aika jännästi.




Pitihän siitä fuksian värisestä massastakin tehdä korviskokoiset palaset - ja mustaa halusin kokeilla myös. Ensin meinasin vaipua epätoivoon, kun en saanut massaa irrotettua nätisti siitä pienen pienestä muotista. Sitten keksin, että paistankin palasen muotissa ja irrotan vasta paiston jälkeen. No olisko tuossa nyt paljoakaan järkeä, kun muotteja on vain yksi ja siten sinne uuniin pääsisi vain yksi palanen kerrallaan. Olin kaulinut massan leivinpaperin päällä, jotta palanen ei jää kiinni alustaan, vaan juurikin sinne muottiin. Välähti sitten mullakin kerran ja vaihdoin leivinpaperin takaisin kaakeliin. Painoin muotin kaulittuun massaan, ''kuorin'' reunat pois ja nostin muotin ylös - kaakelille jäi oikein nätti ja suht siisti palapelin pala. Samalle kaakelille mahtui useampi palanen ja hei, eihän niitä tarvitse siitä mihinkään nostella - kaakeli uuniin vaan! Paiston jälkeen piti kyllä massaveitsellä vuolla vähän rähmiä palasten reunoilta, mutta muuten ne onnistuivat aivan mahtavasti.





Niin kivaa, helppoa ja koukuttavaa oli palapelikorvisten askartelu, että tein seuraavana viikonloppuna niitä muutaman parin lisää. On nuo niin hauskan näköisiäkin, että taidan jatkaa palapelikorujen tekoa vielä jossain vaiheessa.




Massojen kanssa käytettävistä silikonimuoteista oon haaveillut jo pitkään, mutta en oo oikein onnistunut niitä Suomesta löytämään. Jokuseen muottiin oon verkkokaupoissa törmännyt, mutta en mihinkään itseäni miellyttävään - kunnes löysin joulukuussa tämän rusettimuotinkin Helmikeskuksesta. Se oli vielä alennuksessa, huraa. Nuo rusetit on aivan hurmaavia ja niitä voi tehtailla muotin avulla ihan mielin määrin, mutta mulla on vaan yksi ongelma; ei aavistustakaan, mihin noita ruseteita lykkäisin.





Ostin hopeoituja korupohjia varta vasten harjoitellakseni ''massakirjontaa'' (polymer clay embroidery). Voisihan sitä toki kokeilla ilman kehystäkin, mutta mun mielestä niistä tulee kivemman näköisiä pohjan kanssa. Näitä harjoituskappaleita tuskin liimaan paikoilleen, en oo kovin tyytyväinen lopputulokseen, mutta esitellään nyt nämäkin. Ylemmän kuvan kirjontatyöt tein ensin ja tuo kukkatyö on ehkä lähimpänä sitä varsinaista kirjontaa, mitä mun oli tarkoitus nyhertää. Vasemmanpuoleinen työ esittää syksyistä puuta, josta kieltämättä tuli ihan liian runsaslehtinen. Tuohon lehvästösysteemiin kyllä tykästyin siinä mielessä, että haluan vielä joskus täyttää koko korupohjan sillä - vaikkapa ihan vain yhden värisillä ''lehdillä''.

Kun nuo olivat paistuneet tajusin, että siinähän on ihan selvästi syys- ja kevätriipukset. Nyt kun oon sarjatyön makuun päässyt, en tietenkään voinut jättää asiaa siihen. Seuraavana viikonloppuna muovailin vielä talviriipuksen, jossa on oma tulkintani lumihiutaleesta sekä kesäisen perhosriipuksen, johon piti ensin tulla sudenkorento, mutta eipäs sitten tullutkaan. No, tuosta perhosesta mä kyllä itse pidän, pakko myöntää. Lisää muovailuja on luvassa siis ainakin tänä viikonloppuna, ehkä seuraavanakin, joten ei nämä tähän loppuneet. Blogissa kuitenkin luvassa ensi kerralla jotain aivan muuta.

torstai 1. syyskuuta 2016

Siivekkäitä ja viiksekkäitä


Elokuussa tuli massailtua aika paljon - itse asiassa niin paljon, että muovailusta riittää asiaa kahteen eri postaukseen. Tässä ensimmäisessä keskityn tilaustöihin.




Tilaustyöstä se massainnostus taas lähtikin, kun vakiasiakas tilasi yksinäiselle pöllöavaimenperälleen kaverin. Massapöllö olikin sopivan pieni työ testaamaan käsien jaksamista. Testi meni oikein hyvin ja uskaltauduin toteuttamaan myös omia, pitkään suunnittelemiani massatöitä. Asiakkaan ensimmäiselle pöllölle tuli vaaleanpunaiset siivet ja mintunvihreähän sopi sen kylkeen oikein mukavasti.




Minttupöllön lennähdettyä perille asiakkaan tytär näki sen ja ihastui niin, että toivoi itselleenkin kaksi pöllöä - tietenkin lempiväreillään. Tumman siniset siivetkin tuli nyt pöllölle laitettua, ensimmäiset laatuaan kuten mintunvihreätkin. Laskeskelin tuossa huvikseni, että olen tehnyt pöllöjä nyt neljällätoista eri siipivärillä.





Toinen vakiasiakas tilasi itselleen avainkorun valkoisilla kissoilla. Kun sain kisut valmiiksi, toivoi hän sittenkin kaksi avainkorua - yhden itselleen ja toisen lapsenlapselleen. Valmiit kahdeksan kissaa jaettiin asiakkaan toiveen mukaan näihin kahteen koruun ja kisujen väliin pujotin helmiäislasihelmiä. Vaaleanpunasävyinen koru on asiakkaan ja violettihelminen lapsenlapsen. Tykkään noista kissoista itse niin hirveästi, että pitänee tehdä omaan hyllyyn kissakorvikset jossain välissä.

Joku ehkä huomasi, että olen hankkinut uusia kuvausalustoja, kun kyllästyin katselemaan vanhoja. Löysin kirjakaupasta muutaman kivan näköisen kuviopaperin ja äidin varastoista kävin joinkkaamassa lisää tapettinäytteitä. Haluaisin kuvata koruja myös rekvisiitan kanssa, mutta en osaa asetella tavaroita kauniisti korujen kanssa. Jokin kurssi voisi olla paikallaan tässäkin asiassa.

Uudet tuulet puhaltavat täällä blogissa vähän muutoinkin. Päivitin ulkoasua ja sivupalkin blogilistakin sai huutia. Poistin suurimman osan väsähtäneistä blogeista ja lisäsin tilalle uusia, kivoja tuttavuuksia. Aika vaikeaa on löytää mieluisia, aktiivisia korublogeja - vai enkö mä vaan osaa?