lauantai 29. syyskuuta 2018

Syksyn satoa




Kaunein vuodenaika on täällä taas ja ihanasta ruskasta ei voi olla ammentamatta koruihinkin. Tämä sama pakkomielle pukkaa päälle joka syksy ja tänä vuonna ruskailut syntyivät tietenkin enimmäkseen Fimosta.





Voihan macaron, näitä ei vaan voi olla koskaan liikaa. Itse en oo ainakaan vielä lähellekään kyllästynyt tekemään tai katselemaan macaroneja. Tekniikoissakin riittää vielä hiomista. Tällä kertaa puin leivokset syksyn väreihin ja kokeilin täytteeseenkin ensimmäistä kertaa jotain muuta kuin valkoista. Tuplaruskeasta pikkumacaronista tuli mun mielestä herkullisen suklaisen näköinen. Keltaoranssi macaronrimpsu pääsi äidin uuteen lompakkoon roikkumaan.







Tässä on nyt se rannekoru, jonka mainitsin jossain aiemmassa postauksessa. Silloin sivusin Skinner blend -tekniikkaa, jota olen siis mukaillut noita lehtiä tehdessä. Oikeassa Skinnerissä ilmeisesti käytetään nimenomaan kolmion muotoisia värialueita, kun taas itse oon kokeillut toistaiseksi tasaisten pötkylöiden sekoittamista. Ihanaa liukuväripintaa tuntuu syntyvän ihan molemmin tavoin, vaikka omalla (=laiskalla) tyylilläni eri värien rajat jäävät joskus hieman liian terävästi näkyviin. Tein parista ylimääräisestä, punaisesta lehtiriipuksesta vielä korvikset.








Äiti tilasi itselleen simppelin, syksyisen puuhelmikorun ja ruskan sävyiset lehtikorvikset, joissa oranssi saisi olla pääosassa. Lehtikorvisten idean äiti löysi sannArtin nettikaupasta. Käytin lehtiin silikonimuottia, joka ei ollut kovin yhteistyöhaluinen, mutta kai niistä lopulta ihan kivat tuli. Sekamassaa jäi vielä vähän jäljelle ja käytinkin sen heti simppeliin riipukseen, jonka ripustin samettinaruun kaulakoruksi.


sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Vuodenaikahaaste: syksy


Rusettiarvonta on nyt päättynyt, kiitos kaikille osallistuneille ja onnea voittajille! Tulokset voi käydä kurkkaamassa arvonnan kommenttiosiosta. Valkoinen rusettikoru oli ihan ylivoimainen suosikki, mutta onneksi vihreällekin löytyi omat kannattajansa. Seuraava arvonta pärähtää käyntiin tammikuussa, saatte jäädä arvailemaan mikä mahtaakaan olla juhlan syy silloin..




Mutta mikäs se täällä möllöttää! Sehän on tietysti syyskakku ja homman nimi on Pipo-otuksen vuodenaikahaaste. En tiedä kiinnostaako ketään näiden kakkujen katselu, mutta ai että kun näitä on kiva tehdä. Etenkin koristelu on vaan niin hauskaa!





Valitsin kaksikerroksisen syyskakun päälle suklaan makuista sokerimassaa (=tummanruskeaa Fimoa) ja reunuksia varten sekoitin ihan omaa, murrettua punaista. Koristeita olisi voinut keksiä vaikka millä mitalla ja teki mieli tunkea kaikki samaan kakkuun, mutta oli pakko vähän yrittää rajata. Ylempään kerrokseen jäi sitten muutama sieni, jotka putkahtavat sammalpeitteestä ja toisella tasolla on lehtiä ruskan sävyissä sekä tietenkin mustikoita. En ajatellut taaskaan koristeiden keskinäisiä kokosuhteita, joten nuo mustikat näyttävät aika jättikokoisilta. No mutta, kukapa ei haluaisi maistaa jättimustikkaa!





En taaskaan malttanut olla tekemättä ruskakoruja, joten niistä lisää ensi kerralla.


perjantai 14. syyskuuta 2018

Head all full of rainbows


Ai että miten kivoja tilaustöitä pääsin taas näpräämään; söpöjä ja värikkäitä, vähän haastaviakin mutta ihania yhtä kaikki. Nämä olivat myös hauskoja kuvattavia!




Koruilijatoveri tiedusteli, onko mahdollista saada Fimosta tehtyjä sydänriipuksia sateenkaaren väreissä. Tarjosin malliksi kuvaa edellisen postauksen sydänkorviksista ja ne olivatkin juuri hyvä lähtökohta. Kävin tuumasta toimeen, vaikka vähän jännitti taas mihin olin lupautunut - olin vasta aloitellut raitailun parissa enkä esimerkiksi tiennyt, miten paljon raitamattoa pitäisi tehdä jotta siitä tulisi tilatut 20 sydäntä. Raidat eivät aina halua olla niin kovin tasaisiakaan, varsinkaan takapuolelta.








Musta näistä tuli lopulta sitten tosi kivoja. Sydämiä taisi tulla ainakin 30kpl yhteensä (hyvä niin, sillä sain taas poimia parhaat päältä tilaajalle) ja sain vielä muutaman tähdenkin matoista leikattua. Isommilla muoteilla leikattujen kuvioiden väliin jäi pieniä alueita, joista sai kivasti napattua vielä minisydämiä. Siltikin matosta jäi aika lailla hukkamassaa käteen, mutta olen saanut jo melkein kaiken siitä käytettyä vuodenaikahaasteen kakkuihin.

Osan jämäraidoituksesta (=epätasaiset osuudet) muutin liukuvärimatoiksi Skinner blend -tekniikkaa mukaillen. Näistä matoista sai leikattua tosi jännän näköisiä riipuksia, jotka esittelen myös joskus kunhan saan ne siistittyä ja ehkä jopa koruiksi asti. Samalla liukuväritekniikalla tein hiljattain yhden ruskakorun (sekin on vielä tuloillaan blogiin). Liukuvärjätty pinta näyttää aivan ihanalta, enkä tiedä miksen ole aiemmin moista kokeillut - ehkä kuvittelin sitäkin kamalan vaikeaksi. No sitä se ei todellakaan ole!





Sydänten tilaajalle lähti myös sateenkaaria. Mitään tarkempia ohjeita tai toiveita ei tullut, joten sain itse pähkäillä millaisia teen. Pastellipäissäni valitsin hempeitä sävyjä voimakkaiden värien sijaan ja mallista muotoutui hyvin yksinkertainen, helposti sarjatyönä toistettava.






Näitä tehdessä haaveilin taas kunnon pursottimesta, jolla saisi tehtyä helposti samanpaksuisia massapötköjä. Joululahjaksi saamaani Makin'sin pursotinta en voi suositella kenellekään. Sormin pitää siis pötkylät pyöritellä edelleen, vaikka se hidasta onkin - ja välillä pötköt eivät ole tasapaksuista nähneetkään. Niin sateenkaarien kuin sydäntenkin kanssa oli hauska leikkiä kuvatessa. Jo tekovaiheessa odotin innolla, että pääsen näitä kuvaamaan.

Vaihdoin muuten kommentti-ilmoitusten sähköpostiosoitetta ja nyt olen taas saanut ilmoituksia uusista kommenteista. Toivottavasti ne tulevat myös jatkossa.

Muistattehan osallistua rusettiarvontaan, voittajia jänskätään vielä noin viikon verran. ♥


torstai 6. syyskuuta 2018

Raitakausi




Ihasteltuani Instagramissa Sarin Satumaan ihania fimoiluja halusin itsekin kokeilla (vaikka ja mitä, mutta etenkin) massan raidoitusta. Ensin mulla ei ollut aavistustakaan, miten moinen tapahtuu, mutta sitten satuin ihan vahingossa vilkaisemaan Sinellin sivuilla oikeaa ohjetta. No tietty, noinhan ne raidat tietenkin syntyvät!






Ensimmäiseen raitakokeiluuni valkkasin kahta lemppariväriäni, mustaa ja fuksiaa. Kokeilin erilaisten muottien avulla, miltä raitapinta näyttää eri muodoissa. Raitaosista syntyi yksi kaulakoru ja (pylläri) monta korvisparia.





Massan raidoitus on tosi simppeliä, kuten ohjeestakin käy ilmi, mutta on siinä kyllä aika lailla hommaakin. Toki työn määrä riippuu pitkälti siitä, miten monta raitaa valmiiseen projektiin tahtoo laittaa. Hukkamassaa raitapuuhissa tuntuu ainakin itselläni syntyvän paljon, minkä vuoksi en varmaan ihan hirveästi tule jatkossa raidoittamaan.





Raitapinta näyttää olevan hankala kuvattava, ainakin tässä väriparissa. Seuraavaksi voisi yhdistellä mustaa ihanaan petrooliin tai kokeilla jotain kauniin raikasta väriparia. Sydänkorvisten pohjalta tein hauskoja tilausraitailujakin, jotka joku on saattanut jo Facebookista bongata. Ne tullevat tänne blogiinkin ensi kerralla.