Rusetit jakoon (arvonta)

Etsiskelin Youtubesta uusia fimoiluideoita ja löysin ohjevideon rusettien tekoon.  Silikonimuotilla olen rusetteja tehnyt useasti ennenkin ja vapaalla kädelläkin jonkinlaisia, mutta tätä tyyliä kokeilin ihan ensimmäistä kertaa. Musta näistä tuli ihan kivoja, vaikka osa toki onnistui paremmin kuin toiset ja eri kokoisiakin näistä tuli, mutta se on aina vähän sellaista totuttelua kun alan jotain uutta massajuttua kokeilla. En ole enää ihan varma, mitä videota käytin rusettien tekoon vai yhdistinkö kenties eri ohjeita, joten linkitys saa nyt jäädä. Polymer clay bow tutorial lienee oikea hakusana, jos ohjeita tahtoo Youtubesta etsiä.

Violetti rusetti, jota ei ekasta kuvasta löydy, päätyikin melkein heti valmistuttuaan kirjanmerkkiin, joka on jo täällä ollutkin näytillä. Sinisen rusetin yhdistin lasipalloon, jonka sisällä on kuivattu kukka. Näin syntyi kivan romanttinen kaulakoru.

Kokosin ruseteista ja pallomacaroneista pari avaimenperää, jotka aion nyt arpoa. Avaimenperien materiaaleina ovat siis polymeerimassa ja korumetalli. Korua voi käyttää myös esimerkiksi laukku- tai kalenterikoruna.

Suoritan kaksi korukohtaista arvontaa ja valitsen näin ollen myös kaksi voittajaa. Kommentoi alle, kumman avaimenperän arvontaan tahdot osallistua (vihreä/ valkoinen). Jätä myös sähköpostiosoitteesi, jos en muuten sinua tunnista. Jos et tahdo ilmoittaa sähköpostiasi julkisesti, voit ''tunnistautua'' kommentin jättämisen jälkeen lähettämällä minulle viestin osoitteeseen marikankoruilut@gmail.com tai ottamalla yhteyttä Facebookin kautta. Viimeinen osallistumispäivä on lauantai 22.9.2018.

P.S. Palkintojen postitus ainostaan Suomen sisällä. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Onnea matkaan. ♥

Vuodenaika-haaste: kevät ja kesä

Tavaroiden taikamaailma -blogissa on käynnissä vuodenaikahaaste. Luulin ehtiväni hyvissä ajoin mukaan, mutta eihän tämä kesästä alkanutkaan vaan jo keväällä ja nyt on jo syyskuukausikin käynnissä. No, onneksi Pipo-otus on rento tyyppi ja sain vielä lähteä mukaan.

Haasteen aikana tehdään siis neljä käsityötä, yksi jokaiseen vuodenaikaan liittyen ja vaikka kovasti tästä yhtäkkiä innostuinkin, pohdin silti pitkään, mitä ne omat haastetyöni olisivat. Tahdoin tehdä selkeän ja yhtenäisen neljän työn kokonaisuuden, joka olisi jotain vähän erilaista ja haastavampaa kuin normaalit koruiluni. Olen viime aikoina fimoillut paljon, mutta en kuitenkaan ajatellut heti, että jatkaisin samalla linjalla. Massatöihin kuitenkin lopulta päädyin ja aiheeksi valikoitui kakku!

En ole ihan varma, mitä kautta ja miksi aiheeseen päädyin, mutta miniatyyrikakkuja on ainakin kiva tehdä ja ne ovat onnistuessaan tosi suloisia. Tahtoisinkin kehittyä massakakkujen teossa, joten harjoitus on tarpeen. Kakut ovat sivumennen sanoen myöskin hyvä tapa käyttää muista töistä jääneet hukkamassat; ne kun saa kätevästi piiloon kakkupohjaan silloin, kun kakkuun tulee vielä jokin (kauniimman värinen) päällysmassa.

Aloitin siis kesäkakusta, koska alkuvuosi meni ohi huomaamatta ja kuvittelin haasteen vasta alkaneen. Haasteen emäntä ehdotti kevättyön tekemistä viimeiseksi, mutta koska nämä mun kakut ovat kuitenkin suhteellisen pienitöisiä, ehdin sen kevätkakunkin näpertää samaan syssyyn. Tässäpä siis keväinen vaahtokarkkiunelma sekä kesäksi luonnollisesti mansikkaa ja kermavaahtoa!

Kermavaahdon pursotus tasaisesti olikin yllättävän hankalaa ja vaati hieman harjoittelua ja totuttelua - niin ja käyttöohjeen katsastamista ennen työhön ryhtymistä, se on aina ihan fiksua. Käytin vaahtoon siis WePAMin ilmakovettuvaa massaa ja saman merkkistä tyllaa, jotka sain joululahjaksi. Muuten kakut ovat ihan polymeerimassaa, toisin sanoen Fimo softia.

Molemmat kakut muuttivat suunnitelmissani muotoaan useamman kerran; esimerkiksi kesäkakun mansikoiden piti ensin olla puolikkaita (lappeellaan) ja keväiseen kakkuun oli tarkoitus tulla koristeiksi kukkia. Siihen piti myös tulla suklaakastike kermavaahdon sijaan. Mansikoihin olisin halunnut lisää kiiltoa, mutta yksi lakkakerros ei sitten riittänytkään - ja olin jo kerennyt nuo suklaalastut lisätä. No mutta, ihan tyytyväinen olen kuitenkin molempiin kakkuihin, eivätkä ne tänne muuten näytille päätyisikään. Saapa nähdä, millaisia kakkuja keksin lopuille vuodenajoille.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Massailuja pukkaa siis tälläkin kertaa, osa jo tutuksi tulleita fimoiluja ja osa ihan uusia kokeiluja. Nämä kuumailmapallot kuuluvat jälkimmäiseen kategoriaan, eli ovat ihan ensimmäiset tekemäni. Aloitinkin hyvin yksinkertaisella mallilla, jota varioin muutamassa eri värissä.

Kuumailmapallot ovat kiehtoneet ja hämmästyttäneet mua lapsesta saakka. Silloin niitä oli iso joukko liikkeellä täällä päin ja musta niitä oli ihana katsella. En muista enää mikä tapahtuma oli kyseessä, mutta olisi kiva päästä uudelleenkin palloja ihastelemaan. Kyytiin en kyllä taida uskaltautua.

Askartelin pienen lasipallon sisään minikokoisia lakuja. Mun enkkulakut eivät oikein koskaan halua onnistua, en saa kerroksia pysymään nätteinä ja tasaisina. Ajattelin, että ehkä minilakut olisivat helpompia, mutta nekin sitten venähtivät. En tiedä, mikä superveitsi näiden tekoon pitäisi hankkia - vai onko Fimo soft vaan kertakaikkiaan liian vetelää leikattaviin töihin. Toistenkin lakujen oli tarkoitus olla pyöreitä, mutta litistyivät pirulaiset - tosin tuon muotoisia lakuja on ihan oikeastikin olemassa, joten ihan hyvä näin.

Tämän jäätelökorun tein viisivuotislahjaksi yhdelle pikkutyypille. Ripustin massajätskejä ja akryylihelmiä nahkanauhaan ja päättelin turvalukolla.

Flamingot tupsahtivat ihan yhtäkkiä muotiin, jostain syystä. Ihaniahan ne on ja mäkin innostuin kokeilemaan flamingokoruja - massasta tietenkin. Omasta mielestäni tämä ensimmäinen kokeilu meni ihan hyvin. Pää nokkineen oli vaikein osuus ja mallia pitänee jatkossa vielä vähän kehitellä.

Sain nimipäivälahjaksi uuden lompakon ja halusin tehdä sille pikkuisen kaverin. Rakastuin askarteluliikkeessä petroolinsiniseen Fimoon ja ihmettelin, miten en muka ole sitä aiemmin huomannut. Petrooli on yksi lempiväreistäni ja luulen, että tuota massaa tulee ostettua vielä monta pakettia.

Herkkuja ja pörriäisiä

Massahömpötyksillä jatketaan taas ja näille ei ole luvassa loppua ihan lähimain; paljon kaikkea kivaa ja muovailtua on vielä jonossa. Joulukalenteristakin löytyy tänä vuonna Fimojuttuja (kyllä, ajattelen jo niin pitkälle). Tällä kertaa vuorossa on kuitenkin pirteitä massakorviksia, osa tilaustöitä ja osa ihan omasta hatusta vedettyjä.

Kaikenlaisista herkuista olen koruja tehnyt, mutta nämä taitavat olla ihan ensimmäiset massahedelmäkorvikseni. Lisää terveellisyyksiä tulee ihan varmasti joskus; olen jo pitkään tehnyt ajatuksissani heviosastokoruja, mutta kädet eivät vaan ole ehtineet mukaan. Näihin omppuihin tykästyin niin paljon, että niitäkin tulee varmasti tehtyä lisää, monessa koossa ja eri väreissä.

Ihana, taitava Riikka tilasi itselleen mansikkatuutit hopeakoukuilla. Keksijäätelöt (jäätelökeksit?) askartelin ihan omaksi huvikseni ja kokeilun ilosta. Korvikset päätyivät sitten äidille.

Nämä ötökät tein myös äidille, hänen tilauksestaan. Ampparin raidat olivat yllättävän vaikeat saada paikoilleen ja mietin pitkään, laittaisinko selkään vielä siivetkin. Leppäkerttu taas muotoutui kivuttomammin kuin oletin. Leppiksiä mun on pitänyt tehdä jo monta vuotta, mutta sekin on sitten jäänyt - taas näitä projekteja, jotka viipyilevät ikuisuuden ajatuksen tasolla.

Kaikkea mahdollista ihanaa ei vaan ehdi massailla, mutta onneksi tilausten myötä tulee kokeiltua aina välillä jotain uutta. Massahahmoja tilataan usein sanoin ''Ootko koskaan tehnyt...'' tai ''Saako sulta...'' ja lukemattomat kerrat olen vastannut: ''En ole vielä tehnyt, vaikka on pitänyt kokeilla''. Tilaustyö onkin usein tervetullut potku takapuoleen.

Taannoisesta pilleritilauksesta jäi muutama mömmö itsellekin ja askartelin niistä parit korvikset. Teen usein tilattuja massajuttuja muutamia ylimääräisiä, jotta saan valita tilaajalle parhaat yksilöt ja jätän loput itselleni myöhempää käyttöä varten.

Nämä heposet olivat tilaustyö, joka saapui Instagramin kautta. Tilaaja tahtoi antaa ystävälleen heppakorvakorut, joiden väritys olisi sama kuin ystävän omilla hevosilla. Siksi nämä ovat siis eripariset. Minusta ajatus oli aivan ihana ja oli mahtavaa päästä sitä toteuttamaan.

Käykö Barbie kakalla?

Postasin jokin aika sitten kuvia barbinukeille tekemistäni massaruoista ja nyt on nukkeleikkeihin massailemieni tarvikkeiden vuoro. Näitä ei ole vielä paljoa ja uskon, että olen päässyt vasta alkuun, mutta postaillaan lisää sitten, jos jotain syntyy.

Säilytysastioista oli pulaa, joten ihan ensiksi massailin muutaman pienen ja hauskan värisen korin, joihin voi laittaa vaikkapa noita tekemiäni ruokia. Nämä korit ovat ihan superhelppoja, mutta silti niistä tulee mun mielestä tosi nättejä - vaikkei jokainen kierrekerros ihan täydellisen tasainen olisikaan.

Näitä tehdessäni muistuivat mieleeni savikulhot, joita koulun kuvistunneilla askarreltiin. Niiden reunat rakennettiin pinoamalla savimakkaroita ja tasoittamalla ne yhtenäiseksi seinämäksi. Omasta kulhostani ei kovin tasareunaista tullut, vaan kannoin kotiin epämääräisen möykkykulhon. Halusin aina niin kovasti olla taitava savenvalaja - ja ylipäätään hyvä kuvaamataidossa - mutta ei siitä oikein mitään tullut, vaikka jollain opiston savityökurssillakin teininä kävin. Ehkä toteutan samaa haavetta edelleen, näiden massatöiden kautta.

Lautasia ei voi kai koskaan olla nukkeleikeissä liikaa ja halusin kokeilla, millaisia saisin massasta aikaan. Käytin näissä samaa kierretekniikkaa kuin koreissa. Ei nämä niin upeita ole kuin kuvitelmissani, mutta pääasia, että kelpasivat leikkeihin. Tarkoitukseni on kokeilla myös ihan oikean lautasen näköisiä massa-astioita, kunhan keksin jonkin sopivan esineen, jonka päällä voin paistaa massan oikeaan muotoon.

Saan aina välillä kyselyitä massailuun liittyen ja pariin otteeseen joku on kysynyt, mikä on ollut erikoisin toteuttamani idea. Tämä se nyt taitaa olla. Eräs pieni papana niin kovin hartaasti toivoi barbeille vessanpönttöä: ''että ne vois käydä kakalla''. No minähän tein.

Tämä ei ollut mikään ihan nopea projekti, kuten arvata saattaa ja paistokertojakin taisi olla yhteensä kolme. Lopputulokseen olen kyllä suht tyytyväinen; ihan pöntöltähän se näyttää, vaikkei ehkä maailman kaunein olekaan. Sehän on jopa ihan sopusuhtainen ja juuri oikean kokoinen barbipyllylle. Väritys olisi kieltämättä voinut olla kivempi, mutta otin massahyllystä vähän mitä nyt sattui joutilaana olemaan. Oikeastaan pönttö oli alunperin tarkoitus maalata paiston jälkeen.

Olen tässä jälkikäteen mietiskellyt, miltä näyttäisi jos pönttöön lisäisi vielä ''vettä'' autenttisuutta luomaan. Tähän tarkoitukseen voisi käyttää vaikkapa nestemäistä polymeerimassaa (käsittääkseni se muuttuu paiston aikana läpinäkyväksi) tai kirkasta koruhartsia. Ajatus saa jäädä toistaiseksi muhimaan.

Pöntön kansi on tehty pysymään auki, eli se on niin kutsuttu miesten malli - Kenille siis ainakin mieluinen. Suljettava kansi oli tilaajan toiveissa, mutta en keksinyt mitään hyvää tekniikkaa, jolla sen voisi toteuttaa. Säiliöstä löytyy kaksi huuhtelunappia, molempaan tarpeeseen. Mua on hieman houkuttanut tehdä massasta myös pieniä pökäleitä pönttöön laitettaviksi, mutta en oo ainakaan toistaiseksi ajatusta toteuttanut.

Haaveissa on myös kokonainen Barbie-kylppäri pesualtaineen ja kylpyammeineen. Myös nukkekoti kaikilla herkuilla olisi ihana projekti, mutta sen työmäärä hirvittää. Aloittamista estää sekin, etten tiedä, riittääkö mulla sitten kuitenkaan innostusta loppuun asti. Isommat projektit tuppaavat jäämään aina kesken.