lauantai 29. huhtikuuta 2017

Elukkaa pukkaa


Aion viedä teidät taas eläintarhaan - tai ehkä pikemminkin kotieläinpuistoon. Luvassa on helmi-maaliskuussa kolmelle eri tilaajalle valmistuneita massaeläintilauksia.







Vanhoja, tuttuja kisuja. Näissä oli tosin hieman haastetta tällä kertaa; harmaat yksilöt ja tietenkin myös korvakoruihin päätyneet ovat tavallista pienempiä. Kun on tottunut tietyn kokoisiin elukoihin, tuntuu toisinaan hankalalta soveltaa niitä pienemmiksi. Pienten kisujen korvat ovat erityisen hankalia, kun niistä meinaa aina tulla liian isoja.

Onpa muuten vaikeaa tai jopa mahdotonta löytää jostain jonkin merkkistä, tumman harmaata massaa. Oletteko löytäneet? Olisin halunnut helpottaa muovailuani hieman ostamalla valmista massaa, mutta lopulta oli pakko tyytyä sekoittamaan harmaa itse, kuten ennenkin.





Siivekkäät ja viiksekkäät massailut viihtyvät yhdessä tässäkin postauksessa - ei kissoja ilman pöllöjä. Näihin pöllösiin toivottiin kesäisiä värejä. Heppatilaus oli aluksi isompi, mutta kutistui sitten kolmeen ''turvalliseen''. Hepat taitavat olla kaikkein vaikeimpia elukoita siinä mielessä, että niistä on hankala saada saman näköisiä. Muuten ne eivät erityisen vaikeita oo, vaikkakin isotöisempiä kuin esimerkiksi pöllöt.

Hauskaa vappua, muruset! ♥

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Huhtikuun ihanuudet


Vuosi väriterapiaa -haaste on edennyt vihdoin huhtikuulle ja pääsin askartelemaan koruja pitkäaikaisesta lempiväristäni, eli violetista. Aloin tehdä näitä koruja heti edellisten värihaastekorujen valmistuttua, niin paljon olin odottanut jo tätä kuuta. Onhan itsensä näköisiä käsitöitä aina kaikkein mukavin tehdä. Eipä tarvinnut paljoa uusia materiaalejakaan haalia, kyllä violetti helmiosasto on ja pysyy aina hyvin täytettynä.





Tiesin heti, että haluan tehdä ainakin jonkun supersäihkyvän kaulakorun, sekalaisista violeteista helmistä. Säihkettä sain ihanilla fasettirondelleilla ja lisää ihanuutta upeilla posliinihelmillä, jotka ovat tuottaneet päänvaivaa ison reikänsä vuoksi mutta hyvinhän ne sitten tähän istuivat pienten metallihelmien kanssa. Mua kutkuttaa ajatus tehdä tämän kaveriksi vielä rannekorukin.




Yksi rannekoru jo syntyikin ja nappasin sitä varten Helmikeskuksesta muutaman polymeerimassahelmen, samalla kun tilasin aineita tilaustyöhön. Massahelmien rinnalle laitoin mustaa puuta ja kauniita, metallisia välihelmiä. Tästä hyvin yksinkertaisesta rannekorusta tuli mielestäni huisin kaunis, upeiden helmien ansiosta.

Lisäsin helmikauppapostaukseeni merkintöjä Helmikeskuksesta, valitettavasti sinne miinuspuolelle. Täyttelen muutenkin tuota listaa aina tarpeen tullen uusilla huomioilla.





Tätä pitkää kaulakorua tuntui olevan ihan mahdoton kuvata! Livenä se kyllä taitaa olla suosikkini näistä violeteista koruista. Keräsin tarpeet korua varten jo jokunen aika sitten, ehkä jo viime vuoden puolella, kun oliivi ja violetti alkoivat yhtäkkiä kuiskailla: ''Hei, me kuulutaan yhteen''. Myös tuo riipusosassa oleva, muhkea hopeafoliopallo on violetti, joskin sävyltään niin tumma, että näyttää kuvassa lähinnä mustalta. Mun mielestä tässä korussa on jotain mystistä.





Pääsiäismassailujen siivellä päätin muovata jotain kivaa violettiakin. Ensimmäiset ajatukset ei sitten oikein toteutuneet niin kuin piti ja turhauduttuani halusin tehdä jotain ihan simppeliä, mitä en voisi mokata. Löysin pitkään jemmatun riipuspohjan, jolle en ollut löytänyt käyttöä sen haastavan muodon vuoksi. Kovin pienikin se on, mutta tähän tarkoitukseen oikein kiva. Massapötköjä vaan allekkain ja mausteeksi massakiekura. Ihan mukava siitä tuli, vaikka itse sanonkin. Tuohon kiekuran päälle taidan laittaa vielä strassin tai vastaavan, peittämään tuota yhtä rumaa kohtaa.


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Virvon varvon


Innostuin jälleen tekemään juhlapyhämassailuja ja pitkästä aikaa nimenomaan ihan omia massajuttuja tilaustöiden sijaan. Ihan vaan suklaamunia piti tehdä, mutta sehän lähti taas vähän käsistä. Tietyn teeman ympärille on niin kiva muovailla kaikkea pientä ja söpöä. Huonompi puoli on tietenkin se, että koruja voi käyttää niin pienen ajan vuodesta. Toisaalta, kuka senkin päättää, etten voi laittaa Joulupukki-korviksia vaikka kesärientoihin?






Halusin tehdä tutuille pikkuvirpojille palkaksi suklaamunakaulakorut. Kaikki eivät sitten tulleetkaan virpomaan, mutta saivat toki munansa silti. Alkuperäiset munat olivat ihan pelkkiä ruskeita möhköjä kukkineen. Sitten sattui onnekas onnettomuus, kun paistoalustana ollut paperi suli kiinni yhden munan pohjaan. Sain sen veisteltyä irti paperiveitsellä, mutta jotain piti keksiä ruman pohjan peitoksi.

Mun mielestä nämä on nyt niin paljon kivemman näköisiä tuon munankuoren kanssa! Kuori oli vielä ihan älyttömän helppo tehdä; keksin leikata piparimuotilla tähden muotoisen palan valkoisesta massasta ja venyttelin sakaroita vähän pidemmiksi. Sitten vaan asettelin tähden paikalleen.

Munia koristavista kukista tuli vähän liian isoja, mutta ne oli helpompi muovailla kuin ihan pikkuiset. Munat ovat itsessään jo aika pieniä. Jokaisessa suklaamunassa on tietenkin kukka, joka on tehty saajan omalla lempivärillä. Muokkasin vielä viime hetkillä koruja niin, että vaihdoin ketjun pehmeään satiininaruun ja laitoin jokaiseen koruun turvalukon.




Äidille askartelin hupsut tipukorvikset. Ulokkeiden asettelu pyöreään vartaloon oli odottamattoman vaikeaa - tarkemmin sanottuna siis niiden saaminen samoille kohdille molemmissa tipuissa. Esim. pöllöihin ja kissoihin laitan aina korupiikin paitsi reikää tekemään, myös ohjaamaan eri osasten asettelua, mutta näihin tulikin silmukkaruuvi ja tietenkin vasta paiston jälkeen. Ihan söpöt niistä tuli silti, vaikka vähän ovat eri näköiset.





Mulla on ollut useamman vuoden ajan Fimon helmikaulin - kärsivällisenä odottamassa, että sitä käyttäisin. Kaulimella saa tehtyä siis pyöreitä, soikeita ja biconen muotoisia massahelmiä. Kokeilin sitä joskus, mutta en ollut ihan tyytyväinen kaulimisjälkeen. Nyt annoin sille kuitenkin uuden mahdollisuuden, koska halusin tehdä pieniä pääsiäismunia. Sain aikaan enemmän epäonnistuneita kuin hyviä yksilöitä, mutta lopulta onnistuneita ''munia'' oli tarpeeksi.

Liilat munat kieputin metallilangan sisään ja tiesin jo helmiä tehdessä, että haluan laittaa niiden kavereiksi keltaisia lucitekukkia. Niistähän tuli kivan keväinen laukkukoru uuden suosikkiketjuni kanssa. Laukkukoruun ei mahtunutkaan montaa munaa, kun ne eivät halunneet sitten enää asettua nätisti. Jämämunista syntyi korvakorut.





Munateema jatkui vielä yhteen riipukseen - riipuspohjiin massailukin on vaan niin hauskaa ja helppoa, että en voinut olla tekemättä yhtä kokeilua. Pirteä pääsiäismunariipus sai rinnalleen yhtä pirteät, kaulitut massamunat. Niin ja sitä ihanaa ketjua, jota muuten löytyy Stadin Helmestä.

Seuraavaa juhlapyhää odotellessa...