maanantai 19. elokuuta 2019

Fisuja ja kisuja


Saan aina vaan harvemmin tilauksia perushelmikoruista, kun taas massailuja tilataan yhä enemmän. Fimoherkut ovat tällä hetkellä suosituimpia tilattavia, mutta vielä mukaan mahtuu jokunen elukkakin.






On aina jännittävää, kun asiakas toivoo jotain uutta massahahmoa. Ellen suorilta käsin voi sanoa, etten osaa jotain tehdä, lupaan ainakin yrittää. Monet suosituimmista massahahmoistani ovat joskus olleet tällaisia kokeiluja, vaikka yleensä ne sitten vielä kehittyvät vuosien saatossa. Tällä kertaa palaava asiakas toivoi vuokkokala-avainkorua, jota lähdin suurella jännityksellä toteuttamaan. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, mutta ei nämä fisut taida ihan vakiokalustoon päätyä kisujen, pöllöjen ja muiden elukoideni rinnalle. Tähän koruun sain käyttää helmivarastoakin, joten ei tämä postaus ihan täysin massailuksi mennytkään.






Tein hiljattain pikkuiset kissaparit mustana ja oranssina. Nämä tilattiin neljä vuotta vanhan kuvan perusteella, joten siksi kisut ovat vähän hupsun näköisiä - ja hyvin erilaisia kuin nykyiset kattini. Mallikuvan kisut olivat ensimmäiset tekemäni massakissat, tai ainakin ensimmäisten joukossa. Tein ne silloin tilaustyönä, enkä ole samanlaisia valmistanut toiste. Asiakas kuitenkin tykästyi malliin, joten toki sellaiset hänelle muovailin.





Nämä eripariset heppakorviksetkin tilattiin aiemman tilaustyön perusteella. Ihan ensimmäiset heppani tein myös nelisen vuotta sitten tilaustyönä ja vaikka ne eivät suosituimmat elukkani olekaan, on heppojakin tilattu muutama kymmentä.


sunnuntai 4. elokuuta 2019

Haaste 365: Kuusi asua barbinukelle


En ole superhyvä neulomisessa, mutta pidän siitä tosi paljon. En kylläkään neulo kovin usein, mutta muutaman vuoden välein saatan saada yhtäkkiä inspiraation ja sitten voikin mennä useampi kuukausi puikkoja heilutellessa - jos vaan oikeanlainen projekti löytyy. Tällä kertaa innostus sai alkunsa Paavo-kissan hammaspesukiukuttelusta!

Paavo ei varsinaisesti raavi ja käy päälle hammaspesun aikana, vaan asettaa toistuvasti tassunsa (kynnet ulkona) käteni päälle kuin ilmoittaen, että nyt alkaisi riittää. Leikkaan Paavon kynnet säännöllisesti, mutta varsinkin ''peukalon'' kynnet teroittuvat nopeasti uudelleen. Naarmuihin turhautuneena keksin sitten neuloa pienen tumpun, jonka puen kisulle aina hammaspesun ajaksi. Toimii kuin unelma!

Neulominen oli niin hauskaa pitkästä aikaa, etten malttanut lopettaa tumppuun. Piti vaan keksiä tarpeeksi pieniä projekteja; melkein aina kun olen aloittanut jotain isompaa, se on jäänyt kesken kun neulomisinto on lopahtanut. Kaapista löytyy päättelemättömiä tumppuja ilman peukaloita ja mitä lie muita keskeneräisiä yritelmiä.. En enää muista mistä idea lähti, mutta päätin neuloa muutaman barbinvaatteen. Ne tuntuivat kivan nopeilta pikkutöiltä, joita saattaisin jopa osatakin! Lisäksi vaatteet sopivat mainiosti osaksi Korukoukussa-blogin kässähaastetta.





Vaatteita syntyi lopulta paljon enemmän kuin tähän postaukseen tarvitsin, vaikka jotkut toki onnistuivat paremmin kuin toiset. Luultavasti esittelen osan lopuista asuista vielä joskus täällä blogissa ja Instaan yksi ''ylimääräinen'' asu jo eksyikin. Näiden kuvaaminen oli minulle haastavaa, mutta ihan hauskaa. Olen tottunut kuvaamaan pieniä kohteita hyvin läheltä sisätiloissa, pienen kuvausstudion avulla. Nyt piti ottaa huomioon monta uutta asiaa, kuten suurempi kuvauskohde ja erilainen valo.






Valitsin ihania kangasrusetteja asujen yhdistäväksi teemaksi ja yritin keksiä muitakin hauskoja yksityiskohtia kuten helmiä ja palmikkoneuletta, jotta vaatteet eivät olisi niin tylsiä. Kokeilin hihoja yhteen neulepaitaan, mutta ne eivät näyttäneet kovin hyviltä, joten muista luomuksista tuli sitten hihattomia.






Tein tosi moneen asuun yläosan, joka jättää olkapäät paljaiksi. Tykästyin myös olkaimettomiin mekkoihin, joissa on muhkea helma. Mekkoja onkin mielestäni kivoin tehdä, mutta vaihtelun vuoksi kokeilin myös hauskaa haalariasua.






Itseltäni ei juurikaan neulelankoja löydy, mutta äidin varastoilla voisi perustaa vaikka pienen lankakaupan. Kävinkin penkomassa hänen jemmojaan ja löysin muun muassa ihanaa kimallelankaa, josta syntyi yhteensopivat asut isolle ja pienelle nukelle. Barbinvaatteisiin on muuten kätevä hävittää jämälankoja ja voisihan sitä joskus kokeilla vaikka jotain kuvioneuletta, jos vielä innostun näitä tekemään. Siitä on jo ainakin kuukausi kun viimeinen asu valmistui, mutta lankalaatikko on jäänyt vielä hollille.


perjantai 26. heinäkuuta 2019

Suklaataivas


Viime aikoina olen intoillut erityisen paljon nestemäisestä Fimosta, jolla saa lisää eloa massatöihin. Pari ensimmäistä kokeiluani Fimo liquidilla olivat karmeita, mutta kyllä siihen sitten hyvin nopeasti tottui ja nyt käyttö tuntuu jo tosi helpolta. Tajusin, että ensimmäiset kuorrutteeni olivat yksinkertaisesti liian paksuja; siksi ne levittyivät huonosti ja jäivät epätasaiseksi. Enää en sotkekaan paikkoja ja itseäni niin pahasti, kun olen jo tottunut kuorrutteen käsittelyyn. Toki kuorrutettava työkin vaikuttaa levitykseen; mitä tasaisempi pinta, sitä helpommin kuorrute levittyy.




Nestemäisen massan avulla saa tehtyä esimerkiksi ihanaa suklaakastiketta, joka sopii mainiosti erilaisiin massaherkkuihin. Olen laittanut sitä muun muassa näihin pieniin mokkapaloihin. Välillä tuntuu rasittavalta, että pitää ensin muovailla jotain, jotta pääsee siihen kivoimpaan vaiheeseen, eli kuorrutteella leikkimiseen.







Kuorrute luo uutta ilmettä myös fimokakkuihin, joten päätin leipoa sellaisen - suklaisen tietty! Käytin aluksi liian isoa ympyrämuottia, sillä edellisestä kakusta oli jo aikaa ja muistin koon väärin. Ensimmäisistä suklaakakkupaloista tuli siis liian isoja, enkä  myöskään lopulta pitänyt väristä, jota olin valinnut kakun sisälle. Palat meinasivat jäädä kaapin uumeniin, mutta otin ne kuitenkin yksi ilta kuorrutukseen ja löysin niiden koristeiksi jemmastani kiekuroita, joita joskus askartelin jonkin toisen työn ylijäämämassoista.

Pienemmistä, ''oikean'' kokoisista kakkupaloista pidän hurjan paljon. Ne ovat oikea suklaan ystävän unelma, sillä sekä kakku että kuorrute ovat suklaata ja pinnalta löytyy vielä suklaapaloja. Näitä kakkuja tein kaksi, sillä paloja tilattiin lisää.




Youtubessa tuli vastaan kiva ohjevideo suklaaneliöiden tekoon, joten kokeilin huvikseni niitäkin. Kun työläämmät massatyöt ahdistavat on kiva tehdä välillä jotain nopeaa ja helppoa vaikkapa sarjatyönä.






Suklaavalikoima ei liene täydellinen ilman muutamaa konvehtia. Näitä tulee varmasti lisääkin jossain vaiheessa, kunhan olen saanut kehiteltyä oman ''konvehtimallistoni''. Tähän mennessä olen kokeillut kahta eri mallia nestemäisellä kuorrutteella; hyvin yksinkertaisia sydänkonvehteja reiällä sekä kinuskisuklaariipuksia, jotka olivat hieman työläämpiä. Jälkimmäisiä todennäköisesti vielä kehittelen parempaan suuntaan, mutta noista sydämistä pidän ihan tuollaisinaan.

Haaste 365 -sarjan toisen osan työt ovat olleet valmiina jo hyvän aikaa, mutta olen vihdoin saanut ne myös kuvattua. Ensi kerralla esittelen siis niitä ja luvassa onkin sitten jotain ihan muuta kuin koruja.


perjantai 31. toukokuuta 2019

Myyriä ja macaroneja




En ole massaillut aikoihin mitään tilaustöiden lisäksi, mutta koneelta löytyi vielä liuta vanhoja massajuttuja, joista päädyin koostamaan sekalaispostauksen. Muutakin kuin massailuja on kyllä tulossa, kunhan saan Haaste 365 -projektejani etenemään.





Halusin kokeilla Myyrän massailua ja päädyin tekemään korvikset äidille. Kun testaa jotain uutta hahmoa, kannattaa ehkä aloittaa yhdellä työllä. Kahden samanlaisen aikaansaaminen on tarpeeksi vaikeaa tutuillakin hahmoilla. No, Myyristä tuli mun mielestä lopulta ihan ookoot, mutta olisi ne voineet olla muun muassa vähän laihemmat.










Olen työstänyt muutamat jo blogissa näkyneet riipukset koruiksi asti. Sateenkaariosat leikkasin tilaustöistä ylijääneestä raitamatosta ja kuumailmapallot pääsivät kaulakoruja koristamaan. Vihreä kuumailmapallo jäi ainakin toistaiseksi vielä itselleni; mulla on työn alla massatöin koristeltu valokuvakehys, johon se sopii hyvin. Pallomacaroneja oli ensimmäisen kerran näytillä täällä ja kääretorttuja täällä. 








Uusiakin massailuja olen taas testaillut, kuten tammenterhoja. Macaronit ei oo mikään uusi juttu blogissani (saati kahvipavut), mutta jotain uutta näistä molemmista löytyy. Tuplaasuklaamacaron näyttää musta todella herkulliselta ja on kiva kokeilla valkoisen täytteen tilalla muitakin värejä. Tämä oli myös ensimmäinen sydämen muotoinen macaron, jonka tein (nämä syntyivät myöhemmin). Uutena muotona kokeilin myös nallemacaronia.


sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Pastelliunelmia




En kestä, miten ihania tilaustöitä oon taas saanut toteuttaa. Herkät pastellisävyt miellyttävät omaakin silmääni kovasti. Tämä koko hattarakasa lähti yhdelle tilaajalle ja olipa taas hauskaa, kun sai massailla ison satsin jotain tiettyä hahmoa. Omissa massailuissani suosin suht pieniä eriä samaa työtä, osittain siksi etten voi olla varma menekistä ja myös koska haluan kokeilla mahdollisimman montaa eri juttua.





Muutama hattara tilattiin myös isompana versiona, kokoero on nähtävissä alemmassa kuvassa. Massatyön soveltaminen erikokoiseksi on mulle yleensä tosi haastavaa, mutta tällä kertaa se onnistui yllättävän kivuttomasti.





Nämä molemmat projektit taisivat valmistua jo viime vuonna. Samalle tilaajalle lähtivät punasävyiset pallomacaronkorvikset ja suloisen herkkä rusettiavaimenperä, myöskin pallomacruilla.





Äiti tilasi itselleen sateenkaarikorvakorut. Kuulemma niihin olisi pitänyt laittaa kaikki seitsemän väriä, joten pitänee tehdä uudet jossain välissä. Pallomacaronkorujen tilaajalle tein myös korvakorut minikokoisilla vaahtokarkeilla.