Fisuja ja kisuja

Saan aina vaan harvemmin tilauksia perushelmikoruista, kun taas massailuja tilataan yhä enemmän. Fimoherkut ovat tällä hetkellä suosituimpia tilattavia, mutta vielä mukaan mahtuu jokunen elukkakin.

On aina jännittävää, kun asiakas toivoo jotain uutta massahahmoa. Ellen suorilta käsin voi sanoa, etten osaa jotain tehdä, lupaan ainakin yrittää. Monet suosituimmista massahahmoistani ovat joskus olleet tällaisia kokeiluja, vaikka yleensä ne sitten vielä kehittyvät vuosien saatossa. Tällä kertaa palaava asiakas toivoi vuokkokala-avainkorua, jota lähdin suurella jännityksellä toteuttamaan. Lopputulokseen olen ihan tyytyväinen, mutta ei nämä fisut taida ihan vakiokalustoon päätyä kisujen, pöllöjen ja muiden elukoideni rinnalle. Tähän koruun sain käyttää helmivarastoakin, joten ei tämä postaus ihan täysin massailuksi mennytkään.

Tein hiljattain pikkuiset kissaparit mustana ja oranssina. Nämä tilattiin neljä vuotta vanhan kuvan perusteella, joten siksi kisut ovat vähän hupsun näköisiä - ja hyvin erilaisia kuin nykyiset kattini. Mallikuvan kisut olivat ensimmäiset tekemäni massakissat, tai ainakin ensimmäisten joukossa. Tein ne silloin tilaustyönä, enkä ole samanlaisia valmistanut toiste. Asiakas kuitenkin tykästyi malliin, joten toki sellaiset hänelle muovailin.

Nämä eripariset heppakorviksetkin tilattiin aiemman tilaustyön perusteella. Ihan ensimmäiset heppani tein myös nelisen vuotta sitten tilaustyönä ja vaikka ne eivät suosituimmat elukkani olekaan, on heppojakin tilattu muutama kymmentä.

Haaste 365: Kuusi asua barbinukelle

En ole superhyvä neulomisessa, mutta pidän siitä tosi paljon. En kylläkään neulo kovin usein, mutta muutaman vuoden välein saatan saada yhtäkkiä inspiraation ja sitten voikin mennä useampi kuukausi puikkoja heilutellessa - jos vaan oikeanlainen projekti löytyy. Tällä kertaa innostus sai alkunsa Paavo-kissan hammaspesukiukuttelusta!

Paavo ei varsinaisesti raavi ja käy päälle hammaspesun aikana, vaan asettaa toistuvasti tassunsa (kynnet ulkona) käteni päälle kuin ilmoittaen, että nyt alkaisi riittää. Leikkaan Paavon kynnet säännöllisesti, mutta varsinkin ''peukalon'' kynnet teroittuvat nopeasti uudelleen. Naarmuihin turhautuneena keksin sitten neuloa pienen tumpun, jonka puen kisulle aina hammaspesun ajaksi. Toimii kuin unelma!

Neulominen oli niin hauskaa pitkästä aikaa, etten malttanut lopettaa tumppuun. Piti vaan keksiä tarpeeksi pieniä projekteja; melkein aina kun olen aloittanut jotain isompaa, se on jäänyt kesken kun neulomisinto on lopahtanut. Kaapista löytyy päättelemättömiä tumppuja ilman peukaloita ja mitä lie muita keskeneräisiä yritelmiä.. En enää muista mistä idea lähti, mutta päätin neuloa muutaman barbinvaatteen. Ne tuntuivat kivan nopeilta pikkutöiltä, joita saattaisin jopa osatakin! Lisäksi vaatteet sopivat mainiosti osaksi Korukoukussa-blogin kässähaastetta.

Vaatteita syntyi lopulta paljon enemmän kuin tähän postaukseen tarvitsin, vaikka jotkut toki onnistuivat paremmin kuin toiset. Luultavasti esittelen osan lopuista asuista vielä joskus täällä blogissa ja Instaan yksi ''ylimääräinen'' asu jo eksyikin. Näiden kuvaaminen oli minulle haastavaa, mutta ihan hauskaa. Olen tottunut kuvaamaan pieniä kohteita hyvin läheltä sisätiloissa, pienen kuvausstudion avulla. Nyt piti ottaa huomioon monta uutta asiaa, kuten suurempi kuvauskohde ja erilainen valo.

Valitsin ihania kangasrusetteja asujen yhdistäväksi teemaksi ja yritin keksiä muitakin hauskoja yksityiskohtia kuten helmiä ja palmikkoneuletta, jotta vaatteet eivät olisi niin tylsiä. Kokeilin hihoja yhteen neulepaitaan, mutta ne eivät näyttäneet kovin hyviltä, joten muista luomuksista tuli sitten hihattomia.

Tein tosi moneen asuun yläosan, joka jättää olkapäät paljaiksi. Tykästyin myös olkaimettomiin mekkoihin, joissa on muhkea helma. Mekkoja onkin mielestäni kivoin tehdä, mutta vaihtelun vuoksi kokeilin myös hauskaa haalariasua.

Itseltäni ei juurikaan neulelankoja löydy, mutta äidin varastoilla voisi perustaa vaikka pienen lankakaupan. Kävinkin penkomassa hänen jemmojaan ja löysin muun muassa ihanaa kimallelankaa, josta syntyi yhteensopivat asut isolle ja pienelle nukelle. Barbinvaatteisiin on muuten kätevä hävittää jämälankoja ja voisihan sitä joskus kokeilla vaikka jotain kuvioneuletta, jos vielä innostun näitä tekemään. Siitä on jo ainakin kuukausi kun viimeinen asu valmistui, mutta lankalaatikko on jäänyt vielä hollille.