tiistai 23. kesäkuuta 2015

Yhden roska on toisen aarre


Tutustuin muutama vuosi sitten yhdellä pelisivustolla erääseen aloittelevaan koruilijaan, Pirjoon. Monia viestejä vaihdettiin ja höpöteltiin paitsi koruilusta myös kaikesta muusta, mitä mieleen tuli. Noin vuosi sitten uskalsimme vaihtaa osoitteita (tai minä uskalsin, hän on aina ollut avoimempi ja rohkeampi uusien tuttavien suhteen) ja aloitimme korutarvikevaihdon. Kävikin ilmi, että asumme yllättävän lähellä toisiamme. Muitakin hauskoja yhteensattumia paljastui myöhemmin - meillä on muun muassa sama syntymäpäivä, vaikka olemmekin syntyneet eri vuosina.

Korutarvikevaihto tuntui mukavalta ja helpolta tavalta päästä eroon itselle turhista tarpeista ja saada vaihdossa jotain kivaa, uutta tilalle. Ensimmäiset paketit vaihdoimme 9.5.2014 eli vietimme jokin aika sitten ''vuosipäivää'', vaikka kumpikaan ei sitä silloin muistanut. Pitänee juhlia ensi vuonna senkin edestä!

Alussa laadimme vaihdolle löyhät säännöt, joihin kuului muun muassa se, että paketteja vaihdettaisiin kerran kuussa ja ne olisivat sisällöltään pieniä, noin muutaman euron arvoisia - paketin pitäisi myös kulkeutua yhdellä postimerkillä. Sovimme myös, että molemmat saisivat toivoa jotain tiettyä pakettiin, mutta pääsääntöisesti lähettäjä valitsisi helmet. Pirjo laittoi ''kieltolistalle'' ainoastaan puuhelmet, itse sanoin ottavani vastaan ihan mitä vain.

Kuten tällaisiin vaihtareihin yleensä kuuluu, mekin sovimme tekevämme vaihtopakettien sisällöistä mahdollisimman nopeasti (tai sitten, kun aikaa on) korun/koruja, joista tietysti laitettaisiin kuvia näytille. Koruissa sai ja saa toki käyttää myös omia tarpeita lisukkeina.

Korutarvikkeiden vaihto on ollut ainakin omasta mielestäni todella kivaa. Ylläripaketteja on aina hauska avata (Pirjo lähettää joka kerta aivan ihania juttuja) ja koruiluun tulee ihan uutta haastetta, kun joku toinen on valinnut tarpeet puolestani. Monet saamani helmet ja riipukset on olleet sellaisia, joita en olisi itse tullut ostaneeksi - ja se on vain hyvä juttu.  Toivon, että vaihtelu jatkuu vielä pitkään!

Nytpä ajattelin esitellä tässä kuussa saamani tarvikepaketin ja siitä tekemäni korut. Itse lähettämiäni tarpeita en valitettavasti älynnyt kuvata.




 

Paketin sisältö: Violetteja särölasihelmiä, muutama kauniskuvioinen lamppuhelmi, kaksi sydämen muotoista lasiriipusta, kuviollisia metallihelmiä, kaksi suurta riipusta (korkokenkä ja sydän, molemmat strassikoristeltuja), riipuspidike sekä papukaijalukkoja.





Owl in the sky with diamonds
Violetit helmet houkuttelivat eniten koruiluun. Kaverikseen puolipitkään kaulakoruun ne saivat riipuksesta otettuja värejä - turkoosia ja pronssia. Myös pöllöriipus on Pirjolta kotoisin.





Villi sydän
Seuraavaksi violetti sai seurakseen pinkkiä särölasia ja suuri sydänriipus pääsi kaulakoruun myös, riipuspidikkeen kera. Villi-sana tuohon korun nimeen tulee lähinnä tuosta villistä väriyhdistelmästä, joka varmasti jakaa mielipiteitä. Itse pidän siitä, villiydestä huolimatta.





Kauneus katoaa
Yksi hieman uudemmista villityksistäni (taidan olla vähän jälkijunassa, onhan näitä nähty) on kumiputki ja varsinkin siitä tehdyt memory wire -rannekorut. Edellisessä päivityksessä taisin kertoa, että myös lucitekukista olen hiljattain innostunut - tässä niitä mustana. Kauneus on katoavaista - ajan mittaan kukatkin kuolevat.





Etsijä
Päätin tehdä taas välillä hieman siromman kaulakorun. Kuvioidut metallihelmet pääsevät kauniisti esiin, kun rinnalla on pienempiä helmiä - vaaleansiniset helmiäislasihelmet ovat vain 4 mm kokoisia. Lukko ja avainriipus tuovat siroon koruun ripauksen näyttävyyttä.





Joki
Kauniit, kuvioidut lamppuhelmet tuottivat kaikista eniten päänvaivaa. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Tässäkin lyhyessä kaulakorussa on ''taustana'' mustaa kumiputkea ja edustalla virtaa lamppu- ja säröhelmien joki.





Lasisydämistä syntyi mitäpä muutakaan kuin korvakorut. Tarkoitukseni oli ensin ostaa sydämille tarkoitetut, kauniit riipuspidikkeet, mutta päädyin ajatukseen, että persoonallisempi parempi. Väkersin hopeoidusta kuparilangasta sydämiin riipustimet ja liitin ne vielä tuollaisiin metallisoikioihin ennen koukkujen laittoa.





Karkkikorkkari
Bling-korkokenkä on aivan ihana, mutta en vaan saanut sitä näyttämään hyvältä yhdessäkään kaulakorussa - ja yritin kyllä. Paitsi sen muoto, myös värit olivat mulle liian haasteellisia. Korkkarista syntyikin sitten lopulta laukkukoru - ja ihan hyvä niin, riipus on itsessään jo niin näyttävä, ettei kaipaa muuta blingiä kaverikseen.

Noin! Melkein kaikki tarpeet käytetty - ainoastaan lukot yhtä lukuunottamatta jäivät odottelemaan tulevia koruiluja. Kohta onkin jo seuraavan pakettivaihdon aika, enkä malttaisi odottaa!



P.S. Pirjon koruja on näytillä Facebookissa. Hänen ''taiteilijanimensä'' on Helmikuutar. :)

P.P.S. Myöhäiset juhannuksen toivotukset! Facebookin puolelle laittelin juhannusviestiä, mutta unohdin sitten tietenkin täällä käydä...


torstai 11. kesäkuuta 2015

Ruusu kasvaa mun sydämessäni


Ostin taannoin yhdeltä Facebook-kirppikseltä pienen pussin liimattavia hartsiruusuja, sellaisia ihanan pieniä (10mm). Pari kuukautta ne ruusut tyytyivät kuiskuttelemaan helmirasian kätköistä, mutta heti kun sain ensimmäiset käytettyä, ei ruusuilulle meinannut tulla loppua.

Hullaannuin aivan täysin näihin pikkuruusuihin ja tuntui, että niistä saisi vaikka mitä kivaa aikaan. 30 kpl:n pussi (muutamalla hukkaruusulla) tyhjeni muutamassa päivässä ja jäljelle jäi kova liimailuinto sekä tuhat ideaa. Nyt harmittaa ihan vietävästi, että ostin näitä vain yhden pussin, eikä samalla myyjällä ole ainakaan toistaiseksi enempää ruusuja.






Ruusut ostaessani en oikeastaan tiennyt vielä, miten niitä käyttäisin. Sitten näin Korukoukussa-blogin Facebook-sivulla kuvan samantyylisistä ruusukapusseista tehdyistä nappikorviksista ja oli ihan pakko kysyä lupaa ''matkimiseen''. Nappikorviksia teinkin sitten muutamassa eri värissä - ja vain muutamassa siitä syystä, että korvispohjia ei ollut itsellä kuin neljään pariin.






''Hanging Garden''
Pieni lucitekukkainnostus heräsi samaan aikaan ruusuinnostuksen kanssa ja mikäs sen parempaa kuin yhdistää nämä kaksi kukkaa yhdeksi ''superkukaksi''. :) Kaulakoru ei tarvinnut paljoa muuta kukkajonon lisäksi, joten siinä on vain ohut pronssiketju sekä yksinäinen kissansilmälasihelmi.







''Like a Prayer''
Sain ystävältäni helmivaihdossa tuollaisen ristiriipuksen ja oli heti selvää, että tekisin siitä jonkinlaisen rukousnauhatyyppisen kaulakorun. Kirkkaanpunaisen ruusun lisäsin ristiä somistamaan ja piristämään. Myös valkoiset maitolasihelmet löytyivät ystäväni lähettämästä paketista. Helmivaihdosta olen tekemässä muuten erillistä (kirjoitusta? päivitystä? postausta?) myöhemmin.






Sitten innostuin kokoamaan riipuksia ruusuista ja metalliosista. Ensimmäinen riipus syntyi pilalle menneestä kapussipohjasta, jonka päälle liimasin metallifiligraanineliön ja sen päälle taas eri värisiä hartsiruusuja.






Myös toisen riipuksen idea lähti hukkakapussipohjasta (kapussikorujen teossa kestää oman aikansa löytää toimivat aineet ja oikea tekniikka, näin ainakin pienimuotoisen empiirisen tutkimukseni ja omien kokemusteni pohjalta uskallan väittää. Jonkin verran siis alussa syntyy pilalle menneitä tuotoksia.) ja eri metalliosista, joita liimailin pohjan päälle ruusua tietenkään unohtamatta.






Tämä sydämen muotoinen kapussipohja olikin sitten käyttämätön. Päätin pohjustaa sen kimaltavalla, violetilla kynsilakalla ennen ruusujen liimaamista. Ehkä joku toinen olisi laittanut vain yhden värisiä ruusuja yhteen riipukseen, mutta itse olen yleensä kirjavuuden kannalla. Näistä riipuksista tuli siis lyhyitä kaulakoruja ja mielestäni ne näyttivät kaikkein näteimmiltä ihan vaan pelkässä metalliketjussa. Annoin näille kaulakoruille hurjan kekseliäät nimet ''Ruusuista 1, 2 ja 3''.






Kun vielä muutama käyttökelpoinen ruusu oli jäljellä, katselin muistitikkuani ja päätin, että se kaipaa vielä hieman piristystä. Nuo nauhassa olevat, pienet helmiäislasihelmet (kahdessa värissä, sillä yhden värisiä ei ollut tarpeeksi ja ompeluhinku oli liian kova tauon pitämiseen) oon ommellut paikoilleen jo pari vuotta sitten, mutta itse muistitikku näytti vielä kovin ankealta. No, tylsäksi sitä ei ainakaan enää voi kutsua!

Onko teillä muilla ollut omia vaihtuvia villityksiä koruilun (esim. materiaalien tai jonkin tekniikan) suhteen? Itselleni tulee mieleen tämän ruusukauden lisäksi mm. memory wire -rannekoruhuuma, naru- / solmukorukausi ja kynsilakkaleikit. Niinhän se ainakin omalla kohdallani menee, että jokin tietty tyyli on jonkin aikaa ''se juttu'', joka tuntuu kaikkein kivoimmalta - kunnes iskee seuraava villitys.


P.S. Korukoukussa-blogissakin ollaan näemmä yhä ''ruusukoukussa'', käykäähän kurkkaamassa! :)