sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Vielä ehtii


Heipsan taas, pitkästä aikaa! Mietiskelin, että vielä pitäisi saada ainakin yksi postaus ympättyä tälle vuodelle, niin ei jää laiskalle bloggaajalle liian huonoa omaatuntoa. Tosin ei tätä taukoa voi ihan pelkästään laiskuuden piikkiin laittaa, muut hommat on vieneet niin paljon aikaa - marraskuu meni tilaustöitä tehdessä ja tämä kuukausi luonnollisesti joulupöhinöissä. Nytkin pitäisi oikeastaan jo olla koristelemassa pipareita, joten en ehdi kauaa turista.

Marraskuun aikana tein tilauksesta peräti yhdeksän massahahmoavainkorua (kahdelle eri asiakkaalle). Sain melkein kaikkiin koruihin enemmän tai vähemmän vapaat kädet, vain pinkkiin ruusukoruun tuli asiakkaalta tarkat värikoodit. Koirakorujen koirat on puolestaan hahmoteltu ja yksinkertaistettu asiakkaan oman valokuvan perusteella. Kaikissa koruissa on helmiäislasihelmiä ja muutamassa niiden lisäksi myös muita lasihelmiä.




















Avainkorujen lisäksi syntyi myös muutamat pöllöavaimenperät, joten ei nuo pöllöhahmotkaan oo ihan täysin vaipuneet unholaan. Kaikki tilaustyöt menevät joululahjoiksi asiakkaiden läheisille, mutta sain luvan julkaista niistä kuvat jo ennen joulua.




Nyt tämä lähtee koristelemaan pipareita, pitäkäähän peukkuja, että ne onnistuvat! Oikein mukavaa ja rauhaisaa joulun aikaa, ihanat. ♥ Joululomalla on aikaa myös pitkään odottaneelle blogikierrokselle, en yhtään tiedä, mitä teille muille siellä kuuluilee. ♥


perjantai 30. lokakuuta 2015

Helmivaihtelu virkistää


Tuntuu siltä, että koruiluflow on ottanut taas tuulta alleen ja melko lyhyessä ajassa on syntynyt paljon uusia koruja. Ihan ensiksi kävin viimeisimmän korutarvikevaihtopaketin kimppuun. Ihana Pirjo oli kerännyt taas kaikkea kivaa minulle lähetettäväksi. Tämän paketin jälkeen päätimme pitää taukoa vaihdoissa, sillä kumpikaan ei vaan ehdi paneutua paketeihin tarpeeksi hyvin. Jotain tästä kertonee sekin, että sain tämän paketin jo elo-syyskuun vaihteessa ja korut tein viime ja tämän viikon aikana.





Pirjon lähettämästä paketista löytyi kauniita fuksian sävyisiä simpukkakolikoita, isoja vaaleanpunaisia kashmir-helmiä, petroolinsinisiä särölasihelmiä ja iso petroolin värinen hopeafoliohelmi. Paketissa oli myös rikkoutunut kaulakoru uusiokäyttöä varten, kolmea eri väristä nahkanauhaa ja erinäisiä korunosia. Yhtä korulinkkiä varten oli myös valmiiksi vaaleanpunaisia akryylistrasseja.

Täytyy sanoa, että Pirjo tietää ihan tasan tarkkaan mun lempivärit ja esimerkiksi sen, miten paljon tykkään liimailla noita strasseja korupohjiin (joo, vähän hupsu olen). Noin ihanien tarpeiden suhteen ei ollut muuta ongelmaa kuin se, saisinko käytettyä niitä niiden ansaitsemalla tavalla. Kiitokset Pirjolle ihanista ja haastavista tarpeista. ♥





Simpukkahelmistä halusin tehdä yksinkertaisen mutta näyttävän korun. Tämän tyyppistä kaulakorua en uskoakseni oo vielä koskaan tehnyt, siis kolikkohelmistä koottua lyhyttä kaulakorua. Toisaalta onhan noita koruja syntynyt yksi jos toinenkin vuosien aikana, ei mikään ihme jossei ihan kaikkia muista. Simpukkahelmien kaveriksi pääsi mustaa korumetallia.




Mustaa metallia tuli myös tähän kaulakoruun. Tahdoin pitkästä aikaa linkittää valmiilla korupiikeillä. Hopeafoliohelmen tahdoin ripustaa koruun sellaisella tavalla, jota en olisi vielä käyttänyt ja siinä ainakin onnistuin. Helmet loppuivat harmittavasti kesken ja korua oli jatkettava mustalla ketjulla.




Nuo kashmir-helmet... voi jösses, niin kauniita mutta mikä päänvaiva niistä olikaan! En käytä kovinkaan usein koruissani noin suuria, pyöreitä helmiä (paitsi riipuksina) ja nämä halusin kuitenkin laittaa kaikki samaan koruun. Lopputulos on päänvaivasta huolimatta hyvinkin yksinkertainen. Pitkää kaulakorua voi periaatteessa käyttää miten päin tahansa, mutta toki kashmirit on tarkoitettu laitettavaksi edustalle. Noista helmistä muistin pitkään hautuneen ajatuksen kotitekoisista kashmir-helmistä ja viime viikonloppuna päätinkin tuon ajatuksen toteuttaa. Siitä lisää ensi kerralla.





Mitä kolmesta eri värisestä nahkanauhasta voisi syntyä? No lettipä tietenkin - ja samalla ensimmäinen rivi rannekoruun. Toinen rivi muodostui pienistä, punaisista helmiäislasihelmistä. Ja kuka nyt ei pitäisi avainriipuksista?






Pronssin väristä metallia oon yhdistänyt useimmin sinisiin tai petroolin värisiin helmiin, mutta nyt tahdoin käyttää sitä valkoisen kanssa. Pirjon lähettämä metallilinkki sai somistukseksi luonnonvalkoisen hartsikrysanteemin ja siitä se ajatus sitten lähti. Kukkateema jatkuu metallilinkeissä (jotka ovat oikeasti helmihattuja tai ainakin niitä voi myös sellaisina käyttää). Kuvaushetkellä huomasin valkoisen kukan näyttävän kovin tylsältä yksinään, joten lisäsin sen keskustaan sammaleenvihreän strassin.




Kaunis korulinkki strasseineen pääsi lyhyen kaulakorun miehustaan. Helmet ovat särmikkäitä, ab-pinnoitteisia lasihelmiä ja kylläpäs ne säihkyivät niin, etten tahtonut saada kunnollista kuvaakaan otettua. Lukko on vaihtelun vuoksi edustalla myös.




Tällä kertaa huomasin ottaa kuvan myös Pirjolle kokoamastani paketista. Sieltä löytyi vihreitä lasibiconeja, vaaleanpunaisia lasikukkia, pinkkejä lucitekukkia, suuri valkoinen simpukkariipus, puu- ja perhosriipukset sekä pöllön muotoinen kapussipohja ja siihen tietenkin sopiva lasikapussi.

Viikonloppuna onkin edessä oikein kunnon massailusavotta, niin iso kasa tilaustöitä on tehtävänä. Tosi mukavaa päästä muovailemaan, vaikka tiedän jo nyt, että silmät seisoo sunnuntai-iltana päässä kaiken tihrustamisen jälkeen. :D Oikein mukavaa tulevaa pyhäinpäivää kaikille! ♥


keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kynsilakkaa ja kumiputkea


Heippa, muruset. ♥ Oon taas ollut kamalan laiska päivittämään. Huoli kissan terveydestä ja jatkuva eläinlääkärissä ramppaaminen on vieneet musta melkein kaikki mehut. Jotain on sentään valmistunut - sain vihdoin kynsilakkakapussit koruihin. Jo kapusseja maalatessa oli melko selvää, että koruihin tulisi mustaa kumiputkea. Mä vaan niin kovasti tykkään siitä.
















Myös viimeisin tilaustyöni, kaksirivinen kaulakoru, valmistui ajallaan. Sen kylkeen ilmestyi vielä rannekorukin ja sain asiakkaalta niin tyytyväistä palautetta, että kehtaan esitellä korusetin täälläkin.









Kaikki lähti siis kaulakorusta, johon pyydettiin mustaa, valkoista ja ripaus punaista. Metalli sai tällä kertaa olla kullan väristä. Asiakas toivoi kahta helmiriviä ja piirtelin hänelle muutamia esimerkkejä pituuksista ja malleista, joista hän sai valita sopivimman näköisen kokonaisuuden. Kaulakorun valmistuttua kyselin, tehdäänkö sille kaveriksi vielä jotain muuta ja niinpä rinnalle syntyi rannekoru. Onneksi olin tilannut sydämen muotoisia lamppuhelmiä kahdessa eri koossa, jotta saan mallata, kumpi näyttää kaulakorussa paremmalta. Tilauksen kylkiäisiksi laitoin tällä kertaa pari vaihtoriipusta kaulakoruun - siinä kun on tuo iso salpalukko, saa riipuksen kätevästi vaihdettua asun ja fiiliksen mukaan.

Täytyy sanoa, että tällainenkaan väriyhdistelmä ei olisi välttämättä ihan ensimmäisenä tullut itsestään mieleeni. Valmiina se näyttää kuitenkin todella herkulliselta. Tykkäättekö te?


sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Askarrellaan paskarrellaan


Ilmoitin viime viikonloppuna Facebookissa pitäväni lankahelmeilytaukoa ja keskittyväni muihin koruilujuttuihin. Sainkin sitten vielä pari tilausta (joista en kyllä pannut ollenkaan pahakseni) jotka valmistuivat alkuviikosta. Lankahelmiä on nyt syntynyt parin kuukauden aikana yhteensä 1 566 kappaletta. Kerrytän pikku hiljaa materiaalivarastoa uusia lankahelmiä varten, joten lisää tulee aivan varmasti ja paljon.

Tauon aikaiseksi koruilupuuhaksi (tai ensimmäiseksi niistä) saapui sopivasti tilaus kaulakorusta; hieman pidempää, kaksirivistä lasihelmikorua pukkaa. Sitä olemme asiakkaan kanssa yhdessä miettineet ja suunnitelleet, mutta valmistuksen pääsen aloittamaan vasta ensi viikon puolella, sillä korua varten on tilattava aineita. En ole oikein osannut tässä välissä aloittaa mitään uutta korua, oikeastaan inspiraatio taitaa olla vähän hukassa. Päätinkin sitä vastoin vaihteeksi askarrella. Miten hauskaa olikaan leikkaaminen ja liimailu, piirtely ja värittäminen pitkästä aikaa!





Koruideavihkoni sai uuden ilmeen. Se onkin ollut jo liian kauan tympeän, tavallisen mustakantinen. Rakastan tuota turkoosia kuviopaperia, voisin laittaa sitä ihan joka paikkaan ja paketoida itsenikin siihen. Työn alla olevasta kaksirivisestä kaulakorusta piirtelin tuonne vihkoon joitain ideakuvia, mutta niitä en kehtaa julkisesti esitellä. Johonkin se rajaa täytyy vetää, hei!





Askartelin onnittelukortin pienelle tytölle. Löysin kätköistäni kuviokartonkia, jossa oli noita kauniita kukkia ja päätin sitten leikata niitä kortin somisteeksi. Samoja kukkia on myös koruideavihon kannessa. Prinsessalle piti laittaa tietenkin myös rutkasti blingiä ja pilkullisia papereita, sillä hän on ihan höpsönä pilkkuihin.






Kerrankin oon trenditietoinen! Vai onko aikuisten värityskirjatkin jo menneet pois muodista? Samapa tuo, oonhan tottunut innostumaan kaikesta aina pari vuotta enemmistön jälkeen. Oon siis saanut kaksi värityskirjaa lahjaksi ja molempia ehtinyt aloittaakin. Kunnolliset värikynät on vielä ostoslistalla, mutta tällä hetkellä mulle riittää ne nysät, jotka kaapista löytyy. Tussejakin on jonkinnäköisiä... Mietin myös, pitäisikö kokeilla yhden kuvan värittämistä vesiväreillä. On se vaan mukavaa puuhaa tuo värittely!

Ihanaa alkavaa viikkoa, immeiset ja pahoittelut huonoista kuvista.

 

perjantai 2. lokakuuta 2015

Ajatuksen tasolla


Näitähän meillä käsityöpiipertäjillä riittää - keskeneräisiä töitä. Osa jo aloitettuja, osa vasta ajatuksissa tai sitten materiaalit on valmiina, mutta homma ei etene. Multa löytyy mielestäni liikaakin juuri noita viimeksi mainittuja. Jotkin materiaalit houkuttelee koruiluihin, mutta sitten aivot onkin niin jumissa, ettei saakaan mitään aikaan vaikka niin tahtoisi. Jollain työllä voi kestää useampi vuosi valmistua - minkä jälkeen tulee usein ihmeteltyä, mikä siinä muka oli niin vaikeaa. Kaivoin esille joitain tarvikkeita, jotka on odotelleet kiltisti vuoroaan jo pidemmän aikaa.





Prikkoja löytyy jos jonkin kokoisena, mutta vain muutama pieni on päässyt koruihin. Siitä on jo useampi vuosi kun maalasin noita kaikkein pienimpiä kynsilakalla ja laitoin niitä korviksiin. Sitten innostus laantui ja jälkeenpäin oon miettinyt, mitä muuta kivaa näistä voisi saada aikaan tai miten muuten niitä voisi hieman somistaa - vai kannattaako somistaa lainkaan. Nyt kun niitä katselen, tulee mieleen, että ne voisi päällystää virkkaamalla - siis joku, joka osaa virkata, voisi päällystää ne puolestani.





Nappeja on jonkin kokoinen kasa varastossa, mutta hyvin vähän oon käyttänyt niitä koruihin. Tämä sininen nappilajitelma on ollut syrjässä pitkään ja koru siitä on yrittänyt tulla mutta on jäänyt sitten sekin ajatuksen tasolle.





Isoveikka innostui sorvaamisesta ja onkin saanut aikaan kaikkea kaunista - purkkeja ja kuppeja lähinnä. Minäkin oon saanut tuosta innostuksesta iloa, nimittäin sorvauksen ''jämäpalat'' on päätyneet varastooni. Näistä tulee todennäköisesti jonain päivänä riipuksia koruihin. Pintakäsittely vielä mietityttää - laittaisinko pintaan kirkkaan lakan, pitäisikö petsata tai maalata vai kenties jotain muuta? Nuo kauniit kuviot saisi kyllä ehkä jäädä näkyviin, vaikken tiedä onko puu sellaisenaan ominta tyyliäni.





Vanhoja Abloy-avaimiakin oon jemmaillut. Kynsilakkaa ja bling-blingiä päälle, näin oon ajatellut. Mutta onko nämä sitten loppujen lopuksi edes kovin nättejä... Mulla on jossain myös pieniä ja sieviä päiväkirjan avaimia - kun vain tietäisi, että missä.





Tällainen iso kasa muovisia rondelleja/ välihelmiä (spacereiksi niitä kai enkuksi kutsutaan) oli ihan pakko saada, kun ovat niin syötävän söpön näköisiä, mutta se käytännöllisyys... Koruissa en juurikaan muoviosia käytä, mutta korttiaskarteluun nämä voisivat sopia. Kun vain tulisi enemmän kortteja tehtyä - toisaalta, onhan kohta joulu ja ahkerimmat aloittaneet jo valmistelutkin. Pitänee ripotella näitä siis tämän vuoden joulukortteihin, kunhan ehdin sinne asti!





Hamstraan jostain syystä kiviä - tai siis kuvittelen joskus käyttäväni niitä koruissa. Mutta enhän mä koskaan niin tee. Luonnonmateriaalien kierrättäminen koruihin ei oo oikein koskaan ollut lähellä mun sydäntä. Nämä on kaiken lisäksi ihan liian isoja (eli painavia) riipuksiksi. Mitähän mä taas oon oikein ajatellut?





Sitten on nämä tuhoamani riipuspohjat. Suurella hartaudella maalailin pohjia kynsilakoilla, yritin saada oikein hienoja kuvioita ja väriyhdistelmiä aikaan. Sitten laitoin kynsilakan päälle lasitteen/ liimalakan vaimitäsenytoli. Nuo pohjat vaan on niin syviä, että sitä tököttiä tuli lurautettua vähän enempi. Kukaan ei sanonut mulle, että siitä tulee sumeaa, jos kerros on liian paksu. Enkä mä tietenkään voinut tehdä vain yhtä riipusta kokeeksi, ei suinkaan - kaikki kerralla vaan ja ihan kunnolla metsään sitten. Kuvassa olevien lisäksi pitäisi olla muutama pilalle mennyt riipuspohja jossain... Pois en oo raaskinut näitä heittää, ehkä ne jotenkin saa vielä uusiokäyttöön. Ideoita saa kertoa. Pari pohjaa sain sentään hyödynnettyä Ruusuista-sarjan kaulakoruissa. Yksi ratkaisu voisi olla siis tuollaiset metallifiligraanikuviot.





Törmäsin pari vuotta sitten Youtubessa videoon, jossa opastettiin miten muovilusikoita kuumentamalla ja muotoilemalla saa aikaan kauniita ruusuja. Hullaannuin noihin ruusuihin ihan totaalisesti ja ostin kasan kertakäyttölusikoita - värillisiä ja valkoisia, monen kokoisia. Kuvassa on vain murto-osa tästä kasasta. Ja kuinkas sitten kävikään... nämäkin lusikat seisovat vielä kaapissa pölyttymässä.

Ajatuksen tasolla on ollut tämä kirjoituskin pitkään - ja työn alla melkein yhtä kauan. Olenkohan vaan jotenkin saamaton ihminen vai olenko liian arka kokeilemaan uusia näpertelyjuttuja? Taidan olla sitten joskus-näpertäjä. Onko teillä samantyyppisiä ikuisuusprojekteja?


torstai 17. syyskuuta 2015

Massaelukoita


Muistatteko ne heppakorvikset, jotka tein jokunen aika sitten massasta tilaustyönä? No, ne olivat tilaajalle niin mieluiset, että hän tilasi vielä toiset samanlaiset - ja muitakin elukoita samaan syssyyn.









Omasta mielestäni näiden toisten heppojen harjat onnistui paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Muutenkin oon lopputulokseen paljon tyytyväisempi, vaikka häntien muotoilu oli vieläkin tosi haastavaa. Hopoti hoi, saattaa olla että jatkossa syntyy lisääkin heppoja.






Koirakorviksia tilattiin kaksi paria ja tämä on niistä onnistuneempi - tosin nämäkin näyttävät vähän liian paljon nalleilta. Vai mitä mieltä olette? Otan mielelläni rehellisiä mielipiteitä vastaan, ei tarvitse pelätä että loukkaannun. :)






Pääsin tekemään myös kissoja ja tiesin heti, että niiden vartaloiksi tulee pallot. Pallokissoissa on vaan jotain niin söpöä. Myös musta väri tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Hännän kiinnityksessä arvelutti se, saisinko siitä kauniin näköisen.






Olin jo saanut korvikset valmiiksi, kun samalta tilaajalta saapui vielä pyyntö kissakaulakorusta, jossa massakissa (joko musta tai ruskea) roikkuisi nahkanauhassa. Mulla sattui olemaan valmiina vaaleanruskea vinokissa, jonka ripustin sitten ruskeaan, punottuun nahkanyöriin. Nyörikin oli valmiina odottamassa lukkoineen päivineen, joten kaulakoru syntyi käden käänteessä.






Onneksi kylmä sää palasi ja saan taas käyttää uusia, pinkkejä villasukkiani! Näiden kanssa kävely on tosin vähän hankalaa, kun on vaan pakko ihastella koko ajan. Täällä mennään siis päin seiniä iltaisin. Mulla ei oo koskaan ollut yhtä kauniita sukkia ja oon varmaan elänyt jossain tynnyrissä kun en edes tajunnut, että villasukkiin saa kaikenlaista ihanaa, pitsimäistä kuviota.

Pitää joskus ottaa kuva sukista jaloissa, tämä kuva ei nyt oikein näytä villiksiä kaikessa komeudessaan. Kaunis kiitos Sarille ihanasta ylläripaketista, josta löytyi sukkien lisäksi kaunis kukkaro ja helmiä lankailuun! ^^ ♥

Tämä viikko on kiitänyt ohi hirveän nopeasti, kohta on taas viikonloppu. Vielä pari lankahelmitilausta on odottamassa vapaa-aikaa ja lankaa, jota jouduin tilaamaan sunnuntaina netistä, sillä rohmusin jo askartelukaupan lankavaraston tyhjäksi. Löysin Rayheria vain Sinellistä, jossa ilmeisesti on vähän pidempi toimitusaika, koska lankaa ei vieläkään näy. Helmikaupoista kun paketti saapuu aina parissa päivässä. Onneksi molemmat tilaajat vakuuttivat, ettei helmillä ole kiirusta. Itse taidan olla malttamattomampi, kun tämä kieputtelutauko aiheuttaa kummia vierotusoireita.

Mukavaa loppuviikkoa, palleroiset! ♥