tiistai 25. lokakuuta 2016

Puisevia pöllöjä


Pöllöt, nuo aina yhtä ihanat hahmoset. Eihän ne tunnu menevän muodista millään ja hyvä niin. Voiko pöllöjä olla muka liikaa? Itse en moiseen usko ja tunnustan olevani pöllöhamstraaja. Tänne blogiinkin on eksynyt jos jonkinlaista pöllöä metallisista riipuksista akryylisiin ja kapussipohjiin. Profiilikuvassanikin komeilee itse tekemäni massapöllö, jollaisia oon pyöräyttänyt yhden jos toisenkin. Puu on sellainen materiaali, jota mun tulee harvemmin käytettyä, mutta tällä kertaa korujani koristaa ihanan värikkäät, puiset pöllöriipukset.






Korviksiahan pöllöistä sitten syntyi, ihanan iisiä sarjatyötä. Riipukset on sen verran kookkaita, etten arvannut laittaa niiden lisukkeeksi mitään muuta, jottei korvakoruista tule liian reheviä. Kerkesinpä mä puupöllöistä jo jotain muutakin tehdä, mutta niiden esittely jääköön toiseen kertaan, koska en oo saanut niitä vielä kuvattua. Arskaa odotellessa...




Kun nyt pöllöaiheen äärellä ollaan, sopinee jos isken tämänkin saman otsikon alle. Sydänhelmipostausta naputellessa muistin, että mulla on vielä yksi huivikorupohja jemmassa jossain. Löytyihän se ja riipukseksi pääsi tämä ihana metallipöllö strasseineen ja lasihelmimasuineen. Tästä jäi kyllä kipinä tehdä lisää huivikoruja! Mitähän mä nykyään malttaisin tehdä vain yhden...


maanantai 17. lokakuuta 2016

Nevermore


Koska en itse käytä koruja lähes koskaan, ei mun tuu myöskään ostettua mitään korutarvikkeita itseäni varten. Kun törmäsin kuukausi sitten yhdellä Facebook-kirppiksellä tähän riipukseen, se oli kuitenkin ihan pakko saada omaksi, vaikka en osaa edes päättää, mitä siitä tekisin. Voisin ehkä käyttää sitä tuollaisenaan koristeena, tehdä siitä kaulakorun (jota ei varmaankaan tulisi käytettyä) tai ehkä askarrella siitä kauniin kirjanmerkin. Hyllystäni löytyy Poen Kootut kertomukset ja kyllähän tuosta riipuksesta tulisi ihan täydellinen kaveri sille.



Riipus on ihan superiso (n. 6x5cm) mistä yllätyin, koska en älynnyt innostuksissani katsoa myyntikuvasta sen kokoa, mutta eipä tuo haittaa. Niin innoissani oon vieläkin, että piti hekumoida ihan täällä blogissa asti. Noihin helmiin rakastuin melkein yhtä tulisesti, ne on samalta myyjältä ja ilmeisesti Persian jadea. Katsokaa nyt niitä, nehän on kuin karkkia! NERIK-loota, täältä tullaan...

On mulla toki ihan järkevääkin asiaa ostoksista intoilun lisäksi - kirjanmerkkiarvonta on nimittäin tullut päätökseen ja voittajien julkistus on paikallaan. Koska olen fossiili (ja koska osallistujia oli sopivasti) suoritin arvonnan jälleen manuaalisesti. Ämpäri on päässyt hukkumaan, joten sydänkuppi toimitti sen virkaa tällä kertaa.





Osallistujia oli siis sopivasti, mutta kuitenkin niin paljon, että päätin arpoa yhden kirjanmerkin sijaan kaksi. Onnea, Miia ja Elina! Voittajat ovat jo valinneet omat kirjanmerkkinsä - punainen ja liila merkki lähtevät matkaan tällä viikolla. Kiitos ihan kaikille ihanille osallistujille, tämä ei varmastikaan jää viimeiseksi arvonnaksi. Mikäli joku jäi vielä ruusukirjanmerkkiä himoitsemaan, kaksi jäljelle jäänyttä hyppäävät Facebookin puolelle myyntiin ja ne voi käydä sieltä nappaamassa.




Itsellänikin kävi munkki ja voitin Korustamo-blogin arvonnasta pirteän pinkin tiskiliinan. Kiitos vielä, ihana Eila. ♥


tiistai 11. lokakuuta 2016

♥ syrjällään


Mun koruilutahti on vähän hiipunut viime aikoina, tuotteliaan kesän jälkeen. Ehkä mä oon tässäkin asiassa vähän nurinkurinen - yleensä kai käsityöharrastus hidastuu tai loppuu jopa kokonaan kesän ajaksi kunnes alkaa sitten syksyn tullen taas iskeä kipinää. Mulla vaan tuntuu pää jokseenkin jumittavan korujen suhteen tällä hetkellä. Osittain tämä himmailu johtuu kyllä siitäkin, että oon pikku hiljaa palaillut lankahelmien pariin ja näpertelyt keskittyy nyt taas paljolti niihin.




Vielä löytyy koneelta blogitettavia koruja, kuten nämä sydänkoruset. Sydämen muotoisia lamppuhelmiä tuntuu kertyvän mun lokerikkoihin pikku hiljaa, aina jostain tupsahtelee uusia ihanuuksia. Nuo sydämet (varsinkin kohokuvioidut) on mulle aika pahoja NERIK-tarpeita, vaikkeikaan yhtä pahoja kuin kivihelmet. Nyt osa näistäkin pääsi pois jemmoista, koruja kaunistamaan.





Tämä älyttömän kaunis ja iso sydänhelmi saapui luokseni koruiluystävä Pirjolta. Meidän korutarvikevaihto on ollut jo jonkin aikaa jäissä ja tätä sydäntäkin on siis rakkaudella jemmailtu hyvä tovi. Onpa Pirjolta kotoisin myös nuo mattapintaiset lasihelmet ja riipuspidike.




Tämän pirteän korusetin tein varta vasten Facebook-sivuni arvontaa silmällä pitäen, mutta muutinkin sitten mieltäni palkinnon suhteen.





Halusin tehdä jotain ''peruskorusta'' poikkeavaa, samalla hieman tavallista sirompaa ja yksinkertaisempaa. Pikkuiset lamppusydämet (nekin Pirjolta, kuten saattaa olla tuo isompikin) ja siro, hopeoitu ketju saivat toisistaan kumppanit. Tämä koru valmistui jo aikoja sitten, mutta vieläkin mietin, olisiko riipusosasta pitänyt tehdä jotenkin kevyempi tai jopa jättää se kokonaan pois.




Näissä sydänhelmissä on vähän ekstraihanuutta ja blingiä, eli strassi kukkakuvion keskustassa. Ripustin helmet korvakoukkuihin melkein sellaisinaan, eivät ne paria metallihelmeä kummempaa maustetta kaivanneet.




Hmmm... Tajusin juuri, mistä suuri osa sydämistä putkahtelee. Tämäkin muhkea söpöys on nimittäin Pirjolta kotoisin. Kuvaustilanne olisi kaivannut jotain rekvisiittaa tälläkin kertaa, jotta huivikorun olisi voinut tukea jotain vasten - nyt tuo helmi on jäänyt aika hassuun kulmaan. Vaan ei voi mitään, kuva on vanha ja korukin nyt jo myyty.

Muistuttelen vielä viimeisen kerran arvonnasta, joka löytyy täältä. Osallistumisaikaa on vielä muutama päivä. Facebook-sivun arvonta päättyy myös tulevana viikonloppuna.