Kiekuroita

Jokin aika sitten kaivoin kaapista kaulakorun, jonka olin tehnyt itselleni viitisen vuotta aiemmin. Silloin kuvittelin vielä joskus oppivani käyttämään koruja itsekin. Otin korun mallin jostain kirjasta - valitettavasti en enää muista, mistä. Näpertelin korua varten miljoona (tai 69kpl, kuinka vaan) riipusta hopeoidusta kuparilangasta ja violetin sävyisistä lasihelmistä. Lankaan tehdään ensin spiraali, sitten pujotetaan helmet ja lopuksi tehdään vielä ripustussilmukka.

Turhauduin lopulta säilyttämään korua (se ei ollut siis kertaakaan kaulassani) ja purin sen osiksi. Koska hopeoitu lanka ei ollut mennyt vuosien pussisäilytyksessä miksikään, riipuksia saattoi vielä uusiokäyttää. Päädyin laittamaan riipukset myyntiin yhdelle Facebookin käsityötarvikekirppiksistä ja ne menivätkin nopeasti kaupaksi. Syntyi into tehdä lisää - ja sitten taas vähän lisää ja vielä tuota-ja-tuota väriä. Sain muutaman tilauksenkin. Niin helposti lankahelmi-innostuksen rinnalle syntyi uusi ''pakkomielle''.

Itse ristin nämä uudet näperrykset yksinkertaisesti lasihelmiriipuksiksi, mutta eräs tilaaja kutsui niitä kiekurahelmiksi ja nykyään käytän itsekin enemmän tuota ilmausta. Se vaan kuulostaa niin suloiselta.

Alimmassa kuvassa on se kaulakoru, josta kaikki sai alkunsa. Kuva on otettu vuonna 2012 ja sen kyllä huomaa, vaikka vähän yritin sitä parannella. Ihan hienoa nähdä, että korujen kuvaamisessa on tapahtunut sentään vähän kehitystä, olkoonkin, että paljolti on kiittäminen parempaa kameraa. Uskallan myös väittää, että spiraalini ovat nykyisin siistimpiä.