Suklaataivas

Viime aikoina olen intoillut erityisen paljon nestemäisestä Fimosta, jolla saa lisää eloa massatöihin. Pari ensimmäistä kokeiluani Fimo liquidilla olivat karmeita, mutta kyllä siihen sitten hyvin nopeasti tottui ja nyt käyttö tuntuu jo tosi helpolta. Tajusin, että ensimmäiset kuorrutteeni olivat yksinkertaisesti liian paksuja; siksi ne levittyivät huonosti ja jäivät epätasaiseksi. Enää en sotkekaan paikkoja ja itseäni niin pahasti, kun olen jo tottunut kuorrutteen käsittelyyn. Toki kuorrutettava työkin vaikuttaa levitykseen; mitä tasaisempi pinta, sitä helpommin kuorrute levittyy.

Nestemäisen massan avulla saa tehtyä esimerkiksi ihanaa suklaakastiketta, joka sopii mainiosti erilaisiin massaherkkuihin. Olen laittanut sitä muun muassa näihin pieniin mokkapaloihin. Välillä tuntuu rasittavalta, että pitää ensin muovailla jotain, jotta pääsee siihen kivoimpaan vaiheeseen, eli kuorrutteella leikkimiseen.

Kuorrute luo uutta ilmettä myös fimokakkuihin, joten päätin leipoa sellaisen - suklaisen tietty! Käytin aluksi liian isoa ympyrämuottia, sillä edellisestä kakusta oli jo aikaa ja muistin koon väärin. Ensimmäisistä suklaakakkupaloista tuli siis liian isoja, enkä  myöskään lopulta pitänyt väristä, jota olin valinnut kakun sisälle. Palat meinasivat jäädä kaapin uumeniin, mutta otin ne kuitenkin yksi ilta kuorrutukseen ja löysin niiden koristeiksi jemmastani kiekuroita, joita joskus askartelin jonkin toisen työn ylijäämämassoista.

Pienemmistä, ''oikean'' kokoisista kakkupaloista pidän hurjan paljon. Ne ovat oikea suklaan ystävän unelma, sillä sekä kakku että kuorrute ovat suklaata ja pinnalta löytyy vielä suklaapaloja. Näitä kakkuja tein kaksi, sillä paloja tilattiin lisää.

Youtubessa tuli vastaan kiva ohjevideo suklaaneliöiden tekoon, joten kokeilin huvikseni niitäkin. Kun työläämmät massatyöt ahdistavat on kiva tehdä välillä jotain nopeaa ja helppoa vaikkapa sarjatyönä.

Suklaavalikoima ei liene täydellinen ilman muutamaa konvehtia. Näitä tulee varmasti lisääkin jossain vaiheessa, kunhan olen saanut kehiteltyä oman ''konvehtimallistoni''. Tähän mennessä olen kokeillut kahta eri mallia nestemäisellä kuorrutteella; hyvin yksinkertaisia sydänkonvehteja reiällä sekä kinuskisuklaariipuksia, jotka olivat hieman työläämpiä. Jälkimmäisiä todennäköisesti vielä kehittelen parempaan suuntaan, mutta noista sydämistä pidän ihan tuollaisinaan.

Haaste 365 -sarjan toisen osan työt ovat olleet valmiina jo hyvän aikaa, mutta olen vihdoin saanut ne myös kuvattua. Ensi kerralla esittelen siis niitä ja luvassa onkin sitten jotain ihan muuta kuin koruja.

Myyriä ja macaroneja

En ole massaillut aikoihin mitään tilaustöiden lisäksi, mutta koneelta löytyi vielä liuta vanhoja massajuttuja, joista päädyin koostamaan sekalaispostauksen. Muutakin kuin massailuja on kyllä tulossa, kunhan saan Haaste 365 -projektejani etenemään.

Halusin kokeilla Myyrän massailua ja päädyin tekemään korvikset äidille. Kun testaa jotain uutta hahmoa, kannattaa ehkä aloittaa yhdellä työllä. Kahden samanlaisen aikaansaaminen on tarpeeksi vaikeaa tutuillakin hahmoilla. No, Myyristä tuli mun mielestä lopulta ihan ookoot, mutta olisi ne voineet olla muun muassa vähän laihemmat.

Olen työstänyt muutamat jo blogissa näkyneet riipukset koruiksi asti. Sateenkaariosat leikkasin tilaustöistä ylijääneestä raitamatosta ja kuumailmapallot pääsivät kaulakoruja koristamaan. Vihreä kuumailmapallo jäi ainakin toistaiseksi vielä itselleni; mulla on työn alla massatöin koristeltu valokuvakehys, johon se sopii hyvin. Pallomacaroneja oli ensimmäisen kerran näytillä täällä ja kääretorttuja täällä. 

Uusiakin massailuja olen taas testaillut, kuten tammenterhoja. Macaronit ei oo mikään uusi juttu blogissani (saati kahvipavut), mutta jotain uutta näistä molemmista löytyy. Tuplaasuklaamacaron näyttää musta todella herkulliselta ja on kiva kokeilla valkoisen täytteen tilalla muitakin värejä. Tämä oli myös ensimmäinen sydämen muotoinen macaron, jonka tein (nämä syntyivät myöhemmin). Uutena muotona kokeilin myös nallemacaronia.

Pastelliunelmia

En kestä, miten ihania tilaustöitä oon taas saanut toteuttaa. Herkät pastellisävyt miellyttävät omaakin silmääni kovasti. Tämä koko hattarakasa lähti yhdelle tilaajalle ja olipa taas hauskaa, kun sai massailla ison satsin jotain tiettyä hahmoa. Omissa massailuissani suosin suht pieniä eriä samaa työtä, osittain siksi etten voi olla varma menekistä ja myös koska haluan kokeilla mahdollisimman montaa eri juttua.

Muutama hattara tilattiin myös isompana versiona, kokoero on nähtävissä alemmassa kuvassa. Massatyön soveltaminen erikokoiseksi on mulle yleensä tosi haastavaa, mutta tällä kertaa se onnistui yllättävän kivuttomasti.

Nämä molemmat projektit taisivat valmistua jo viime vuonna. Samalle tilaajalle lähtivät punasävyiset pallomacaronkorvikset ja suloisen herkkä rusettiavaimenperä, myöskin pallomacruilla.

Äiti tilasi itselleen sateenkaarikorvakorut. Kuulemma niihin olisi pitänyt laittaa kaikki seitsemän väriä, joten pitänee tehdä uudet jossain välissä. Pallomacaronkorujen tilaajalle tein myös korvakorut minikokoisilla vaahtokarkeilla.

Munakuppikakku

Juhlapyhät - mikä ihana tekosyy teemamassailuille! Joulu taitaa olla lemppariteemani, mutta pääsiäisestäkin voi ammentaa kaikenlaista kivaa. Tosin huomasin, että tein pupuja ja munia viime vuonnakin - hups, mutta ei nämä uudet massailut nyt kuitenkaan ihan samanlaisia ole.

Tarkoitukseni oli tehdä pääsiäisteemainen kuppikakku, mutta siitä tulikin hyvin munamainen - mikä toisaalta sopiikin mainiosti pääsiäiseen. Tätä voisi kutsua munakuppikakuksi. Tykkään tuosta rusetista, se onnistui hyvin eikä se edes kuulunut alkuperäissuunnitelmaan.

Uusi muotti pääsi testiin kun tein parit pupukorvikset, hännällä ja ilman. Munariipuksen askartelin ihan vaan huvikseni jo viime vuoden puolella kun yhdistin sateenkaariprojektin jämämassoja ja jostain syystä pyöritin ne munan muotoon.

Munia tein sitten lisääkin hiljattain kun äiti tilasi niitä rairuohoaan koristamaan. Munien muotoilu onkin yllättävän vaikeaa - ehkä jopa haastavampaa kuin pyöreän massapallon aikaansaaminen, varsinkin isompien munien kohdalla. Onneksi kuvioinnin kanssa ei tarvinnut tapella, se kun syntyi hyvin helposti ja näyttää minusta silti kivalta. Ihanaa pääsiäistä kaikille lukijoille! ♥

Kevään korvalla

Olen suorittanut kevätsiivousta korutarvikelaatikoissani ja päädyin laittamaan ison kasan helmiä ja korunosia Facebook-kirppikselle. Pitkään jemmatut lucitekukat olivat menossa samaan paikkaan, mutta jotenkin sitten kuitenkin viehätyin niistä uudelleen pitkästä aikaa ja intouduin askartelemaan keväisiä korvakoruja.

Näitä olisi voinut tehdä lähes loputtomiin, sillä oli niin hauska keksiä erilaisia kokonaisuuksia; yhdistellä kukkia helmiin, helmihattuihin sekä lehtiin ja pinota kukkia päällekkäin. Nuo kukat on niin kauniita, että niiden kanssa on vaikea epäonnistua. Lopputulos on aina ihana! Kukkakorviksista tulee myös mukavan kevyitä.

Mikä on sun suosikkipari? Itse taidan pitää eniten ihan ensimmäisestä kuvasta, koska nuo isot kukat on niin ihania. Tykkään kyllä myös alimpien kuvien kerroskukkakorviksista, ne on juuri sopivan överit ja ehkä parhaimman väriset omaan makuuni.