Mä elukoita muovailen

Korupajani on muistuttanut viime aikoina enemmänkin eläintarhaa. Koruilijatoveri on pyytänyt pariin otteeseen mua tekemään massaeläinriipuksia, joten niitä tässä on sitten pyöritelty. Ja pyöritellään jatkossakin; kolmas tilaus nimittäin saapui juuri. Elukoita on ihana muovailla, mutta myönnän tuntevani pientä harmitusta siitä, että se palkitsevin osuus jää kokematta - eli se, kun massahahmosta saa tehdä valmiin korun. Melkein yhtä ihanaa on kyllä nähdä, mitä joku toinen keksii noista sitten tehdä. Koruilijatoveri askartelee elukoistaan muun muassa syötävän sööttejä heijastinkoruja!

Ensimmäisessä tilauksessa oli mukana jos jonkinlaista eläintä pöllöistä siileihin. Kettusen tein ylimääräisenä ja jännityksellä laitoin sen matkaan, kun se on ensimmäinen laatuaan enkä tiennyt, kelpaako se. Itseäni jäi vielä mietityttämään ainakin ketun koko (siitä tuli melko iso) ja valkoisten poskilaikkujen sijainti. Hienosäätöä, hienosäätöä.

Toinen tilaus sisälsikin sitten vain siivekkäitä ja viiksekkäitä, eli pöllö&kisu -kombon. Värien suhteen sain vapaat kädet, kuten ensimmäisenkin tilauksen kanssa, joten pyrin käyttämään massavärejä mahdollisimman laajasti. Yhdestä kisusta tuli hiekan värinen ja jäin miettimään, sopisiko hiekkaväri pöllölle siiviksi.

Kokeiluista puheen ollen, testasin taannoin myös pyöreäpäistä kettumallia. En ollut kovin vakuuttunut lopputuloksesta, mutta tulipahan kokeiltua ja kettuset pääsivät kaikesta huolimatta korvakoruiksi. Eihän niitä pikkuisia raaskinut hukkaankaan heittää.

Muiden massailujen siivellä päätin vihdoin tehdä itselleni ne kisukorvikset, joista aina kissoja pyöritellessäni haaveilen. Ajattelin, että äkkiäkös mä ne pyöräytän eikä se niin kamalan tarkkaakaan oo, kun tulevat itselle. Olin jo tehnyt tilaustyöhahmot ja keskittymiskyky ei ollut enää siinä vaiheessa kovin hyvä. No, sen hosumisen tuloksena oli sitten se, että toisesta kissasta tuli ihan vänkyrä. Pienet erot ei olisi kissojen välillä haitanneet, kunhan molemmat olisi kuitenkin onnistuneet muuten.

Tämä pikkukisu saa nyt päätyä johonkin muuhun työhön ihan yksinään ja korvakoruja pitää kokeilla toiste uudestaan, paremmalla ajalla. Joitain muutoksiakin pitää tehdä, korvat on ainakin vähän liian isot noin pienelle päälle. Kakkoskuvassa tuo oma kissa on tilaustyökisun kainalossa, jotta niiden välinen kokoero käy ilmi. Omista kisuleista tuli suurinpiirtein saman kokoiset kuin nuo pyöreät ketut, siis korvakoruihin oikein passelin kokoiset.

Joulukäsitöitä alkaa jo kovasti näkyä joka paikassa ja pikku hiljaa alkaa itseäkin tässä ahdistaa, kun ''pitäisi'' tehdä jotain jouluista. Joulukortteja en ajatellut tänä vuonna tehdä itse, joten sen ajan voikin käyttää jouluisiin koruiluihin. Ehkä keksin jotain kivaa, jouluista massailtavaa!