Toukokuun keväiset

On taas aika postata kuukauden väri ja minä valitsin toukokuulle vihreää! Pirteistä vihreän sävyistä tulee väkisinkin aika keväisen näköisiä koruja, mutta sehän passaa ihan hyvin tähän aikaan vuodesta - tai olisi passannut ehkä paremmin alkukuusta. Nyt kun näyttää siltä, että ollaan jo enemmän kesän puolella. Mennään tällä otsikolla kuitenkin.

Äiti tilasi sopivasti itselleen silmukkamerkkejä - siis sopivasti siinä mielessä, että hänen lempivärinsä on vihreä, joten nämä sopivat tämän kuun teemaan. Nämä ovatkin ensimmäiset tekemäni silmukkamerkit. Etsin netistä kuvahaulla vinkkejä, koska en ollut ihan varma, millaisia niiden pitäisi olla. En ole vuosiin neulonut mitään ja silmukkamerkkejä en oo tarvinnut koskaan.

Löysin näihin kivan näköisiä kehyshelmiä, jotka ripustin ihan tavalliseen koruvaijeriin. Vihreät pisarahelmet näyttävät vähän puun lehdiltäkin ja siinä mielessä käyvät kevätteemaan. Seuraavaksi pitäisi tehdä sitten vielä avattaviakin versioita.

Ai että mä oon odottanut, että pääsen tekemään näistä helmistä korua. Oon säästellyt niitä tämän kuun väripostaukseen. Ne ovat ihan peruslasihelmiä valkoisella roiskekuviolla, mutta tuo helmen väri on niin herkullinen! Se on hohtava limenvihreä, lähes keltainen ja todellakin minun näköiseni vihreän sävy. Valitettavasti tuo hohtavuus aiheuttaa ongelmia siinä vaiheessa, kun helmiä pitää kuvata... Kaulakorun malliksi valitsin saman, jota oon käyttänyt ennenkin muutamassa korussa.

Tätä korua en ehkä luokittelisi keväiseksi, mutta vihreää siinä on joka tapauksessa. Löysin Korukoukussa-Riikalta saamastani sydänpussista kaksi ihanaa, mintunvihreää sydäntä. Vaaleanvihreitäkin sydämiä oli, useampikin, mutta ne saivat jäädä odottamaan jotain tulevaa projektia. Mintunvihreä on erityisen lähellä sydäntäni juuri nyt!

Kaulakoru lähti liikkeelle siis sydämistä ja niiden rinnalle silmukoin syvän vihreitä marmorihelmiä. Jos minttusydämiä olisi ollut vielä kolmaskin, se olisi varmaan päätynyt tuohon killuttimen paikalle, mutta nyt siihen valikoitui yksinäinen, vaaleanpunainen lasisydän. Ehkä jopa parempi niin?

Ihanat, jemmatut hopeafoliotynnyrit pääsivät vihdoin koruksi. Nämä olivat rakkautta ensisilmäyksellä, mutta olivatkin sitten jotenkin vaikeita. Ehkä ne ovat vähän liian isoja ja hankalan muotoisiakin, minulle siis. Mutta viimein keksin, miten niitä käytän; niistähän syntyi pirtsakka rannekoru.