Ajatuksen tasolla

Näitähän meillä käsityöpiipertäjillä riittää - keskeneräisiä töitä. Osa jo aloitettuja, osa vasta ajatuksissa tai ehkä materiaalit ovat jo valmiina, mutta homma ei etene. Multa löytyy mielestäni liikaakin juuri noita viimeksi mainittuja. Jotkin materiaalit houkuttelee koruiluihin, mutta sitten aivot onkin niin jumissa, ettei saakaan mitään aikaan vaikka niin tahtoisi. Jollain työllä voi kestää useampi vuosi valmistua - minkä jälkeen tulee usein ihmeteltyä, mikä siinä muka oli niin vaikeaa. Kaivoin esille joitain tarvikkeita, jotka on odotelleet kiltisti vuoroaan jo pidemmän aikaa.

Prikkoja löytyy jos jonkin kokoisena, mutta vain muutama pieni on päässyt koruihin. Siitä on jo useampi vuosi kun maalasin noita kaikkein pienimpiä kynsilakalla ja tein niistä korviksia. Sitten innostus laantui ja jälkeenpäin olen yrittänyt pähkäillä, mitä muuta kivaa näistä voisi saada aikaan tai miten muuten niitä voisi hieman somistaa - vai kannattaako somistaa lainkaan. Nyt kun niitä katselen, tulee mieleen, että ne voisi päällystää virkkaamalla - siis joku, joka osaa virkata, voisi päällystää ne puolestani.

Nappeja on jonkin kokoinen kasa varastossa, mutta hyvin vähän oon käyttänyt niitä koruihin. Tämä sininen nappilajitelma on ollut syrjässä pitkään ja koru siitä on yrittänyt tulla mutta on jäänyt sitten sekin ajatuksen tasolle.

Isoveikka innostui sorvaamisesta ja onkin saanut aikaan kaikkea kaunista - purkkeja ja kuppeja lähinnä. Minäkin oon saanut tuosta innostuksesta iloa, nimittäin sorvauksen ''jämäpalat'' ovat päätyneet varastooni. Näistä tulee todennäköisesti jonain päivänä riipuksia koruihin. Pintakäsittely vielä mietityttää - laittaisinko pintaan kirkkaan lakan, pitäisikö petsata tai maalata vai kenties jotain muuta? Nuo kauniit kuviot saisi kyllä ehkä jäädä näkyviin, vaikken tiedä onko puu sellaisenaan ominta tyyliäni.

Vanhoja Abloy-avaimiakin olen jemmaillut. Kynsilakkaa ja bling-blingiä päälle, näin olen ajatellut. Mutta onko nämä sitten loppujen lopuksi edes kovin nättejä... Mulla on jossain myös pieniä ja sieviä päiväkirjan avaimia - kun vain tietäisi, että missä.

Tällainen iso kasa muovisia rondelleja/ välihelmiä oli ihan pakko saada, kun ovat niin syötävän söpön näköisiä, mutta se käytännöllisyys... Koruissa en juurikaan muoviosia käytä, mutta korttiaskarteluun nämä voisivat sopia. Kun vain tulisi enemmän kortteja tehtyä - toisaalta, onhan kohta joulu ja ahkerimmat aloittaneet jo valmistelutkin. Pitänee ripotella näitä siis tämän vuoden joulukortteihin, kunhan ehdin sinne asti!

Hamstraan jostain syystä kiviä - tai siis kuvittelen joskus käyttäväni niitä koruissa. Mutta enhän mä koskaan niin tee. Luonnonmateriaalien kierrättäminen koruihin ei oo oikein koskaan ollut lähellä mun sydäntä. Nämä on kaiken lisäksi ihan liian isoja (eli painavia) riipuksiksi. Mitähän mä taas oon oikein ajatellut?

Sitten on nämä tuhoamani riipuspohjat. Suurella hartaudella maalailin pohjia kynsilakoilla, yritin saada oikein hienoja kuvioita ja väriyhdistelmiä aikaan. Sitten laitoin kynsilakan päälle lasitteen/ liimalakan vaimitäsenytoli. Nuo pohjat vaan on niin syviä, että sitä tököttiä tuli lurautettua vähän enempi. Kukaan ei sanonut mulle, että siitä tulee sumeaa, jos kerros on liian paksu. Enkä mä tietenkään voinut tehdä vain yhtä riipusta kokeeksi, ei suinkaan - kaikki kerralla vaan ja ihan kunnolla metsään sitten.

Kuvassa olevien lisäksi pitäisi olla muutama pilalle mennyt riipuspohja jossain... Pois en oo raaskinut näitä heittää, ehkä ne jotenkin saa vielä uusiokäyttöön. Ideoita saa kertoa. Pari pohjaa sain sentään hyödynnettyä hartsiruusukoruissa. Yksi ratkaisu voisi olla siis tuollaiset metallifiligraanikuviot.

Törmäsin pari vuotta sitten Youtubessa videoon, jossa opastettiin, miten muovilusikoita kuumentamalla ja muotoilemalla saa aikaan kauniita ruusuja. Hullaannuin noihin ruusuihin ihan totaalisesti ja ostin kasan kertakäyttölusikoita - värillisiä ja valkoisia, monen kokoisia. Kuvassa on vain murto-osa tästä kasasta. Ja kuinkas sitten kävikään... nämäkin lusikat seisovat vielä kaapissa pölyttymässä.

Ajatuksen tasolla on ollut tämä kirjoituskin pitkään - ja työn alla melkein yhtä kauan. Olenkohan vaan jotenkin saamaton ihminen vai olenko liian arka kokeilemaan uusia näpertelyjuttuja? Taidan olla sitten joskus-näpertäjä. Onko teillä samantyyppisiä ikuisuusprojekteja?