Korvisjoulukalenteri, luukku 18

Näitä runsaampia, roikkuvaisia korvakoruja tulee tehtyä aika harvoin. Miksiköhän niitä pitäisi edes kutsua? Englanniksi sanotaan kaiketi chandelier earrings, mutta en ole koskaan kuullut puhuttavan kattokruunukorviksista. Itse oon tainnut aina sanoa näitä vesiputouskorvakoruiksi. Käytänpä sitä nytkin, parempaa sanaa odotellessa.

Vesiputouksia askartelin joulunpunaisista lasihelmistä ja, koska en voinut vastustaa kiusausta, violeteista kaksoiskartioista. Vaikka en teekään koruja itselleni melkein koskaan, omat lempivärit niissä usein näkyvät. Hei, entäpä jos ne olisikin helmiputouksia?

Nämä korvakorut tein jo aikoja sitten ja ne päätyivät Facebook-sivuni taannoiseen arvontaan. Nuo korulinkit oli olleet jemmassa kauan ja sytyin niille kunnolla vasta, kun ymmärsin liimata kukan keskustaan strassin. Voi, miten pieni blingitys voi saada aikaan niin ison muutoksen!

Oon kaipaillut viime aikoina taas kovasti paketointiapua, sekä joululahjoihin että korulähetyksiin. Oon vaan niin tavattoman surkea, etten saa aikaan nättejä paketteja. Korujen paketoiminen kestääkin ihan älyttömän kauan, kun oon vähän turhankin huolellinen. Osoite pitää tarkistaa kahdesti ja sisältö kolmesti, sitten vielä varmistaa moneen kertaan valmiin paketin paino. Onhan kaikissa vielä postimerkki ja lähettäjän osoite? Eikä tule valmiista paketista hyvä fiilis, kun se on niin ruma kuitenkin. Pitää toivoa, että sisältö ratkaisee. Tai sitten etsiä jostain paketointikurssia.