Ruusu kasvaa mun sydämessäni

Ostin taannoin yhdeltä Facebook-kirppikseltä pienen pussin liimattavia hartsiruusuja, sellaisia ihanan pieniä (10mm). Pari kuukautta ne ruusut tyytyivät kuiskuttelemaan helmirasian kätköistä, mutta heti kun sain ensimmäiset käytettyä, ei ruusuilulle meinannut tulla loppua.

Hullaannuin aivan täysin näihin pikkuruusuihin ja tuntui, että niistä saisi vaikka mitä kivaa aikaan. 30 kpl:n pussi tyhjeni muutamassa päivässä ja jäljelle jäi kova liimailuinto sekä tuhat ideaa. Nyt harmittaa ihan vietävästi, että ostin näitä vain yhden pussin, eikä samalla myyjällä ole ainakaan toistaiseksi enempää ruusuja.

Ruusut ostaessani en oikeastaan tiennyt vielä, miten niitä käyttäisin. Sitten näin Korukoukussa-blogin Facebook-sivulla kuvan samantyylisistä ruusukapusseista tehdyistä nappikorviksista ja oli ihan pakko kysyä lupaa matkimiseen. Nappikorviksia teinkin sitten muutamassa eri värissä - ja vain muutamassa siitä syystä, että korvispohjia ei ollut itsellä kuin neljään pariin.

Pieni lucitekukkainnostus heräsi samaan aikaan ruusuinnostuksen kanssa ja mikäs sen parempaa kuin yhdistää nämä kaksi kukkaa yhdeksi ''superkukaksi''. Kaulakoru ei tarvinnut paljoa muuta kukkajonon lisäksi, joten siinä on vain ohut pronssiketju sekä yksinäinen kissansilmälasihelmi.

Sain koruilutoverilta helmivaihdossa tuollaisen ristiriipuksen ja oli heti selvää, että tekisin siitä jonkinlaisen rukousnauhatyyppisen kaulakorun. Kirkkaanpunaisen ruusun lisäsin ristiä somistamaan ja piristämään. Myös valkoiset maitolasihelmet löytyivät toverin lähettämästä paketista. Helmivaihdosta olen tekemässä muuten erillistä postausta myöhemmin.

Sitten innostuin kokoamaan riipuksia ruusuista ja metalliosista. Ensimmäinen riipus syntyi pilalle menneestä kapussipohjasta, jonka päälle liimasin metallifiligraanineliön ja sen päälle taas eri värisiä hartsiruusuja.

Myös toisen riipuksen idea lähti hukkakapussipohjasta (kapussikorujen teossa kestää oman aikansa löytää toimivat aineet ja oikea tekniikka, näin ainakin pienimuotoisen empiirisen tutkimukseni ja omien kokemusteni pohjalta uskallan väittää. Jonkin verran siis alussa syntyy pilalle menneitä tuotoksia.) ja eri metalliosista, joita liimailin pohjan päälle ruusua tietenkään unohtamatta.

Tämä sydämen muotoinen kapussipohja olikin sitten käyttämätön. Päätin pohjustaa sen kimaltavalla, violetilla kynsilakalla ennen ruusujen liimaamista. Ehkä joku toinen olisi laittanut vain yhden värisiä ruusuja yhteen riipukseen, mutta itse olen yleensä kirjavuuden kannalla. Näistä riipuksista tuli siis lyhyitä kaulakoruja ja mielestäni ne näyttivät kaikkein näteimmiltä ihan vaan pelkässä metalliketjussa.

Kun vielä muutama käyttökelpoinen ruusu oli jäljellä, katselin muistitikkuani ja päätin, että se kaipaa vielä hieman piristystä. Nuo nauhassa olevat, pienet helmiäislasihelmet (kahdessa värissä, sillä yhden värisiä ei ollut tarpeeksi ja ompeluhinku oli liian kova tauon pitämiseen) oon ommellut paikoilleen jo pari vuotta sitten, mutta itse muistitikku näytti vielä kovin ankealta. No, tylsäksi sitä ei ainakaan enää voi kutsua!

Onko teillä muilla ollut omia vaihtuvia villityksiä koruilun (esim. materiaalien tai jonkin tekniikan) suhteen? Itselleni tulee mieleen tämän ruusukauden lisäksi mm. memory wire -rannekoruhuuma, naru- / solmukorukausi ja kynsilakkaleikit. Niinhän se ainakin omalla kohdallani menee, että jokin tietty tyyli on jonkin aikaa ''se juttu'', joka tuntuu kaikkein kivoimmalta - kunnes iskee seuraava villitys.

P.S. Korukoukussa-blogissakin ollaan näemmä yhä ''ruusukoukussa'', käykäähän kurkkaamassa! :)