Yhden roska on toisen aarre

Tutustuin muutama vuosi sitten yhdellä pelisivustolla erääseen aloittelevaan koruilijaan, Pirjoon. Vaihdoimme monia viestejä ja höpöttelimme paitsi koruilusta myös kaikesta muusta, mitä mieleen tuli. Noin vuosi sitten vaihdoimme osoitteita ja aloitimme korutarvikevaihdon. Kävikin ilmi, että asumme yllättävän lähellä toisiamme. Muitakin hauskoja yhteensattumia paljastui myöhemmin - meillä on muun muassa sama syntymäpäivä, vaikka olemmekin syntyneet eri vuosina.

Korutarvikevaihto tuntui mukavalta ja helpolta tavalta päästä eroon itselle turhista tarpeista ja saada vaihdossa jotain kivaa, uutta tilalle. Ensimmäiset paketit vaihdoimme 9.5.2014 eli vietimme jokin aika sitten yksivuotisjuhlapäivää, vaikka kumpikaan ei sitä silloin muistanut. Pitänee juhlia ensi vuonna senkin edestä.

Alussa laadimme vaihdolle löyhät säännöt, joihin kuului muun muassa se, että paketteja vaihdettaisiin kerran kuussa ja ne olisivat sisällöltään pieniä, noin muutaman euron arvoisia - paketin pitäisi myös kulkeutua yhdellä postimerkillä. Sovimme, että molemmat saisivat toivoa jotain tiettyä pakettiin, mutta pääsääntöisesti lähettäjä valitsisi helmet. Pirjo laittoi ''kieltolistalle'' ainoastaan puuhelmet, itse sanoin ottavani vastaan ihan mitä vain.

Kuten tällaisiin vaihtareihin yleensä kuuluu, mekin sovimme tekevämme vaihtopakettien sisällöistä mahdollisimman nopeasti korun/koruja, joista tietysti laitettaisiin kuvia näytille. Koruissa saa toki käyttää myös omia tarpeita lisukkeina.

Korutarvikkeiden vaihto on ollut minusta todella kivaa. Ylläripaketteja on aina hauska avata (Pirjo lähettää joka kerta aivan ihania juttuja) ja koruiluun tulee ihan uutta haastetta, kun joku toinen on valinnut tarpeet puolestani. Monet saamani helmet ja riipukset on olleet sellaisia, joita en olisi itse harkinnutkaan ostaneeni - ja se on vain hyvä juttu. 

Esittelen nyt tässä kuussa saamani tarvikepaketin ja siitä tekemäni korut. Itse lähettämiäni tarpeita en valitettavasti älynnyt kuvata.

 

Paketin sisältö: Violetteja särölasihelmiä, muutama kauniskuvioinen lamppuhelmi, kaksi sydämen muotoista lasiriipusta, kuviollisia metallihelmiä, kaksi suurta riipusta (korkokenkä ja sydän, molemmat strassikoristeltuja), riipuspidike sekä papukaijalukkoja.

Violetit helmet houkuttelivat eniten koruiluun. Kaverikseen puolipitkään kaulakoruun ne saivat riipuksesta otettuja värejä - turkoosia ja pronssia. Myös pöllöriipus on Pirjolta kotoisin.

Seuraavaksi violetti sai seurakseen pinkkiä särölasia ja suuri sydänriipus pääsi kaulakoruun myös, riipuspidikkeen kera. Itse pidän tästä väriyhdistelmästä, sen villiydestä huolimatta.

Yksi hieman uudemmista villityksistäni (taidan olla vähän jälkijunassa, onhan näitä nähty) on kumiputki ja varsinkin siitä tehdyt memory wire -rannekorut. Edellisessä päivityksessä taisin kertoa, että myös lucitekukista olen hiljattain innostunut - tässä niitä mustana.

Päätin tehdä taas välillä hieman siromman kaulakorun. Kuvioidut metallihelmet pääsevät kauniisti esiin, kun rinnalla on pienempiä helmiä - vaaleansiniset helmiäislasihelmet ovat vain 4 mm kokoisia. Lukko ja avainriipus tuovat siroon koruun ripauksen näyttävyyttä.

Kauniit, kuvioidut lamppuhelmet tuottivat kaikista eniten päänvaivaa. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Tässäkin lyhyessä kaulakorussa on ''taustana'' mustaa kumiputkea ja edustalla virtaa lamppu- ja säröhelmien joki.

Lasisydämistä syntyi mitäpä muutakaan kuin korvakorut. Tarkoitukseni oli ensin ostaa sydämille tarkoitetut, kauniit riipuspidikkeet, mutta päädyin ajatukseen, että persoonallisempi parempi. Väkersin hopeoidusta kuparilangasta sydämiin riipustimet ja liitin ne vielä tuollaisiin metallisoikioihin ennen koukkujen laittoa.

Bling-korkokenkä on aivan ihana, mutta en vaan saanut sitä näyttämään hyvältä yhdessäkään kaulakorussa - ja yritin kyllä. Paitsi sen muoto, myös värit olivat mulle liian haasteellisia. Korkkarista syntyikin sitten lopulta laukkukoru - ja ihan hyvä niin, riipus on itsessään jo niin näyttävä, ettei kaipaa muuta blingiä kaverikseen.
 
Sain melkein kaikki tarpeet käytettyä - ainoastaan lukot yhtä lukuunottamatta jäivät odottelemaan tulevia koruiluja. Kohta onkin jo seuraavan pakettivaihdon aika, enkä malttaisi odottaa!
P.S. Pirjon koruja on näytillä Facebookissa. Hänen taiteilijanimensä on Helmikuutar.