Suomen kesä

Ihana, kamala Suomen kesä. Taisin jo viime vuonna tehdä täällä selväksi, miten paljon inhoan hellettä. Nyt oonkin nauttinut ihan täysin rinnoin näistä sateista ja koleasta tuulesta. Olispa joka kesä tällainen. Tunnen itseni ihan outolinnuksi, kun kukaan muu ei tunnu pitävän näistä ''kesäilmoista''. Vaan eiköhän ne helteetkin sieltä taas jossain vaiheessa saavu, älkää huoliko.

On taas ollut niin kovin pitkä tauko blogin pitämisessä. Jotenkin ihan varkain se aukko kasvaa aina vaan isommaksi ja isommaksi, vaikka tuntuu ettei olisi kovin kauaa mennytkään. Kai aika menee nopeaan, kun on kivaa. Tässä välillä oon ainakin lomaillut, Facebook-kirppistellyt, tehnyt tilaustöitä ja tietysti koruillut muutenkin. Lukulistan blogeja oon käynyt kurkkimassa myös, vaikka mitään jälkeä ei tullut taaskaan jätettyä. Tällaisia koruja on tauon aikana syntynyt:

Pitkä kaulakoru kullan värisestä metallista, kullatusta kuparilangasta ja savukvartsihelmistä vaihteeksi hieman vähäeleisempään tyyliin.

Tilasin jostain nettikaupasta tuollaisia metallisoikioita ja heti oli selvää, että jokin tämän tyylinen koru niistä syntyisi. Soikioiden kavereiksi laitoin simpukkakolikoita. Ruusuriipus näyttää ihan siltä, kuin siinä olisi jotain likaa, mutta kyse on vain peilauksesta.

Pirjon kanssa vaihdoimme taas paketteja ja minun kuorestani paljastui muun muassa tuo riipuspohja ja pikkuinen metallihevonen. Tiesin heti, että nuo kaksi kuuluvat yhteen. Heppa sai taustalleen sinisävyisen, mystisen metsän ja ohuen Diamond Glaze -kerroksen sekä hopean väristä askarteluhilettä. Nuo valkeat laikut kuuluvat kuvaan, vaikka saattavat näyttää tulostinmusteen leviämiltä. Nimensä koru sai tarujen Mallet-hevosen mukaan.

Tämä korusetti on mitoitettu lapselle. Sekä lasiset että isot metallihelmet löytyivät korutarvikevaihtopaketistani. Tuonne on näköjään eksynyt yhteen kohtaan kaksi välihelmeä yhden sijaan, purkuhommia tiedossa siis.

Tilatessani mustaa kumiputkea mukaan tarttui myös neonvihreää. Se osoittautui väriltään hankalammaksi kuin musta, mutta sainpa lopulta tällaisen muistivaijerirannekorun siitä aikaan.

Tein tilaustyönä pöllö- ja pingviiniriipuksia polymeerimassasta ja pääsin myös muovailemaan nuorelle tytölle heppakorvikset. Ensimmäisiksi hepoiksi nuo onnistuivat mun mielestä ihan kivasti, vaikken ihan tarpeeksi identtisiä niistä saanutkaan. Olen miettinyt, että pitäisi vaihtaa massakin Fimo Softista siihen tavalliseen - tai vaikka Cernitiin. Varsinkin oikein lämpimillä ilmoilla tuo pehmeämpi massa miltei sulaa käsiin hyvin pitkälti.

Siinä kun massat olivat valmiiksi esillä ja uuni pitäisi joka tapauksessa lämmittää, ajattelin kokeilla jotain ihan uutta. Syntyi tällainen riipus kahdesta eri vihreän sävystä. Pyöreähän siitä piti tietysti tulla, mutta pääsi viheliäinen venähtämään, kun irrotin sitä kaakelista. Riipus huusi kantajakseen mitäpä muutakaan kuin neonvihreää kumiputkea. Täytyy sanoa, että tuohon massaspiraalien yhdistelyyn jäi pieni himo!

Sokerina pohjalla... kynsilakkakapussiriipukseni valmistuivat vihdoin! Näitä teinkin suurella hartaudella - useampi kapussi oli putsattava ja tehtävä uudelleen, kun en ollutkaan lopputulokseen tyytyväinen. Luonnollisesti näissä menee muutenkin aikaa, kun lakkaa on laitettava useampi kerros ja siinä välissä aina kuivatettava. Puolitoista viikkoa taisi mennä kynsilakan (ja -poistoaineen) huuruista nauttiessa.

Muutamia oon näitä tehnyt aikaisemminkin, mutta vähän eri tekniikoin - osan suoraan riipuspohjaan maalailemalla (päälle koholakka) ja osan kapussin alle maalaten, mutta niihin liimasin pohjan sijaan vain riipuspidikkeet. Kynsilakalla on kiva maalata myös metalliriipuksia eri värisiksi. Ai niin, ja taitaa joku niillä kynsiäänkin koristaa.

Pari viime viikkoa on lisäksi mennyt helmitilauksia tehdessä - sain nimittäin useamman tilauksen metallilangalla kieputelluista lasihelmistä. Vasempaan peukaloon on kovaa vauhtia syntymässä kovettuma siihen kohtaan, jolla työnnän lankaa aina voimakkaimmin muotoonsa. Mutta eri kivaa hommaa tuo lankailu on siitäkin huolimatta - koukuttavaa kuin mikä!