keskiviikko 3. elokuuta 2016

Keltainen heinäkuu


Koruja tehdessä jotkin värit jäävät väistämättä vähemmälle kuin toiset. Mun kohdalla ne ''syrjityt'' värit ovat keltainen ja oranssi. En itse erityisemmin tykkää noista väreistä (ainakaan koruissa), eikä tunnu suurin osa korujen ostajistakaan tykkäävän - niin vähän niillä on ollut menekkiä. Yleensä mulle iskee kuitenkin keltaoranssi kausi syksyisin, ruskaa ihastellessa. Tänä vuonna se kausi taisi tulla etuajassa; ihan huomaamattani tein heinäkuun aikana usean keltasävyisen korun.




Tämän kaulakorun teon aloitin jo viime vuonna. Oikeastaan sain sen silloin jo melkein valmiiksikin, kunnes sitten jokin alkoi mättää, enkä ollut ollenkaan tyytyväinen korun ulkonäköön. Suljin sen keskeneräisten korujen laatikkoon häpeämään kunnes aika tuntui kypsältä uudelleenarvioinnille. Vaati vähän purkamista ja uudelleenpunomista, mutta lopulta olin lopputulokseen tyytyväinen. Nuo helmet ovat osa muutaman vuoden takaista käsityömessusaalista, niitä kivihelmiä joiden tarkkaa nimikettä en enää kotona muistanut.




Tässä kaulakorussa on simpukkahelmiä ja hopeoitua papuketjua. Ihastuin noihin pitkänmallisiin helmiin, niissä on kaunis hohde.




Ajatus lähti oranssista ruususta, jonka pyörittelin joskus omin kätösin polymeerimassasta. Ruusu osui nyt silmääni ja tahdoin tehdä siitä korun, mutta mitä helmiä laittaisin kaveriksi? Vaaleankeltaiset helmiäislasihelmet tuntuivat sopivilta. Helmiosuus lukkoineen (eli helmien jaottelu ja hiutalevälihelmet) saattaa näyttää jonkun silmään tutulta, oon käyttänyt sitä muutamassa aiemmassakin kaulakorussa.




Yksi kaulakoru syntyi lapselle mitoitettunakin. Siihen laitoin herkän hentoa keltaista ja maitomaista valkoista, hopean hohtoa sekä riipukseksi söpön kyyhkysen. Korun nimeksi tulikin Paloma, joka on espanjaa ja tarkoittaa kyyhkyä.

Ne, jotka minut tuntee saattavat tietää, että oon teknologian suhteen aika fossiili. Mulla on esimerkiksi vieläkin käytössä oikein kunnon mummotelkkari, sellainen iso ja ruma mötikkä. Se kuitenkin toimii edelleen kuin unelma. Tuntuu, että mikään huippumoderni tekniikka ei toimi ikinä niin kuin pitäisi ja kaikki hajoaa nykyään helpommin kuin ennen. Sitä joutuu sitten koko ajan ostamaan uutta ja ''parempaa''.

Jokin aika sitten päätin kuitenkin pitkän harkinnan jälkeen vaihtaa mummokännyn älypuhelimeen. Ajattelin, että on kiva olla paremmin tavoitettavissa, kun voi käyttää Facebookia missä vain. Instagramiinkin halusin tutustua ja ehkä laittaa korukuvia myös sinne. Pari viikkoa oon tässä tapellut tuon kanssa, enkä vieläkään oo saanut asennettua Messengeriä saati Instagramia. Ikävöin mummokännyä, eikä uudessa luurissa oo juurikaan mitään muuta parempaa edelliseen kuin kamera. Eläköön teknologian kehitys...


10 kommenttia:

  1. Kauniita koruja olet tehnyt, eniten ihastuttaa toinen ylhäältä<3
    Keltainen on alkanut viehättää itseäni tänä kesänä, yhden avainnauhan tein keltaisena itselleni töihin aiemmin .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eila. ♥ Taidankin muistaa sen avainkorun! Ehkä on tosiaan ihan hyväkin kokeilla eri värejä välillä itsellekin, eikä jumittaa aina niissä samoissa... :P

      Poista
  2. Ihania koruja olet tehnyt!
    En olekkaan aikoihin ehtinyt koruja tekemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ^^ Toivottavasti aikaa löytyy vielä joskus.

      Poista
  3. Kauniita koruja olet saanut aikaiseksi:-)

    VastaaPoista
  4. Minun sininen on sinun keltainen? ;D Ihania koruja olet taas tehnyt, erityisesti tuo ruusukoru on ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, niinpä taitaa olla. :D Kiitos, Riikkaseni. ^^

      Poista
  5. Minusta nuo on kaikki niin hienoja. Tykkään tosi paljon koruista.
    Osallistu Riviera Maisonin pyyheliinojen arvontaan mun blogissa.

    VastaaPoista

Kommenttisi piristää päivääni. ♥