Huhtikuun ihanuudet

Vuosi väriterapiaa -haaste on edennyt vihdoin huhtikuulle ja pääsin askartelemaan koruja pitkäaikaisesta lempiväristäni, violetista. Aloin tehdä näitä koruja heti edellisten värihaastekorujen valmistuttua, niin paljon olin odottanut jo tätä kuuta. Eipä tarvinnut paljoa uusia materiaalejakaan haalia, kyllä violetti helmiosasto on ja pysyy aina hyvin täytettynä.

Tiesin heti, että haluan tehdä ainakin jonkun supersäihkyvän kaulakorun, sekalaisista violeteista helmistä. Säihkettä sain ihanilla fasettirondelleilla ja lisää ihanuutta upeilla posliinihelmillä, jotka ovat tuottaneet päänvaivaa ison reikänsä vuoksi mutta hyvinhän ne sitten tähän istuivat pienten metallihelmien kanssa. Mua kutkuttaa ajatus tehdä tämän kaveriksi vielä rannekorukin.

Yksi rannekoru jo syntyikin ja nappasin sitä varten Helmikeskuksesta muutaman polymeerimassahelmen, samalla kun tilasin aineita tilaustyöhön. Massahelmien rinnalle laitoin mustaa puuta ja kauniita, metallisia välihelmiä. Tästä hyvin yksinkertaisesta rannekorusta tuli mielestäni huisin kaunis, upeiden helmien ansiosta.

Tätä pitkää kaulakorua tuntui olevan ihan mahdoton kuvata! Livenä se kyllä taitaa olla suosikkini näistä violeteista koruista. Keräsin tarpeet korua varten jo jokunen aika sitten, ehkä jo viime vuoden puolella, kun oliivi ja violetti alkoivat yhtäkkiä kuiskailla: ''Hei, me kuulutaan yhteen''. Myös tuo riipusosassa oleva, muhkea hopeafoliopallo on violetti, joskin sävyltään niin tumma, että näyttää kuvassa lähinnä mustalta. Mun mielestä tässä korussa on jotain mystistä.

Pääsiäismassailujen siivellä päätin muovata jotain kivaa violettiakin. Ensimmäiset ajatukset ei sitten oikein toteutuneet niin kuin piti ja turhauduttuani halusin tehdä jotain ihan simppeliä, mitä en voisi mokata. Löysin pitkään jemmatun riipuspohjan, jolle en ollut löytänyt käyttöä sen haastavan muodon vuoksi. Kovin pienikin se on, mutta tähän tarkoitukseen oikein kiva. Massapötköjä vaan allekkain ja mausteeksi massakiekura. Ihan mukava siitä tuli, vaikka itse sanonkin. Tuohon kiekuran päälle taidan laittaa vielä strassin tai vastaavan, peittämään tuota yhtä rumaa kohtaa. (Ja laitoinkin.)