Palaset kohdallaan

Oon todellakin päässyt taas massailun makuun melko pitkän tauon jälkeen. Elokuussa tuli tehtyä sitä sun tätä ja vielä riittää intoa. Omia ideoita pyörii päässä (joitain niistä uskallan jopa kokeilla) ja tilauksiakin on taas lisää tuloillaan. Yleensä teenkin omat massajutut tilaustöiden ohessa, ne kun ovat usein hyvin pientä piperrystä tai kokeiluja, joiden vuoksi ei kannata uunia lämmittää, saati raivata askartelutiloja. Tilaustyöstä tämä massailuinnostus taas lähtikin, siitä viimekertaisesta minttupöllöstä. Arvelin, että kovin yksinäistä tulee pöllöllä olemaan uunissa, joten askartelin sille seuraa.

Pääsin viimein testaamaan näitä sööttejä palapelimuotteja, jotka tilasin Helmikeskuksesta jo viime vuoden joulukuussa. Jemmaaja iskee jälleen. Samalla testiin pääsi ihana, fuksian värinen massa, jonka äiti oli napannut mulle kaupasta. Voi että mä sitten tykästyin molempiin, massaan ja muotteihin. Kahdesta isommasta muottikoosta tein nämä palaset, jotka pääsivät nopeasti kaulakorua koristamaan.

Tein myös yhden keskikokoisen, mintun värisen palan kaulakorun riipukseksi ja kylkeen pikkuiset palaset korvakoruiksi. Oon jo pitkään rakastanut vahvoja värejä, varsinkin violettia, mustaa ja petroolia, mutta nyt tuntuu että oon jotenkin salakavalasti tykästynyt pastellisävyihin - ihan vain viimeaikaisten koruilujen ansiosta. Esimerkiksi mintunvihreä ei oo ennen puhutellut mua oikein millään tavalla, mutta nyt se on yksi suosikeistani. Ostin siis tuota minttumassaa yhtä aiempaa tilaustyötä varten, omatoimisesti en olisi sitä varmaan koskaan hankkinut.

Tuo käyttämäni mintunvihreä massa on Cernitiä. En oo hirveästi kyseistä merkkiä käyttänyt ja luulinkin ensin, että massan kuuluu olla tuollaista läpikuultavaa, mutta ilmeisesti olinkin saanut perusmassan sijaan jonkinlaista kuultomassaa verkkokaupasta. Eipä tuo sinänsä haittaa, ihan mukavan näköistä on tuokin, ainakin näissä palapelin paloissa. Pöllön siivissäkään se ei mielestäni näyttänyt ikävältä, kun siivistä tuli tarpeeksi paksut. Sen sijaan tässä postauksessa alempana näkyvässä massariipuksessa (kukkariipus) on paikoittain massaa niin ohuelti, että kuultava massa ei näytä kovin hyvältä. Valokuvissa tuo kuultomassa ''hehkuu'' kyllä aika jännästi.

Pitihän siitä fuksian värisestä massastakin tehdä korviskokoiset palaset - ja mustaa halusin kokeilla myös. Ensin meinasin vaipua epätoivoon, kun en saanut massaa irrotettua nätisti siitä pienen pienestä muotista. Sitten keksin, että paistankin palasen muotissa ja irrotan vasta paiston jälkeen. No olisko tuossa nyt paljoakaan järkeä, kun muotteja on vain yksi ja siten sinne uuniin pääsisi vain yksi palanen kerrallaan. Olin kaulinut massan leivinpaperin päällä, jotta palanen ei jää kiinni alustaan, vaan juurikin sinne muottiin. Välähti sitten mullakin kerran ja vaihdoin leivinpaperin takaisin kaakeliin. Painoin muotin kaulittuun massaan, ''kuorin'' reunat pois ja nostin muotin ylös - kaakelille jäi oikein nätti ja suht siisti palapelin pala. Samalle kaakelille mahtui useampi palanen ja hei, eihän niitä tarvitse siitä mihinkään nostella - kaakeli uuniin vaan! Paiston jälkeen piti kyllä massaveitsellä vuolla vähän rähmiä palasten reunoilta, mutta muuten ne onnistuivat aivan mahtavasti.

Niin kivaa, helppoa ja koukuttavaa oli palapelikorvisten askartelu, että tein seuraavana viikonloppuna niitä muutaman parin lisää. On nuo niin hauskan näköisiäkin, että taidan jatkaa palapelikorujen tekoa vielä jossain vaiheessa.

Massojen kanssa käytettävistä silikonimuoteista oon haaveillut jo pitkään, mutta en oo oikein onnistunut niitä Suomesta löytämään. Jokuseen muottiin oon verkkokaupoissa törmännyt, mutta en mihinkään itseäni miellyttävään - kunnes löysin joulukuussa tämän rusettimuotinkin Helmikeskuksesta. Se oli vielä alennuksessa, huraa. Nuo rusetit on aivan hurmaavia ja niitä voi tehtailla muotin avulla ihan mielin määrin, mutta mulla on vaan yksi ongelma; ei aavistustakaan, mihin noita ruseteita lykkäisin.

Ostin hopeoituja korupohjia varta vasten harjoitellakseni ''massakirjontaa'' (polymer clay embroidery). Voisihan sitä toki kokeilla ilman kehystäkin, mutta mun mielestä niistä tulee kivemman näköisiä pohjan kanssa. Näitä harjoituskappaleita tuskin liimaan paikoilleen, en oo kovin tyytyväinen lopputulokseen, mutta esitellään nyt nämäkin. Ylemmän kuvan kirjontatyöt tein ensin ja tuo kukkatyö on ehkä lähimpänä sitä varsinaista kirjontaa, mitä mun oli tarkoitus nyhertää. Vasemmanpuoleinen työ esittää syksyistä puuta, josta kieltämättä tuli ihan liian runsaslehtinen. Tuohon lehvästösysteemiin kyllä tykästyin siinä mielessä, että haluan vielä joskus täyttää koko korupohjan sillä - vaikkapa ihan vain yhden värisillä ''lehdillä''.

Kun nuo olivat paistuneet tajusin, että siinähän on ihan selvästi syys- ja kevätriipukset. Nyt kun oon sarjatyön makuun päässyt, en tietenkään voinut jättää asiaa siihen. Seuraavana viikonloppuna muovailin vielä talviriipuksen, jossa on oma tulkintani lumihiutaleesta sekä kesäisen perhosriipuksen, johon piti ensin tulla sudenkorento, mutta eipäs sitten tullutkaan. No, tuosta perhosesta mä kyllä itse pidän, pakko myöntää. Lisää muovailuja on luvassa siis ainakin tänä viikonloppuna, ehkä seuraavanakin, joten ei nämä tähän loppuneet. Blogissa kuitenkin luvassa ensi kerralla jotain aivan muuta.