Turning Japanese

Tampereen käsityömessuja vietetiin menneenä viikonloppuna. Messujen korutarviketarjonta tuntui jo viime vuonna olevan niin köyhä, että päätin jättää tänä vuonna messuilun välistä. Kankaat ja langat ovat ihanaa silmänkarkkia, mutta kun en osaa niistä mitään tehdä, en niitä myöskään osta ja isoissa halleissa haahuilu muutaman korutarvikekojun vuoksi tuntuu vähän hölmöltä. Viime vuonna huomasin ahdistuvani myös väenpaljoudesta.

Kuka muistaa vielä jokunen vuosi sitten Tampereen kässämessujen yhteydessä järjestetyt Kivi ja Koru -messut? Itse muistelen niitä vieläkin lämmöllä. Silloin sai rauhassa kiertää sitä Pirkkahallin piskuista D-hallia, jonne kaikki (tai ainakin suurin osa) korutarvikkeita ja helmiä myyvät kojut oli asetettu kätevästi vieri viereen. Vaikka myyntipisteitä oli aika maltillisesti, vietin hallissa hyvän tovin ja saalis oli mitä mahtavin. Sen sijaan viime vuoden messuostot jäivät kovin pieniksi. Osaltaan se oli kyllä oma vikani, kun en tajunnut merkata etukäteen kartalle, mistä suosikkikojuni löytyvät. Se olisi tehostanut shoppailua huomattavasti.

Itse olen siis käynyt messuilla nimenomaan ostamassa materiaaleja. Messuilusta pitää kuitenkin maksaa lippu ja matkakulut, joten miksipä ei käyttäisi tilaisuutta hyväksi täydentämällä materiaalivarastoja ihan kunnolla. Moni liike houkuttelee asiakkaita myös erityisillä messutarjouksilla ja alelaareilla, mikä ainakin muhun tehoaa - tietenkin mikäli tarjoustuotteille tulee oikeasti käyttöä. Noita Kivi ja Koru -messuja järjestetään kyllä vieläkin (ainakin) Lahdessa, mutta niin pitkää matkaa en oo valmis messujen takia matkustamaan.

Täytyy myöntää, että vaikka messujen väliin jättäminen ei suuremmin harmita, kyllähän se vähän kirpaisee katsella messuilla käyneiden herkullisia kuvia. Sain jälkikäteen tietää, että myös Taikalandia osallistui messuille ja heidän pöydässään olisin kyllä mielelläni poikennut. Olen ostanut Taikalandian Facebook-sivujen kautta muun muassa ihania, kissan muotoisia puunappeja ja nämä söpöt geishariipukset, joista tein lyhyitä kaulakoruja. Jottei tämä merkintä jäisi pelkäksi avautumiseksi, katselkaapa korukuvia tässä välissä.

Nämä riipukset on kuin tehty mulle - sööttejä ja värikkäitä. Ensimmäisen kuvan riipukset ovat muovia ja tuo hieman erilainen puuta, koska pitihän mun saada yksi violettikin japanitar! Söötistä ja värikkäästä puheen ollen, tilasin jo useampi kuukausi sitten näitä ihania korukortteja. Oikeastaan ne ovat käyntikortteja, mutta käyvät esimerkiksi kauniista korvakorupohjista, kunhan tekee itse reiät korvisten ripustamista varten.

Ensin olin pitkään sitä mieltä, että korttien pitäisi olla hillityn näköisiä - vaaleasävyisiä tai vaikkapa mustavalkoisia. Viime hetkellä muutin kuitenkin mieleni ja kyllä nämä ovat mun mielestä ihania ja paljon enemmän mun tyylisiä kuin vaaleat olisi olleet. Tuntuu, että nykyään kaiken pitäisi olla valkoista, beigeä tai harmaata. Se on sitten jo uskaliasta, jos niiden kanssa käyttää jotain haaleaa pastellin sävyä - tai apua, vaikka mustaa! Minne katosivat värit?