Haaste 365: Viisi muistokorua

On aika saattaa tämänvuotinen blogihaaste päätökseen. Kyseessähän on siis Korukoukussa-blogin Haaste 365, jota sai lähteä tulkitsemaan ja toteuttamaan haluamallaan tavalla. Itse jaoin haasteen otsikon perusteella kolmeen postaukseen (3+6+5). Ensimmäisessä postauksessa saatoin loppuun kolme keskeneräistä projektia, toisessa esittelin kuusi neulomaani barbinvaatetta ja tätä viimeistä varten askartelin otsikon mukaisesti viisi muistokorua.

Koruilualustallani on jo pitkään pyörinyt sekalainen satsi aarteita lapsuudestani 90-luvulta ja nyt pääsin viimein väkertämään niitä uuteen uskoon. Oikeastaan osa tavaroista saattaa olla peräisin 2000-luvun alkupuolelta tai jopa 80-luvulta, mutta lapsuuteni rakkaita esineitä ne kuitenkin ovat.

Avaimenperiä tein kaksin kappalein ja niistä ensimmäiseen pääsi riipus, joka on jäänyt jäljelle kaulakorusta. Riipuksessa on pieni peili, jota kehystävä kuvasto mielestäni viittaa horoskooppimerkki jousimieheen. Muistelinkin, että kaulakoruja olisi ollut myynnissä erilaisia horoskoopeittain ja olen luultavasti ostanut korun joltain markkinoilta. Tosin en itse ole edes jousimies, joten.. ehkä vaan halusin tällaisen, mutta oikeaa horoskooppimerkkiä ei ollut saatavilla. Varmasti muistan vain sen, että koru oli minulle tärkeä. Lisäsin avaimenperään vielä pienen riipuksen, jossa komeilee Tenavat-sarjakuvan Tellu. Myös Tellu-korua on kovasti rakastettu, kuten sen kunnostakin näkyy. Muistaakseni olen saanut sen ihan tosi pienenä.

Toinen avaimenperä syntyi Muumi-riipuksesta, joka myös on jostain lapsuusajan kaulakorusta jäänyt jäljelle. Teksti riipuksessa kertoo sen olevan Iberon tuotantoa vuodelta 1993. Muistan oikein hyvin käyttäneeni kaulakorua, mutta siinä olleesta narusta (tai ehkä ketjusta) ei ole jäänyt muistikuvaa. Muumien kaveriksi laitoin yhden muovitutin, joka on ihka aito ysäritutti. Tuossa postauksen ensimmäisessä kuvassa on myös pari uudempaa tuttihankintaa, mutta tämä oranssi on ainoa, jonka lapsena sain. Muistan vieläkin miten paljon harmitti, kun kavereilla oli tutteja paljon enemmän. Mikä ihmeen juttu se muovituttibuumikin oli ja kuka sen aloitti? Niitähän ripustettiin siis esimerkiksi kaulaan.

Päiväkirjoja olen kirjoittanut lapsuus- ja nuoruusiässä useita ja onhan noita lukkojakin sitten kertynyt. Maalasin pari kauneinta kynsilakoilla ja nekin pääsivät sitten uusiokäyttöön. Kaulakoru on vähän siinä ja siinä tulenko sitä koskaan käyttämään, mutta minusta tuo palloketju vaan sopii niin hyvin tuohon lukkoon, että idea oli pakko toteuttaa. Laukkukorun sydänlukkoon liimasin vielä mielialasormuksesta jäljelle jääneen osan. Komeasti sormus jaksaa vielä vaihtaa väriä, harmi etten muistanut kuvata kaikkia värivaihtoehtoja. Postauksen ensimmäisessä kuvassa sormus on nähtävissä sinertävän sävyisenä.

Etsiskelin kovasti vanhaa Spice Girls-kaulakoruani tätä postausta varten - paremman puutteessa olisi kelvannut myös Leo DiCaprio-riipus. Kumpaakaan ei löytynyt, mutta sentään vanhan nimikoruni kirjaimet olivat jääneet talteen. Niistä askartelin itselleni uuden kuminauhakirjanmerkin. Olipa kiva nostalgisoida näitä töitä väkerrellessä ja kaappeja penkoessa löytyi kaikenlaista mielenkiintoista kamaa. Mitä lapsuuden aarteita sulla on jemmassa? Näkyykö postauksessa tuttuja esineitä?