Kynsilakkaa ja kumiputkea

Oon taas ollut kamalan laiska päivittämään. Huoli kissan terveydestä ja jatkuva eläinlääkärissä ramppaaminen on vieneet musta melkein kaikki mehut. Jotain on sentään valmistunut - sain vihdoin kynsilakkakapussit koruihin. Jo kapusseja maalatessa oli melko selvää, että koruihin tulisi mustaa kumiputkea. Mä vaan niin kovasti tykkään siitä.

Myös viimeisin tilaustyöni, kaksirivinen kaulakoru, valmistui ajallaan. Sen kylkeen ilmestyi vielä rannekorukin ja sain asiakkaalta niin tyytyväistä palautetta, että kehtaan esitellä korusetin täälläkin.

Kaikki lähti siis kaulakorusta, johon pyydettiin mustaa, valkoista ja ripaus punaista. Metalli sai tällä kertaa olla kullan väristä. Asiakas toivoi kahta helmiriviä ja piirtelin hänelle muutamia esimerkkejä pituuksista ja malleista, joista hän sai valita sopivimman näköisen kokonaisuuden. Kaulakorun valmistuttua kyselin, tehdäänkö sille kaveriksi vielä jotain muuta ja niinpä rinnalle syntyi rannekoru. Onneksi olin tilannut sydämen muotoisia lamppuhelmiä kahdessa eri koossa, jotta saan mallata, kumpi näyttää kaulakorussa paremmalta. Tilauksen kylkiäisiksi laitoin tällä kertaa pari vaihtoriipusta kaulakoruun - siinä kun on tuo iso rapulukko, saa riipuksen kätevästi vaihdettua asun ja fiiliksen mukaan.

Täytyy sanoa, että tällainenkaan väriyhdistelmä ei olisi välttämättä ihan ensimmäisenä tullut itsestään mieleeni. Valmiina se näyttää kuitenkin todella herkulliselta.

Askarrellaan paskarrellaan

Ilmoitin viime viikonloppuna Facebookissa pitäväni lankahelmeilytaukoa ja keskittyväni muihin koruilujuttuihin. Sainkin sitten vielä pari tilausta (joista en kyllä pannut ollenkaan pahakseni) jotka valmistuivat alkuviikosta. Lankahelmiä on nyt syntynyt parin kuukauden aikana yhteensä 1 566 kappaletta. Kerrytän pikku hiljaa materiaalivarastoa uusia lankahelmiä varten, joten lisää tulee aivan varmasti ja paljon.

Tauon aikaiseksi koruilupuuhaksi (tai ensimmäiseksi niistä) saapui sopivasti tilaus kaulakorusta; hieman pidempää, kaksirivistä lasihelmikorua pukkaa. Sitä olemme asiakkaan kanssa yhdessä miettineet ja suunnitelleet, mutta valmistuksen pääsen aloittamaan vasta ensi viikon puolella, sillä korua varten on tilattava aineita. En ole oikein osannut tässä välissä aloittaa mitään uutta korua, oikeastaan inspiraatio taitaa olla vähän hukassa. Päätinkin sitä vastoin vaihteeksi askarrella. Miten hauskaa olikaan leikkaaminen ja liimailu, piirtely ja värittäminen pitkästä aikaa!

Koruideavihkoni sai uuden ilmeen. Se onkin ollut jo liian kauan tympeän, tavallisen mustakantinen. Rakastan tuota turkoosia kuviopaperia, voisin laittaa sitä ihan joka paikkaan ja paketoida itsenikin siihen. Työn alla olevasta kaksirivisestä kaulakorusta piirtelin tuonne vihkoon joitain ideakuvia, mutta niitä en kehtaa julkisesti esitellä.

Askartelin onnittelukortin pienelle tytölle. Löysin kätköistäni kuviokartonkia, jossa oli noita kauniita kukkia ja päätin sitten leikata niitä kortin somisteeksi. Samoja kukkia on myös koruideavihon kannessa. Prinsessalle piti laittaa tietenkin myös rutkasti blingiä ja pilkullisia papereita, sillä hän on ihan höpsönä pilkkuihin.

Kerrankin oon trenditietoinen! Vai onko aikuisten värityskirjatkin jo menneet pois muodista? Samapa tuo, oonhan tottunut innostumaan kaikesta aina pari vuotta enemmistön jälkeen. Oon siis saanut kaksi värityskirjaa lahjaksi ja molempia ehtinyt aloittaakin. Kunnolliset värikynät ovat vielä ostoslistalla, mutta tällä hetkellä mulle riittää ne nysät, jotka kaapista löytyy. Tussejakin on jonkinnäköisiä... Mietin myös, pitäisikö kokeilla yhden kuvan värittämistä vesiväreillä. On se vaan mukavaa puuhaa tuo värittely!

Ihanaa alkavaa viikkoa, immeiset ja pahoittelut huonoista kuvista.

Ajatuksen tasolla

Näitähän meillä käsityöpiipertäjillä riittää - keskeneräisiä töitä. Osa jo aloitettuja, osa vasta ajatuksissa tai ehkä materiaalit ovat jo valmiina, mutta homma ei etene. Multa löytyy mielestäni liikaakin juuri noita viimeksi mainittuja. Jotkin materiaalit houkuttelee koruiluihin, mutta sitten aivot onkin niin jumissa, ettei saakaan mitään aikaan vaikka niin tahtoisi. Jollain työllä voi kestää useampi vuosi valmistua - minkä jälkeen tulee usein ihmeteltyä, mikä siinä muka oli niin vaikeaa. Kaivoin esille joitain tarvikkeita, jotka on odotelleet kiltisti vuoroaan jo pidemmän aikaa.

Prikkoja löytyy jos jonkin kokoisena, mutta vain muutama pieni on päässyt koruihin. Siitä on jo useampi vuosi kun maalasin noita kaikkein pienimpiä kynsilakalla ja tein niistä korviksia. Sitten innostus laantui ja jälkeenpäin olen yrittänyt pähkäillä, mitä muuta kivaa näistä voisi saada aikaan tai miten muuten niitä voisi hieman somistaa - vai kannattaako somistaa lainkaan. Nyt kun niitä katselen, tulee mieleen, että ne voisi päällystää virkkaamalla - siis joku, joka osaa virkata, voisi päällystää ne puolestani.

Nappeja on jonkin kokoinen kasa varastossa, mutta hyvin vähän oon käyttänyt niitä koruihin. Tämä sininen nappilajitelma on ollut syrjässä pitkään ja koru siitä on yrittänyt tulla mutta on jäänyt sitten sekin ajatuksen tasolle.

Isoveikka innostui sorvaamisesta ja onkin saanut aikaan kaikkea kaunista - purkkeja ja kuppeja lähinnä. Minäkin oon saanut tuosta innostuksesta iloa, nimittäin sorvauksen ''jämäpalat'' ovat päätyneet varastooni. Näistä tulee todennäköisesti jonain päivänä riipuksia koruihin. Pintakäsittely vielä mietityttää - laittaisinko pintaan kirkkaan lakan, pitäisikö petsata tai maalata vai kenties jotain muuta? Nuo kauniit kuviot saisi kyllä ehkä jäädä näkyviin, vaikken tiedä onko puu sellaisenaan ominta tyyliäni.

Vanhoja Abloy-avaimiakin olen jemmaillut. Kynsilakkaa ja bling-blingiä päälle, näin olen ajatellut. Mutta onko nämä sitten loppujen lopuksi edes kovin nättejä... Mulla on jossain myös pieniä ja sieviä päiväkirjan avaimia - kun vain tietäisi, että missä.

Tällainen iso kasa muovisia rondelleja/ välihelmiä oli ihan pakko saada, kun ovat niin syötävän söpön näköisiä, mutta se käytännöllisyys... Koruissa en juurikaan muoviosia käytä, mutta korttiaskarteluun nämä voisivat sopia. Kun vain tulisi enemmän kortteja tehtyä - toisaalta, onhan kohta joulu ja ahkerimmat aloittaneet jo valmistelutkin. Pitänee ripotella näitä siis tämän vuoden joulukortteihin, kunhan ehdin sinne asti!

Hamstraan jostain syystä kiviä - tai siis kuvittelen joskus käyttäväni niitä koruissa. Mutta enhän mä koskaan niin tee. Luonnonmateriaalien kierrättäminen koruihin ei oo oikein koskaan ollut lähellä mun sydäntä. Nämä on kaiken lisäksi ihan liian isoja (eli painavia) riipuksiksi. Mitähän mä taas oon oikein ajatellut?

Sitten on nämä tuhoamani riipuspohjat. Suurella hartaudella maalailin pohjia kynsilakoilla, yritin saada oikein hienoja kuvioita ja väriyhdistelmiä aikaan. Sitten laitoin kynsilakan päälle lasitteen/ liimalakan vaimitäsenytoli. Nuo pohjat vaan on niin syviä, että sitä tököttiä tuli lurautettua vähän enempi. Kukaan ei sanonut mulle, että siitä tulee sumeaa, jos kerros on liian paksu. Enkä mä tietenkään voinut tehdä vain yhtä riipusta kokeeksi, ei suinkaan - kaikki kerralla vaan ja ihan kunnolla metsään sitten.

Kuvassa olevien lisäksi pitäisi olla muutama pilalle mennyt riipuspohja jossain... Pois en oo raaskinut näitä heittää, ehkä ne jotenkin saa vielä uusiokäyttöön. Ideoita saa kertoa. Pari pohjaa sain sentään hyödynnettyä hartsiruusukoruissa. Yksi ratkaisu voisi olla siis tuollaiset metallifiligraanikuviot.

Törmäsin pari vuotta sitten Youtubessa videoon, jossa opastettiin, miten muovilusikoita kuumentamalla ja muotoilemalla saa aikaan kauniita ruusuja. Hullaannuin noihin ruusuihin ihan totaalisesti ja ostin kasan kertakäyttölusikoita - värillisiä ja valkoisia, monen kokoisia. Kuvassa on vain murto-osa tästä kasasta. Ja kuinkas sitten kävikään... nämäkin lusikat seisovat vielä kaapissa pölyttymässä.

Ajatuksen tasolla on ollut tämä kirjoituskin pitkään - ja työn alla melkein yhtä kauan. Olenkohan vaan jotenkin saamaton ihminen vai olenko liian arka kokeilemaan uusia näpertelyjuttuja? Taidan olla sitten joskus-näpertäjä. Onko teillä samantyyppisiä ikuisuusprojekteja?

Massaelukoita

Muistatteko ne heppakorvikset, jotka tein jokunen aika sitten massasta tilaustyönä? No, ne olivat tilaajalle niin mieluiset, että hän tilasi vielä toiset samanlaiset - ja muitakin elukoita samaan syssyyn.

Omasta mielestäni näiden toisten heppojen harjat onnistuivat paljon paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Muutenkin oon lopputulokseen paljon tyytyväisempi, vaikka häntien muotoilu oli vieläkin tosi haastavaa. Hopoti hoi, saattaa olla että jatkossa syntyy lisääkin heppoja.

Koirakorviksia tilattiin kaksi paria ja tämä on niistä onnistuneempi - tosin nämäkin näyttävät vähän liian paljon nalleilta. Vai mitä mieltä olette?

Pääsin tekemään myös kissoja ja tiesin heti, että niiden vartaloiksi tulee pallot. Pallokissoissa on vaan jotain niin söpöä. Myös musta väri tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Hännän kiinnityksessä arvelutti se, saisinko siitä kauniin näköisen.

Olin jo saanut korvikset valmiiksi, kun samalta tilaajalta saapui vielä pyyntö kissakaulakorusta, jossa massakissa (joko musta tai ruskea) roikkuisi nahkanauhassa. Mulla sattui olemaan valmiina vaaleanruskea vinokissa, jonka ripustin sitten ruskeaan, punottuun nahkanyöriin. Nyörikin oli valmiina odottamassa lukkoineen päivineen, joten kaulakoru syntyi käden käänteessä.

Onneksi kylmä sää palasi ja saan taas käyttää uusia, pinkkejä villasukkiani! Näiden kanssa kävely on tosin vähän hankalaa, kun on vaan pakko ihastella koko ajan. Täällä mennään siis päin seiniä iltaisin. Mulla ei oo koskaan ollut yhtä kauniita sukkia ja oon varmaan elänyt jossain tynnyrissä kun en edes tajunnut, että villasukkiin saa kaikenlaista ihanaa, pitsimäistä kuviota.

Pitää joskus ottaa kuva sukista jaloissa, tämä kuva ei nyt oikein näytä villiksiä kaikessa komeudessaan. Kaunis kiitos Sarille ihanasta ylläripaketista, josta löytyi sukkien lisäksi kaunis kukkaro ja helmiä lankailuun! 

Tämä viikko on kiitänyt ohi hirveän nopeasti, kohta on taas viikonloppu. Vielä pari lankahelmitilausta on odottamassa vapaa-aikaa ja lankaa, jota jouduin tilaamaan sunnuntaina netistä, sillä rohmusin jo askartelukaupan lankavaraston tyhjäksi. Löysin Rayheria vain Sinellistä, jossa ilmeisesti on vähän pidempi toimitusaika, koska lankaa ei vieläkään näy. Helmikaupoista kun paketti saapuu aina parissa päivässä. Onneksi molemmat tilaajat vakuuttivat, ettei helmillä ole kiirusta. Itse taidan olla malttamattomampi, kun tämä kieputtelutauko aiheuttaa kummia vierotusoireita.

Mukavaa loppuviikkoa, palleroiset! 

Kieputi kieputi

Päätin omistaa ihan kokonaisen postauksen viimeisimmälle hurahdukselleni, nimittäin lankahelmille. Kun sanon lankahelmi tarkoitan helmeä, jonka ympärille on kieputeltu metallilankaa. Omissani on silmukat molemmissa päissä.

Tein pari kuukautta sitten ihan kokeeksi kymmenisen erilaista satsia lankahelmiä ja laitoin ne myyntiin yhdelle Facebookin monista näpertelykirppiksistä. Olen noita kirppiksiä kolunnut aika lailla, eikä vastaavia ole vielä osunut kohdalle - ajattelin siis kokeilla, olisiko kenelläkään kiinnostusta tuollaisiin.

Löytyihän sitä kiinnostusta, ensimmäiset satsit nimittäin vietiin melkein käsistä ja lisää tilattiin. Osa ostajista jäi odottamaan, ilmestyykö lisää helmiä myyntiin ja muutaman kanssa sovittiin, että voisin tehdä helmiä tilaustyönä. Olen myös tarjoutunut tekemään lisää samanlaisia, jos vaan helmiä on ollut jäljellä.

Tästä se lähti. Nämä kolme lankahelmisatsia tein ensimmäiseksi - ja ne ostettiin myös ensimmäisinä, muutama minuutti myyntiin laiton jälkeen.

Myös osa näistä sekoituksista kuului ensimmäisten joukkoon, osan olen tehnyt sitten hieman myöhemmin.

Kun on vauhtiin päästy, eikö niin? Kaivelin helmirasioista kaikki mahdolliset helmet, jotka raaskin langoittaa ja laittaa myyntiin. Paha vaan, että nälkä kasvaa syödessä.

Välillä pitikin sitten tilata vähän uusia helmiä lankailua varten. Suurin osa näistä on lasiputkia, sillä niille oli (ja on edelleen) kaikkein eniten kysyntää. Oli kiva tilata pitkästä aikaa oikein iso satsi helmiä ja hyvällä omallatunnolla, kun oli helmityötilauksia alla.

Ensimmäisen viikonlopun aikana helmitilauksen saapumisen jälkeen (joskin olin silloin myös perjantain vapaalla) syntyi tämän verran lankahelmiä. Putkia on sielläkin montaa eri väriä. Pitkulaisia triplahelmiä syntyi 4mm helmiäislasihelmistä, mahdollisimman monella eri värillä niitäkin.

Omista kätköistä löytyi vielä muutama lisäväri triploihin.

Olen tehnyt välillä myös tuplahelmiä kahdesta peräkkäisestä helmestä.

Pyöreitä lankahelmiä on syntynyt vähemmän, sillä pyöreä muoto on itselleni varmaankin haastavin lankailtava - varsinkin alussa lanka ei tunnu millään asettuvan nätisti helmeä vasten. Vaan alkaahan se siitä pikku hiljaa onnistua, toiston myötä. Tein tilauksesta ison lössin (kuvassa vain osa helmistä) mustia, pyöreitä lankahelmiä yhdelle asiakkaalle.

Vihreissä huurrehelmissä on vaihtelun vuoksi mustaa Artistic Wirea. Näiden jälkeen palasin kuuliaisesti hopeoituun kuparilankaan, mutta takaraivossa jyskii yhä ajatus, että olisi kokeiltava muitakin lankavärejä - kun niitä kerran laatikosta löytyy.

Ovaalia, jyvää, pisaraa, kolikkoa ja suorakaidetta. Lanka taipuu monen muotoisen helmen päälle, mutta munkin suosikkini taitaa silti olla ne putket. Pidän niiden muodosta ja siitä, että putkien onnistumisprosentti kieputtelun suhteen on kaikista muodoista korkein.

Ihania putkia...

...putkia...

...ja vielä kerran putkia!

Siinäpä tähän astiset tuotokset - tai no, ihan kaikki ei vielä tässäkään olleet. Eikä ne näihin jää, oon niin pahasti koukussa, etten usko ihan heti lopettavani kieputtelua.

Metallilankaa saa näihin kyllä ihan kiitettävästi menemään, voisin seuraavaksi harkita tukkukerän tilaamista kymmenen metrin lankapussien ostamisen sijaan - niitä kun saa hakea jatkuvasti lisää. Viime viikolla kävin taas ostamassa hieman (=50 metriä) lisää Rayherin hopeoitua paikallisesta askartelukaupasta ja puolituttu myyjäkin oli ilmeisesti huomannut hamstraukseni. ''Jaha, taas rautalankaa!'' hän tokaisi laskuttaessaan ja kysyi, mitä ihmettä siitä oikein teen. Tässä siis vastaus hänellekin - siitä syntyy lankahelmiä!

Haastetta pukkaa

Liebster Award -haasteen idea on uusien blogien löytäminen ja se, että pienetkin blogit saisivat näkyvyyttä. Haaste annetaan bloggaajalta toiselle.

Kylläpä ilahduin, kun tämä haaste saapui minunkin pieneen blogiini - ja vielä oikein tuplana. Kuka olisi arvannut! Kiitos kaunis molemmille haastajille. Kysymyksiin vastailu ja uusien keksiminen oli oikein mukavaa.

Näin Liebster Award -haaste toimii:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä blogisteille.


Ensimmäiset kysymykset sain ihanalta Riikalta Korukoukussa... ja vähän muussakin -blogista.


1. Mistä saat ideat töihisi?
Elämästä! Idea voi tulla melkein mistä vain - musiikista, kirjoista, elokuvista, valokuvista, luonnosta, unista...

2. Milloin aloitit käsitöiden harrastamisen?
Kaikenlaista pientä on tullut näperrettyä varmaan ihan kakarasta asti. Koruilua oon harrastanut nyt seitsemisen vuotta ja muut käsityöt on aika lailla jääneet pois tai palaan niiden pariin vain satunnaisesti. Kortteilua tuli harrastettua enemmänkin jokin aika sitten, mutta se kai lasketaan käsitöiden sijaan enempi askarteluksi?

3. Millä kuvaat työsi blogiin?
Kameralla! Ehe ehe. Hyllystä löytyy *lunttaa käyttöoppaasta* Fujifilm FinePix S2900 -sarjan digikamera, joka on omasta mielestäni tarpeeksi hyvä korvaamaan ihan oikeita valokuvaustaitoja. Se ei ole edes omani, vaan ikuisuuslainassa isoveikalta. 

4. Hankitko materiaalit kivijalkakaupasta vai netistä?
Enimmäkseen netistä kahdesta yksinkertaisesta syystä: valikoima ja hinta. Asun suht pienessä kaupungissa, eikä täällä ole saatavilla paljoa koruilutarpeita - ja jos onkin, ne ovat usein turhan kalliita.

5. Mihin työsi päätyvät (itselle, lahjaksi..)?
Puhun nyt taas vain koruilusta. Nautin ihan suunnattomasti korujen teosta, mutta en vaan osaa kantaa niitä ylläni. Niinpä yleensä kaikki työt päätyvät joko myyntiin tai lahjoiksi - valtaosa kuitenkin myyntiin.

6. Meneekö harrastaminen koskaan "yli"? Eli esim. meneekö yöunet, kun olet niin innostunut.
Ihana kysymys! En voi sanoa, että tämä harrastus varsinaisesti veisi yöunia, mutta kyllä se niitä usein siirtää - kun ei malta millään käydä vielä nukkumaan, jos on joku kiva työ kesken ''eikä edes väsytä vielä''. Ja tuleehan ne koruilut joskus uniinkin, varsinkin jos on tehnyt samaa työtä pitkään. Sitä ikään kuin jatkaa sitä vielä nukkumaan mentyäkin. Välillä tuntuu myös, että koruiluun menee vähän liikaa aikaa, jonka voisi käyttää ''järkevämminkin''.

7. Onko sinulla haaveita liittyen käsitöiden tekemiseen?
No niitähän riittää! Pienempiin haaveisiin kuuluu uusien tekniikoiden oppiminen kuten esim. hartsikorut, lasihelmien valmistus, polymeerimassan kuviointitekniikat (millefiori yms.) ja hopeasavityöt. Suuremmassa mittakaavassa ajateltuna voisi olla ihan kiva, jos tästä harrastuksesta tulisikin kokopäiväinen työ.

8. Lempimateriaalisi?
Taitaa se tuo hopeoitu kuparilanka olla, ei siitä mihinkään pääse.

9. Otatko käsitöitä mukaan matkoille?
Olen aina ollut aika lailla kotihiiri mutta jos matkustelisin, ihan varmasti ottaisin.

10. Oletko kaikkiruokainen käsitöiden suhteen vai onko jokin ylitse muiden?
Koruilu ylitse muiden! ♥

11. Mistä ilahdut?
Pienistä jutuista; viileästä tuulesta helteen keskellä, uusista koruilutarpeista, sadekuuroista, blogikommenteista, Facebook-tykkäyksistä, tilaustöistä, lasten naurusta, postikorteista ja käsin kirjoitetuista kirjeistä, halauksista, siitä kun kissa kömpii yöllä viereen nukkumaan tai pesee varpaani aamulla ja siitä kun syksy vihdoin saapuu!


Toinen haaste saapui Kotikoruja-blogista.

1. Miten aloitit bloggaamisen?
Olin lukenut monia ihania käsityöblogeja ja katsellut niiden kauniita kuvia ja päätin, että minäkin tahdon tuollaisen. Aloittaessani blogin pidon sen päällimmäinen tarkoitus oli tuoda lisää ostajia valmiina oleville koruille, joita lojui nurkissa laatikoittain. Sittemmin olen tehnyt korumyyntiä varten sivun Facebookiin, joten blogi on nyt vapaa korujen esittelyyn ja turhaan höpöttelyyn. 

2. Mikä bloggaamisessa on parasta?
Mukavat lukijat. ♥

3. Millaisia blogeja seuraat?
Pääasiassa käsityöaiheisia, etenkin koruiluun painottuvia.

4. Mistä aiheista et bloggaisi ikinä?
Sellaisia voisivat olla ainakin politiikka ja urheilu.

5. Syksyssä parasta?
Kirpeä ja raikas ilma, utuiset aamut, ruska ja se, kun saa vetää pipon päähän.

6. Oletko luontoihminen?
En erityisemmin muuten kuin syksyisin. Silloin minussa herää yhtäkkiä jokin kumma rakkaus luontoa kohtaan.

7. Onko sinulla kotieläimiä?
Jos kissa lasketaan kotieläimeksi, niin kyllä. Täällä majailee laiskanpulskea kissaherra nimeltään Paavo.

8. Taito, jota et opi sitten millään?
Virkkaus! Argh!

9. Entä taito, jonka haluaisit opetella?
Myöskin virkkaus, tosin siihen ei taida hermot enää riittää, kun niin monta kertaa olen jo yrittänyt. Koruilun saralta opittavaa löytyy aina ja uusien tekniikoiden omaksuminen kiinnostaa jatkuvasti.

10. Suklaa vai salmiakki?
Suklaa, ehdottomasti.

11. Joko olet alkanut tekemään/ miettimään joululahjoja?
Jösses, ei kai vielä sentään! Ja minä kun luulin, että olen kova jouluvouhottaja, kun aloitan valmistelut loka-marraskuussa.


Nakitin haasteen eteenpäin seuraaville kivoille blogeille...

Helinän Koruja
Helmivaltakunta
Kaunis Helmi
Kirsema
Korustamo
Käsin ja sydämellä
Meissä jokaisessa asuu pieni harakka
Pian Puuhastelut
Self-made
Vikki kuvailee
Vinttikissa


ja tällaisia juttuja tahtoisin heiltä udella:

1. Miksi kirjoitat blogia?
2. Mistä blogisi nimi juontaa?
3. Mikä on kaikkein haastavinta blogin pitämisessä?
4. Mikä kirjoittamistasi postauksista on suosikkisi?
5. Podetko huonoa omaatuntoa, jos et päivitä blogia tarpeeksi usein?
6. Mikä on lempikirjasi ja miksi?
7. Mitä kieliä osaat?
8. Mikä on paras ominaisuutesi?
9. Mikä on kivointa tekemistä kesällä?
10. Mikä on suosikkijäätelösi?
11. Mistä kotityöstä pidät vähiten?

Suomen kesä

Ihana, kamala Suomen kesä. Taisin jo viime vuonna tehdä täällä selväksi, miten paljon inhoan hellettä. Nyt oonkin nauttinut ihan täysin rinnoin näistä sateista ja koleasta tuulesta. Olispa joka kesä tällainen. Tunnen itseni ihan outolinnuksi, kun kukaan muu ei tunnu pitävän näistä ''kesäilmoista''. Vaan eiköhän ne helteetkin sieltä taas jossain vaiheessa saavu, älkää huoliko.

On taas ollut niin kovin pitkä tauko blogin pitämisessä. Jotenkin ihan varkain se aukko kasvaa aina vaan isommaksi ja isommaksi, vaikka tuntuu ettei olisi kovin kauaa mennytkään. Kai aika menee nopeaan, kun on kivaa. Tässä välillä oon ainakin lomaillut, Facebook-kirppistellyt, tehnyt tilaustöitä ja tietysti koruillut muutenkin. Lukulistan blogeja oon käynyt kurkkimassa myös, vaikka mitään jälkeä ei tullut taaskaan jätettyä. Tällaisia koruja on tauon aikana syntynyt:

Pitkä kaulakoru kullan värisestä metallista, kullatusta kuparilangasta ja savukvartsihelmistä vaihteeksi hieman vähäeleisempään tyyliin.

Tilasin jostain nettikaupasta tuollaisia metallisoikioita ja heti oli selvää, että jokin tämän tyylinen koru niistä syntyisi. Soikioiden kavereiksi laitoin simpukkakolikoita. Ruusuriipus näyttää ihan siltä, kuin siinä olisi jotain likaa, mutta kyse on vain peilauksesta.

Pirjon kanssa vaihdoimme taas paketteja ja minun kuorestani paljastui muun muassa tuo riipuspohja ja pikkuinen metallihevonen. Tiesin heti, että nuo kaksi kuuluvat yhteen. Heppa sai taustalleen sinisävyisen, mystisen metsän ja ohuen Diamond Glaze -kerroksen sekä hopean väristä askarteluhilettä. Nuo valkeat laikut kuuluvat kuvaan, vaikka saattavat näyttää tulostinmusteen leviämiltä. Nimensä koru sai tarujen Mallet-hevosen mukaan.

Tämä korusetti on mitoitettu lapselle. Sekä lasiset että isot metallihelmet löytyivät korutarvikevaihtopaketistani. Tuonne on näköjään eksynyt yhteen kohtaan kaksi välihelmeä yhden sijaan, purkuhommia tiedossa siis.

Tilatessani mustaa kumiputkea mukaan tarttui myös neonvihreää. Se osoittautui väriltään hankalammaksi kuin musta, mutta sainpa lopulta tällaisen muistivaijerirannekorun siitä aikaan.

Tein tilaustyönä pöllö- ja pingviiniriipuksia polymeerimassasta ja pääsin myös muovailemaan nuorelle tytölle heppakorvikset. Ensimmäisiksi hepoiksi nuo onnistuivat mun mielestä ihan kivasti, vaikken ihan tarpeeksi identtisiä niistä saanutkaan. Olen miettinyt, että pitäisi vaihtaa massakin Fimo Softista siihen tavalliseen - tai vaikka Cernitiin. Varsinkin oikein lämpimillä ilmoilla tuo pehmeämpi massa miltei sulaa käsiin hyvin pitkälti.

Siinä kun massat olivat valmiiksi esillä ja uuni pitäisi joka tapauksessa lämmittää, ajattelin kokeilla jotain ihan uutta. Syntyi tällainen riipus kahdesta eri vihreän sävystä. Pyöreähän siitä piti tietysti tulla, mutta pääsi viheliäinen venähtämään, kun irrotin sitä kaakelista. Riipus huusi kantajakseen mitäpä muutakaan kuin neonvihreää kumiputkea. Täytyy sanoa, että tuohon massaspiraalien yhdistelyyn jäi pieni himo!

Sokerina pohjalla... kynsilakkakapussiriipukseni valmistuivat vihdoin! Näitä teinkin suurella hartaudella - useampi kapussi oli putsattava ja tehtävä uudelleen, kun en ollutkaan lopputulokseen tyytyväinen. Luonnollisesti näissä menee muutenkin aikaa, kun lakkaa on laitettava useampi kerros ja siinä välissä aina kuivatettava. Puolitoista viikkoa taisi mennä kynsilakan (ja -poistoaineen) huuruista nauttiessa.

Muutamia oon näitä tehnyt aikaisemminkin, mutta vähän eri tekniikoin - osan suoraan riipuspohjaan maalailemalla (päälle koholakka) ja osan kapussin alle maalaten, mutta niihin liimasin pohjan sijaan vain riipuspidikkeet. Kynsilakalla on kiva maalata myös metalliriipuksia eri värisiksi. Ai niin, ja taitaa joku niillä kynsiäänkin koristaa.

Pari viime viikkoa on lisäksi mennyt helmitilauksia tehdessä - sain nimittäin useamman tilauksen metallilangalla kieputelluista lasihelmistä. Vasempaan peukaloon on kovaa vauhtia syntymässä kovettuma siihen kohtaan, jolla työnnän lankaa aina voimakkaimmin muotoonsa. Mutta eri kivaa hommaa tuo lankailu on siitäkin huolimatta - koukuttavaa kuin mikä!