lauantai 10. marraskuuta 2018

Kestotarjoilu


Kun ei osaa kantaa koruja on aina kivaa, kun keksii jonkin tavan, jolla omista käsitöistä pystyy nauttimaan itsekin. Viime aikoina olen tehnyt itselleni ainakin lompakkokorun, tuunatun valokuvakehyksen ja kirjanmerkkejä. Viimeisin itselle päätynyt värkkäily on tämä macaronpurkki, jonka idea tuli asiakkaalta.




Keväällä sähköpostiini tipahti viesti tilaustyöhön liittyen. Viestittäjällä oli suunnitelmissa herkkupurkki, jonka täytteeksi hän oli ajatellut massasta muovailtuja macaroneja, suklaita ja lakuja. Asiakkaan purkkikarkit jäivät lopulta toteuttamatta, mutta idea oli liian ihana unohdettavaksi.





Väsäilinkin eri värisiä macaroneja oman purkkini täytteeksi muutaman kuukauden ajan, muiden massailujen lomassa ja erityistä kiirettä pitämättä. Lasipurkkia ei tarvinnut onneksi erikseen metsästää, kun äidiltä sattui löytymään juuri oikeanlainen. Vähän se voisi kyllä olla isompi ja vaikka tuo uritettu pinta on kaunis, macaronit eivät näy sen vuoksi purkin läpi niin hyvin kuin voisivat.




Toisaalta voi olla ihan hyväkin, että purkin pinta sumentaa sisältöä hieman. Aina kun massailen itselleni (varsinkin tällaista projektia, jota ei kukaan ihan läheltä tarkastele tai jota ei ylipäänsä kovin moni näe livenä) en ole turhantarkka lopputuloksen suhteen. Rypytysreunat ovat siksi joissain macaroneissa vähän miten sattuu ja löytyy kuplia sekä halkeamia.

Nuo ilmakuplat on kiusanneet mua massaillessa aika lailla, varsinkin mankelia käyttäessä. Ne ovat inhottavia, koska kupla valmiissa työssä on ruma ja joskus ne saattavat jo paiston aikana poksahtaa koloiksi ja halkeamiksi. Luulen, että ilmakuplatkin johtuvat osittain vetelästä massasta (Fimo soft), jota on usein vaikea saada tiiviiksi. Softia olen siis ennenkin moittinut, vaikka siinä paljon hyvääkin on.


2 kommenttia:

Kommenttisi piristää päivääni. ♥