Suklaataivas

Viime aikoina olen intoillut erityisen paljon nestemäisestä Fimosta, jolla saa lisää eloa massatöihin. Pari ensimmäistä kokeiluani Fimo liquidilla olivat karmeita, mutta kyllä siihen sitten hyvin nopeasti tottui ja nyt käyttö tuntuu jo tosi helpolta. Tajusin, että ensimmäiset kuorrutteeni olivat yksinkertaisesti liian paksuja; siksi ne levittyivät huonosti ja jäivät epätasaiseksi. Enää en sotkekaan paikkoja ja itseäni niin pahasti, kun olen jo tottunut kuorrutteen käsittelyyn. Toki kuorrutettava työkin vaikuttaa levitykseen; mitä tasaisempi pinta, sitä helpommin kuorrute levittyy.

Nestemäisen massan avulla saa tehtyä esimerkiksi ihanaa suklaakastiketta, joka sopii mainiosti erilaisiin massaherkkuihin. Olen laittanut sitä muun muassa näihin pieniin mokkapaloihin. Välillä tuntuu rasittavalta, että pitää ensin muovailla jotain, jotta pääsee siihen kivoimpaan vaiheeseen, eli kuorrutteella leikkimiseen.

Kuorrute luo uutta ilmettä myös fimokakkuihin, joten päätin leipoa sellaisen - suklaisen tietty! Käytin aluksi liian isoa ympyrämuottia, sillä edellisestä kakusta oli jo aikaa ja muistin koon väärin. Ensimmäisistä suklaakakkupaloista tuli siis liian isoja, enkä  myöskään lopulta pitänyt väristä, jota olin valinnut kakun sisälle. Palat meinasivat jäädä kaapin uumeniin, mutta otin ne kuitenkin yksi ilta kuorrutukseen ja löysin niiden koristeiksi jemmastani kiekuroita, joita joskus askartelin jonkin toisen työn ylijäämämassoista.

Pienemmistä, ''oikean'' kokoisista kakkupaloista pidän hurjan paljon. Ne ovat oikea suklaan ystävän unelma, sillä sekä kakku että kuorrute ovat suklaata ja pinnalta löytyy vielä suklaapaloja. Näitä kakkuja tein kaksi, sillä paloja tilattiin lisää.

Youtubessa tuli vastaan kiva ohjevideo suklaaneliöiden tekoon, joten kokeilin huvikseni niitäkin. Kun työläämmät massatyöt ahdistavat on kiva tehdä välillä jotain nopeaa ja helppoa vaikkapa sarjatyönä.

Suklaavalikoima ei liene täydellinen ilman muutamaa konvehtia. Näitä tulee varmasti lisääkin jossain vaiheessa, kunhan olen saanut kehiteltyä oman ''konvehtimallistoni''. Tähän mennessä olen kokeillut kahta eri mallia nestemäisellä kuorrutteella; hyvin yksinkertaisia sydänkonvehteja reiällä sekä kinuskisuklaariipuksia, jotka olivat hieman työläämpiä. Jälkimmäisiä todennäköisesti vielä kehittelen parempaan suuntaan, mutta noista sydämistä pidän ihan tuollaisinaan.

Haaste 365 -sarjan toisen osan työt ovat olleet valmiina jo hyvän aikaa, mutta olen vihdoin saanut ne myös kuvattua. Ensi kerralla esittelen siis niitä ja luvassa onkin sitten jotain ihan muuta kuin koruja.