Kieputi kieputi

Päätin omistaa ihan kokonaisen postauksen viimeisimmälle hurahdukselleni, nimittäin lankahelmille. Kun sanon lankahelmi tarkoitan helmeä, jonka ympärille on kieputeltu metallilankaa. Omissani on silmukat molemmissa päissä.

Tein pari kuukautta sitten ihan kokeeksi kymmenisen erilaista satsia lankahelmiä ja laitoin ne myyntiin yhdelle Facebookin monista näpertelykirppiksistä. Olen noita kirppiksiä kolunnut aika lailla, eikä vastaavia ole vielä osunut kohdalle - ajattelin siis kokeilla, olisiko kenelläkään kiinnostusta tuollaisiin.

Löytyihän sitä kiinnostusta, ensimmäiset satsit nimittäin vietiin melkein käsistä ja lisää tilattiin. Osa ostajista jäi odottamaan, ilmestyykö lisää helmiä myyntiin ja muutaman kanssa sovittiin, että voisin tehdä helmiä tilaustyönä. Olen myös tarjoutunut tekemään lisää samanlaisia, jos vaan helmiä on ollut jäljellä.

Tästä se lähti. Nämä kolme lankahelmisatsia tein ensimmäiseksi - ja ne ostettiin myös ensimmäisinä, muutama minuutti myyntiin laiton jälkeen.

Myös osa näistä sekoituksista kuului ensimmäisten joukkoon, osan olen tehnyt sitten hieman myöhemmin.

Kun on vauhtiin päästy, eikö niin? Kaivelin helmirasioista kaikki mahdolliset helmet, jotka raaskin langoittaa ja laittaa myyntiin. Paha vaan, että nälkä kasvaa syödessä.

Välillä pitikin sitten tilata vähän uusia helmiä lankailua varten. Suurin osa näistä on lasiputkia, sillä niille oli (ja on edelleen) kaikkein eniten kysyntää. Oli kiva tilata pitkästä aikaa oikein iso satsi helmiä ja hyvällä omallatunnolla, kun oli helmityötilauksia alla.

Ensimmäisen viikonlopun aikana helmitilauksen saapumisen jälkeen (joskin olin silloin myös perjantain vapaalla) syntyi tämän verran lankahelmiä. Putkia on sielläkin montaa eri väriä. Pitkulaisia triplahelmiä syntyi 4mm helmiäislasihelmistä, mahdollisimman monella eri värillä niitäkin.

Omista kätköistä löytyi vielä muutama lisäväri triploihin.

Olen tehnyt välillä myös tuplahelmiä kahdesta peräkkäisestä helmestä.

Pyöreitä lankahelmiä on syntynyt vähemmän, sillä pyöreä muoto on itselleni varmaankin haastavin lankailtava - varsinkin alussa lanka ei tunnu millään asettuvan nätisti helmeä vasten. Vaan alkaahan se siitä pikku hiljaa onnistua, toiston myötä. Tein tilauksesta ison lössin (kuvassa vain osa helmistä) mustia, pyöreitä lankahelmiä yhdelle asiakkaalle.

Vihreissä huurrehelmissä on vaihtelun vuoksi mustaa Artistic Wirea. Näiden jälkeen palasin kuuliaisesti hopeoituun kuparilankaan, mutta takaraivossa jyskii yhä ajatus, että olisi kokeiltava muitakin lankavärejä - kun niitä kerran laatikosta löytyy.

Ovaalia, jyvää, pisaraa, kolikkoa ja suorakaidetta. Lanka taipuu monen muotoisen helmen päälle, mutta munkin suosikkini taitaa silti olla ne putket. Pidän niiden muodosta ja siitä, että putkien onnistumisprosentti kieputtelun suhteen on kaikista muodoista korkein.

Ihania putkia...

...putkia...

...ja vielä kerran putkia!

Siinäpä tähän astiset tuotokset - tai no, ihan kaikki ei vielä tässäkään olleet. Eikä ne näihin jää, oon niin pahasti koukussa, etten usko ihan heti lopettavani kieputtelua.

Metallilankaa saa näihin kyllä ihan kiitettävästi menemään, voisin seuraavaksi harkita tukkukerän tilaamista kymmenen metrin lankapussien ostamisen sijaan - niitä kun saa hakea jatkuvasti lisää. Viime viikolla kävin taas ostamassa hieman (=50 metriä) lisää Rayherin hopeoitua paikallisesta askartelukaupasta ja puolituttu myyjäkin oli ilmeisesti huomannut hamstraukseni. ''Jaha, taas rautalankaa!'' hän tokaisi laskuttaessaan ja kysyi, mitä ihmettä siitä oikein teen. Tässä siis vastaus hänellekin - siitä syntyy lankahelmiä!

Haastetta pukkaa

Liebster Award -haasteen idea on uusien blogien löytäminen ja se, että pienetkin blogit saisivat näkyvyyttä. Haaste annetaan bloggaajalta toiselle.

Kylläpä ilahduin, kun tämä haaste saapui minunkin pieneen blogiini - ja vielä oikein tuplana. Kuka olisi arvannut! Kiitos kaunis molemmille haastajille. Kysymyksiin vastailu ja uusien keksiminen oli oikein mukavaa.

Näin Liebster Award -haaste toimii:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä blogisteille.


Ensimmäiset kysymykset sain ihanalta Riikalta Korukoukussa... ja vähän muussakin -blogista.


1. Mistä saat ideat töihisi?
Elämästä! Idea voi tulla melkein mistä vain - musiikista, kirjoista, elokuvista, valokuvista, luonnosta, unista...

2. Milloin aloitit käsitöiden harrastamisen?
Kaikenlaista pientä on tullut näperrettyä varmaan ihan kakarasta asti. Koruilua oon harrastanut nyt seitsemisen vuotta ja muut käsityöt on aika lailla jääneet pois tai palaan niiden pariin vain satunnaisesti. Kortteilua tuli harrastettua enemmänkin jokin aika sitten, mutta se kai lasketaan käsitöiden sijaan enempi askarteluksi?

3. Millä kuvaat työsi blogiin?
Kameralla! Ehe ehe. Hyllystä löytyy *lunttaa käyttöoppaasta* Fujifilm FinePix S2900 -sarjan digikamera, joka on omasta mielestäni tarpeeksi hyvä korvaamaan ihan oikeita valokuvaustaitoja. Se ei ole edes omani, vaan ikuisuuslainassa isoveikalta. 

4. Hankitko materiaalit kivijalkakaupasta vai netistä?
Enimmäkseen netistä kahdesta yksinkertaisesta syystä: valikoima ja hinta. Asun suht pienessä kaupungissa, eikä täällä ole saatavilla paljoa koruilutarpeita - ja jos onkin, ne ovat usein turhan kalliita.

5. Mihin työsi päätyvät (itselle, lahjaksi..)?
Puhun nyt taas vain koruilusta. Nautin ihan suunnattomasti korujen teosta, mutta en vaan osaa kantaa niitä ylläni. Niinpä yleensä kaikki työt päätyvät joko myyntiin tai lahjoiksi - valtaosa kuitenkin myyntiin.

6. Meneekö harrastaminen koskaan "yli"? Eli esim. meneekö yöunet, kun olet niin innostunut.
Ihana kysymys! En voi sanoa, että tämä harrastus varsinaisesti veisi yöunia, mutta kyllä se niitä usein siirtää - kun ei malta millään käydä vielä nukkumaan, jos on joku kiva työ kesken ''eikä edes väsytä vielä''. Ja tuleehan ne koruilut joskus uniinkin, varsinkin jos on tehnyt samaa työtä pitkään. Sitä ikään kuin jatkaa sitä vielä nukkumaan mentyäkin. Välillä tuntuu myös, että koruiluun menee vähän liikaa aikaa, jonka voisi käyttää ''järkevämminkin''.

7. Onko sinulla haaveita liittyen käsitöiden tekemiseen?
No niitähän riittää! Pienempiin haaveisiin kuuluu uusien tekniikoiden oppiminen kuten esim. hartsikorut, lasihelmien valmistus, polymeerimassan kuviointitekniikat (millefiori yms.) ja hopeasavityöt. Suuremmassa mittakaavassa ajateltuna voisi olla ihan kiva, jos tästä harrastuksesta tulisikin kokopäiväinen työ.

8. Lempimateriaalisi?
Taitaa se tuo hopeoitu kuparilanka olla, ei siitä mihinkään pääse.

9. Otatko käsitöitä mukaan matkoille?
Olen aina ollut aika lailla kotihiiri mutta jos matkustelisin, ihan varmasti ottaisin.

10. Oletko kaikkiruokainen käsitöiden suhteen vai onko jokin ylitse muiden?
Koruilu ylitse muiden! ♥

11. Mistä ilahdut?
Pienistä jutuista; viileästä tuulesta helteen keskellä, uusista koruilutarpeista, sadekuuroista, blogikommenteista, Facebook-tykkäyksistä, tilaustöistä, lasten naurusta, postikorteista ja käsin kirjoitetuista kirjeistä, halauksista, siitä kun kissa kömpii yöllä viereen nukkumaan tai pesee varpaani aamulla ja siitä kun syksy vihdoin saapuu!


Toinen haaste saapui Kotikoruja-blogista.

1. Miten aloitit bloggaamisen?
Olin lukenut monia ihania käsityöblogeja ja katsellut niiden kauniita kuvia ja päätin, että minäkin tahdon tuollaisen. Aloittaessani blogin pidon sen päällimmäinen tarkoitus oli tuoda lisää ostajia valmiina oleville koruille, joita lojui nurkissa laatikoittain. Sittemmin olen tehnyt korumyyntiä varten sivun Facebookiin, joten blogi on nyt vapaa korujen esittelyyn ja turhaan höpöttelyyn. 

2. Mikä bloggaamisessa on parasta?
Mukavat lukijat. ♥

3. Millaisia blogeja seuraat?
Pääasiassa käsityöaiheisia, etenkin koruiluun painottuvia.

4. Mistä aiheista et bloggaisi ikinä?
Sellaisia voisivat olla ainakin politiikka ja urheilu.

5. Syksyssä parasta?
Kirpeä ja raikas ilma, utuiset aamut, ruska ja se, kun saa vetää pipon päähän.

6. Oletko luontoihminen?
En erityisemmin muuten kuin syksyisin. Silloin minussa herää yhtäkkiä jokin kumma rakkaus luontoa kohtaan.

7. Onko sinulla kotieläimiä?
Jos kissa lasketaan kotieläimeksi, niin kyllä. Täällä majailee laiskanpulskea kissaherra nimeltään Paavo.

8. Taito, jota et opi sitten millään?
Virkkaus! Argh!

9. Entä taito, jonka haluaisit opetella?
Myöskin virkkaus, tosin siihen ei taida hermot enää riittää, kun niin monta kertaa olen jo yrittänyt. Koruilun saralta opittavaa löytyy aina ja uusien tekniikoiden omaksuminen kiinnostaa jatkuvasti.

10. Suklaa vai salmiakki?
Suklaa, ehdottomasti.

11. Joko olet alkanut tekemään/ miettimään joululahjoja?
Jösses, ei kai vielä sentään! Ja minä kun luulin, että olen kova jouluvouhottaja, kun aloitan valmistelut loka-marraskuussa.


Nakitin haasteen eteenpäin seuraaville kivoille blogeille...

Helinän Koruja
Helmivaltakunta
Kaunis Helmi
Kirsema
Korustamo
Käsin ja sydämellä
Meissä jokaisessa asuu pieni harakka
Pian Puuhastelut
Self-made
Vikki kuvailee
Vinttikissa


ja tällaisia juttuja tahtoisin heiltä udella:

1. Miksi kirjoitat blogia?
2. Mistä blogisi nimi juontaa?
3. Mikä on kaikkein haastavinta blogin pitämisessä?
4. Mikä kirjoittamistasi postauksista on suosikkisi?
5. Podetko huonoa omaatuntoa, jos et päivitä blogia tarpeeksi usein?
6. Mikä on lempikirjasi ja miksi?
7. Mitä kieliä osaat?
8. Mikä on paras ominaisuutesi?
9. Mikä on kivointa tekemistä kesällä?
10. Mikä on suosikkijäätelösi?
11. Mistä kotityöstä pidät vähiten?

Suomen kesä

Ihana, kamala Suomen kesä. Taisin jo viime vuonna tehdä täällä selväksi, miten paljon inhoan hellettä. Nyt oonkin nauttinut ihan täysin rinnoin näistä sateista ja koleasta tuulesta. Olispa joka kesä tällainen. Tunnen itseni ihan outolinnuksi, kun kukaan muu ei tunnu pitävän näistä ''kesäilmoista''. Vaan eiköhän ne helteetkin sieltä taas jossain vaiheessa saavu, älkää huoliko.

On taas ollut niin kovin pitkä tauko blogin pitämisessä. Jotenkin ihan varkain se aukko kasvaa aina vaan isommaksi ja isommaksi, vaikka tuntuu ettei olisi kovin kauaa mennytkään. Kai aika menee nopeaan, kun on kivaa. Tässä välillä oon ainakin lomaillut, Facebook-kirppistellyt, tehnyt tilaustöitä ja tietysti koruillut muutenkin. Lukulistan blogeja oon käynyt kurkkimassa myös, vaikka mitään jälkeä ei tullut taaskaan jätettyä. Tällaisia koruja on tauon aikana syntynyt:

Pitkä kaulakoru kullan värisestä metallista, kullatusta kuparilangasta ja savukvartsihelmistä vaihteeksi hieman vähäeleisempään tyyliin.

Tilasin jostain nettikaupasta tuollaisia metallisoikioita ja heti oli selvää, että jokin tämän tyylinen koru niistä syntyisi. Soikioiden kavereiksi laitoin simpukkakolikoita. Ruusuriipus näyttää ihan siltä, kuin siinä olisi jotain likaa, mutta kyse on vain peilauksesta.

Pirjon kanssa vaihdoimme taas paketteja ja minun kuorestani paljastui muun muassa tuo riipuspohja ja pikkuinen metallihevonen. Tiesin heti, että nuo kaksi kuuluvat yhteen. Heppa sai taustalleen sinisävyisen, mystisen metsän ja ohuen Diamond Glaze -kerroksen sekä hopean väristä askarteluhilettä. Nuo valkeat laikut kuuluvat kuvaan, vaikka saattavat näyttää tulostinmusteen leviämiltä. Nimensä koru sai tarujen Mallet-hevosen mukaan.

Tämä korusetti on mitoitettu lapselle. Sekä lasiset että isot metallihelmet löytyivät korutarvikevaihtopaketistani. Tuonne on näköjään eksynyt yhteen kohtaan kaksi välihelmeä yhden sijaan, purkuhommia tiedossa siis.

Tilatessani mustaa kumiputkea mukaan tarttui myös neonvihreää. Se osoittautui väriltään hankalammaksi kuin musta, mutta sainpa lopulta tällaisen muistivaijerirannekorun siitä aikaan.

Tein tilaustyönä pöllö- ja pingviiniriipuksia polymeerimassasta ja pääsin myös muovailemaan nuorelle tytölle heppakorvikset. Ensimmäisiksi hepoiksi nuo onnistuivat mun mielestä ihan kivasti, vaikken ihan tarpeeksi identtisiä niistä saanutkaan. Olen miettinyt, että pitäisi vaihtaa massakin Fimo Softista siihen tavalliseen - tai vaikka Cernitiin. Varsinkin oikein lämpimillä ilmoilla tuo pehmeämpi massa miltei sulaa käsiin hyvin pitkälti.

Siinä kun massat olivat valmiiksi esillä ja uuni pitäisi joka tapauksessa lämmittää, ajattelin kokeilla jotain ihan uutta. Syntyi tällainen riipus kahdesta eri vihreän sävystä. Pyöreähän siitä piti tietysti tulla, mutta pääsi viheliäinen venähtämään, kun irrotin sitä kaakelista. Riipus huusi kantajakseen mitäpä muutakaan kuin neonvihreää kumiputkea. Täytyy sanoa, että tuohon massaspiraalien yhdistelyyn jäi pieni himo!

Sokerina pohjalla... kynsilakkakapussiriipukseni valmistuivat vihdoin! Näitä teinkin suurella hartaudella - useampi kapussi oli putsattava ja tehtävä uudelleen, kun en ollutkaan lopputulokseen tyytyväinen. Luonnollisesti näissä menee muutenkin aikaa, kun lakkaa on laitettava useampi kerros ja siinä välissä aina kuivatettava. Puolitoista viikkoa taisi mennä kynsilakan (ja -poistoaineen) huuruista nauttiessa.

Muutamia oon näitä tehnyt aikaisemminkin, mutta vähän eri tekniikoin - osan suoraan riipuspohjaan maalailemalla (päälle koholakka) ja osan kapussin alle maalaten, mutta niihin liimasin pohjan sijaan vain riipuspidikkeet. Kynsilakalla on kiva maalata myös metalliriipuksia eri värisiksi. Ai niin, ja taitaa joku niillä kynsiäänkin koristaa.

Pari viime viikkoa on lisäksi mennyt helmitilauksia tehdessä - sain nimittäin useamman tilauksen metallilangalla kieputelluista lasihelmistä. Vasempaan peukaloon on kovaa vauhtia syntymässä kovettuma siihen kohtaan, jolla työnnän lankaa aina voimakkaimmin muotoonsa. Mutta eri kivaa hommaa tuo lankailu on siitäkin huolimatta - koukuttavaa kuin mikä!

Yhden roska on toisen aarre

Tutustuin muutama vuosi sitten yhdellä pelisivustolla erääseen aloittelevaan koruilijaan, Pirjoon. Vaihdoimme monia viestejä ja höpöttelimme paitsi koruilusta myös kaikesta muusta, mitä mieleen tuli. Noin vuosi sitten vaihdoimme osoitteita ja aloitimme korutarvikevaihdon. Kävikin ilmi, että asumme yllättävän lähellä toisiamme. Muitakin hauskoja yhteensattumia paljastui myöhemmin - meillä on muun muassa sama syntymäpäivä, vaikka olemmekin syntyneet eri vuosina.

Korutarvikevaihto tuntui mukavalta ja helpolta tavalta päästä eroon itselle turhista tarpeista ja saada vaihdossa jotain kivaa, uutta tilalle. Ensimmäiset paketit vaihdoimme 9.5.2014 eli vietimme jokin aika sitten yksivuotisjuhlapäivää, vaikka kumpikaan ei sitä silloin muistanut. Pitänee juhlia ensi vuonna senkin edestä.

Alussa laadimme vaihdolle löyhät säännöt, joihin kuului muun muassa se, että paketteja vaihdettaisiin kerran kuussa ja ne olisivat sisällöltään pieniä, noin muutaman euron arvoisia - paketin pitäisi myös kulkeutua yhdellä postimerkillä. Sovimme, että molemmat saisivat toivoa jotain tiettyä pakettiin, mutta pääsääntöisesti lähettäjä valitsisi helmet. Pirjo laittoi ''kieltolistalle'' ainoastaan puuhelmet, itse sanoin ottavani vastaan ihan mitä vain.

Kuten tällaisiin vaihtareihin yleensä kuuluu, mekin sovimme tekevämme vaihtopakettien sisällöistä mahdollisimman nopeasti korun/koruja, joista tietysti laitettaisiin kuvia näytille. Koruissa saa toki käyttää myös omia tarpeita lisukkeina.

Korutarvikkeiden vaihto on ollut minusta todella kivaa. Ylläripaketteja on aina hauska avata (Pirjo lähettää joka kerta aivan ihania juttuja) ja koruiluun tulee ihan uutta haastetta, kun joku toinen on valinnut tarpeet puolestani. Monet saamani helmet ja riipukset on olleet sellaisia, joita en olisi itse harkinnutkaan ostaneeni - ja se on vain hyvä juttu. 

Esittelen nyt tässä kuussa saamani tarvikepaketin ja siitä tekemäni korut. Itse lähettämiäni tarpeita en valitettavasti älynnyt kuvata.

 

Paketin sisältö: Violetteja särölasihelmiä, muutama kauniskuvioinen lamppuhelmi, kaksi sydämen muotoista lasiriipusta, kuviollisia metallihelmiä, kaksi suurta riipusta (korkokenkä ja sydän, molemmat strassikoristeltuja), riipuspidike sekä papukaijalukkoja.

Violetit helmet houkuttelivat eniten koruiluun. Kaverikseen puolipitkään kaulakoruun ne saivat riipuksesta otettuja värejä - turkoosia ja pronssia. Myös pöllöriipus on Pirjolta kotoisin.

Seuraavaksi violetti sai seurakseen pinkkiä särölasia ja suuri sydänriipus pääsi kaulakoruun myös, riipuspidikkeen kera. Itse pidän tästä väriyhdistelmästä, sen villiydestä huolimatta.

Yksi hieman uudemmista villityksistäni (taidan olla vähän jälkijunassa, onhan näitä nähty) on kumiputki ja varsinkin siitä tehdyt memory wire -rannekorut. Edellisessä päivityksessä taisin kertoa, että myös lucitekukista olen hiljattain innostunut - tässä niitä mustana.

Päätin tehdä taas välillä hieman siromman kaulakorun. Kuvioidut metallihelmet pääsevät kauniisti esiin, kun rinnalla on pienempiä helmiä - vaaleansiniset helmiäislasihelmet ovat vain 4 mm kokoisia. Lukko ja avainriipus tuovat siroon koruun ripauksen näyttävyyttä.

Kauniit, kuvioidut lamppuhelmet tuottivat kaikista eniten päänvaivaa. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen. Tässäkin lyhyessä kaulakorussa on ''taustana'' mustaa kumiputkea ja edustalla virtaa lamppu- ja säröhelmien joki.

Lasisydämistä syntyi mitäpä muutakaan kuin korvakorut. Tarkoitukseni oli ensin ostaa sydämille tarkoitetut, kauniit riipuspidikkeet, mutta päädyin ajatukseen, että persoonallisempi parempi. Väkersin hopeoidusta kuparilangasta sydämiin riipustimet ja liitin ne vielä tuollaisiin metallisoikioihin ennen koukkujen laittoa.

Bling-korkokenkä on aivan ihana, mutta en vaan saanut sitä näyttämään hyvältä yhdessäkään kaulakorussa - ja yritin kyllä. Paitsi sen muoto, myös värit olivat mulle liian haasteellisia. Korkkarista syntyikin sitten lopulta laukkukoru - ja ihan hyvä niin, riipus on itsessään jo niin näyttävä, ettei kaipaa muuta blingiä kaverikseen.
 
Sain melkein kaikki tarpeet käytettyä - ainoastaan lukot yhtä lukuunottamatta jäivät odottelemaan tulevia koruiluja. Kohta onkin jo seuraavan pakettivaihdon aika, enkä malttaisi odottaa!
P.S. Pirjon koruja on näytillä Facebookissa. Hänen taiteilijanimensä on Helmikuutar.

Ruusu kasvaa mun sydämessäni

Ostin taannoin yhdeltä Facebook-kirppikseltä pienen pussin liimattavia hartsiruusuja, sellaisia ihanan pieniä (10mm). Pari kuukautta ne ruusut tyytyivät kuiskuttelemaan helmirasian kätköistä, mutta heti kun sain ensimmäiset käytettyä, ei ruusuilulle meinannut tulla loppua.

Hullaannuin aivan täysin näihin pikkuruusuihin ja tuntui, että niistä saisi vaikka mitä kivaa aikaan. 30 kpl:n pussi tyhjeni muutamassa päivässä ja jäljelle jäi kova liimailuinto sekä tuhat ideaa. Nyt harmittaa ihan vietävästi, että ostin näitä vain yhden pussin, eikä samalla myyjällä ole ainakaan toistaiseksi enempää ruusuja.

Ruusut ostaessani en oikeastaan tiennyt vielä, miten niitä käyttäisin. Sitten näin Korukoukussa-blogin Facebook-sivulla kuvan samantyylisistä ruusukapusseista tehdyistä nappikorviksista ja oli ihan pakko kysyä lupaa matkimiseen. Nappikorviksia teinkin sitten muutamassa eri värissä - ja vain muutamassa siitä syystä, että korvispohjia ei ollut itsellä kuin neljään pariin.

Pieni lucitekukkainnostus heräsi samaan aikaan ruusuinnostuksen kanssa ja mikäs sen parempaa kuin yhdistää nämä kaksi kukkaa yhdeksi ''superkukaksi''. Kaulakoru ei tarvinnut paljoa muuta kukkajonon lisäksi, joten siinä on vain ohut pronssiketju sekä yksinäinen kissansilmälasihelmi.

Sain koruilutoverilta helmivaihdossa tuollaisen ristiriipuksen ja oli heti selvää, että tekisin siitä jonkinlaisen rukousnauhatyyppisen kaulakorun. Kirkkaanpunaisen ruusun lisäsin ristiä somistamaan ja piristämään. Myös valkoiset maitolasihelmet löytyivät toverin lähettämästä paketista. Helmivaihdosta olen tekemässä muuten erillistä postausta myöhemmin.

Sitten innostuin kokoamaan riipuksia ruusuista ja metalliosista. Ensimmäinen riipus syntyi pilalle menneestä kapussipohjasta, jonka päälle liimasin metallifiligraanineliön ja sen päälle taas eri värisiä hartsiruusuja.

Myös toisen riipuksen idea lähti hukkakapussipohjasta (kapussikorujen teossa kestää oman aikansa löytää toimivat aineet ja oikea tekniikka, näin ainakin pienimuotoisen empiirisen tutkimukseni ja omien kokemusteni pohjalta uskallan väittää. Jonkin verran siis alussa syntyy pilalle menneitä tuotoksia.) ja eri metalliosista, joita liimailin pohjan päälle ruusua tietenkään unohtamatta.

Tämä sydämen muotoinen kapussipohja olikin sitten käyttämätön. Päätin pohjustaa sen kimaltavalla, violetilla kynsilakalla ennen ruusujen liimaamista. Ehkä joku toinen olisi laittanut vain yhden värisiä ruusuja yhteen riipukseen, mutta itse olen yleensä kirjavuuden kannalla. Näistä riipuksista tuli siis lyhyitä kaulakoruja ja mielestäni ne näyttivät kaikkein näteimmiltä ihan vaan pelkässä metalliketjussa.

Kun vielä muutama käyttökelpoinen ruusu oli jäljellä, katselin muistitikkuani ja päätin, että se kaipaa vielä hieman piristystä. Nuo nauhassa olevat, pienet helmiäislasihelmet (kahdessa värissä, sillä yhden värisiä ei ollut tarpeeksi ja ompeluhinku oli liian kova tauon pitämiseen) oon ommellut paikoilleen jo pari vuotta sitten, mutta itse muistitikku näytti vielä kovin ankealta. No, tylsäksi sitä ei ainakaan enää voi kutsua!

Onko teillä muilla ollut omia vaihtuvia villityksiä koruilun (esim. materiaalien tai jonkin tekniikan) suhteen? Itselleni tulee mieleen tämän ruusukauden lisäksi mm. memory wire -rannekoruhuuma, naru- / solmukorukausi ja kynsilakkaleikit. Niinhän se ainakin omalla kohdallani menee, että jokin tietty tyyli on jonkin aikaa ''se juttu'', joka tuntuu kaikkein kivoimmalta - kunnes iskee seuraava villitys.

P.S. Korukoukussa-blogissakin ollaan näemmä yhä ''ruusukoukussa'', käykäähän kurkkaamassa! :)

Pöllöinvaasio ja muita tilaustöitä

Heipsan, pitkästä aikaa. Vapaa-aikani on viime aikoina kulunut suurilta osin tilaustöihin, varsinkin nyt kun käsi viimein parani ja korutöitä oli kertynyt jonoksi asti. Venäytin siis ranteeni joitain viikkoja sitten (koruilutapaturma) mutta onneksi se ei keskeyttänyt koruilua kovin pitkäksi aikaa.

Tilaustöitä on ihana tehdä, ne ovat haastavia ja usein oman mukavuusalueen ulkopuolelle vieviä. Jännitystä riittää, sillä koskaan ei voi etukäteen tietää, onko lopputulos asiakkaalle mieluinen. Usein se asiakkaan toivoma, joskus jopa hänen itse suunnittelemansa koru on myös sellainen, jota tuskin tulisi muuten koskaan tehtyä ihan vaan sen vuoksi, ettei se kävisi koruilijan pienessä mielessäkään.

Eräs blogiini sattumoisin törmännyt löysi täältä mieluisen avainkorumallin ja toivoi myös itselleen pöllö-avainkorua. Asiakas halusi pöllöihin vihreää ja oranssia ja helmet saivat olla ''neutraalit, ehkä pienellä väritwistillä''. Tätä oli erityisen ihana tehdä sen vuoksi, että olin aivan kokonaan unohtanut, miten kivalta oranssi ja lime näyttävät yhdessä. Pöllö-avainkoruja on sittemmin toivottu enemmänkin.

Pöllöjä on toivottu myös avaimenperiin jos jonkinlaisessa värityksessä. Teinpä pelkkiä pöllöjäkin ison satsin riipuksiksi yhdelle asiakkaalle, joka halusi taikoa pöllöt itse koruiksi - käsityöihminen siis hänkin.

Massailutaitoni joutuivat koetukselle, kun sain tilauksen riipuksesta, joka kuvastaisi Kaksoset-horoskooppia. Ensin meinasi mennä sormi suuhun aiheen laajuuden kanssa, mutta sain kuitenkin pienen onkimisen jälkeen asiakkaalta tarkempia ohjeita. Riipukseen toivottiin kaksi saman näköistä mieshahmoa selät vastakkain. Suuri helpotus oli se, että riipus sai olla hauska - realististen hahmojen muovailusta tuskin olisi tullut mitään. Hassut massailut ovat enemmän mun juttu.

Uusia haasteita tarjosivat myös nämä kaksi massariipusta, maatuska ja sukka. Kauniin sukan muotoilu massasta osoittautui ylivoimaiseksi, joten turvauduin sukan muotoiseen piparimuottiin. Omaleimaisuutta lisäsin painamalla sukan pintaan kevyen kukkakuvion. Ihaninta näiden teossa oli kuulla tarinat toiveiden takana - molempiin riipuksiin liittyy jotain hyvinkin henkilökohtaista.

En sentään ihan pelkkiä massajuttuja ole tehnyt, sillä sain tilauksen muun muassa tällaisesta puuhelmiavainkorusta. Asiakas oli löytänyt sen ohjeen Eilen tein -blogista, eli propsit sinne suuntaan.

Nämä kolme lasihelmistä rakennettua kaulakorua pääsin tekemään saman perheen koko naisväelle tuleviin rippijuhliin. On ihanaa pähkäillä ja suunnitella koruja yhdessä asiakkaan kanssa ja tutustua samalla uusiin, mahtaviin ihmisiin. Toisaalta on yhtä ihanaa saada vain pientä vinkkiä ja sen jälkeen vapaat kädet, jolloin pitää itsekseen pohtia oikeanlaista toteutusta. Vaihtelu, sepä virkistää ja onneksi on niin monenlaisia makuja, että koruilu käy tuskin ikinä tylsäksi.

Kiitos kaikille ihanille haasteen heittäneille.

P.S. Kävin kurkkaamassa myös kaikki seuraamani blogit ja lueskelin viimeaikaisia kuulumisianne. Kommenttejakin onnistuin jonkin verran jättämään, vaan aina en oikein tuppaa keksimään mitään kivaa sanottavaa. Tietäkäähän kuitenkin, että olen käynyt vakoilemassa. Yritän myös kovasti olla jättämättä omaan blogeiluun näin pitkiä taukoja.

HV vaan kaikille!

Eli oikein hyvää vappua teille, mussukat! Joku täällä kärsii vierotusoireista, kun kipeä ranne ei oo antanut mahdollisuutta koruiluun yli viikkoon. Mutta ei se toivottavasti ikuista ole.

Älkäähän juoko liikaa simaa! ♥